Fallout: New Vegas

[ChosenTwo]

Minä vaihdoin "perusaseeni" Sniper Riflen löytämääni Gobi Campaign Scout Rifleen. Tuohon Sniper Riflen äänenvaimentimeen en ole kyllä edes törmännyt. Lisäksi lähitaistelussa käytän Assault Carbinea ja jotain vähemmän haastavia ötököitä tulee ammuskeltua myös Marksman Carbinella.

Meinasi tulla eilen itku, kun havaitsin, että olin jumissa eräässä tehtävässä, jota ei pystynyt suorittamaan. Onneksi netistä löytyi apua ja konsoliin kirjoitettava koodi antoi käyttöön tarvitsemani keskusteluvaihtoehdon erään henkilön kanssa. Kyseessä oli siis sellainen tilanne, että olin tehnyt Yes Manin ohjeistuksella aiemmin erään tehtävän ja sitten sain myöhemmin saman tehtävän NCR:ltä. Vaikeapa siinä oli sitten enää hommaa tehdä, kun se oli jo tehty ja kun tämän tehtävän antaneen henkilön kanssa keskusteli, niin ei pystynyt ilmoittamaan tästä...

Kaikkien ihmisten pelastaja ja suuri sankari -pelityylini on lähtenyt välillä vähän poikkeamaan linjasta, kun on tullut tehtyä ei niin kauhean hyväksyttäviä tekoja. Lahtasin tuossa muun muassa kasinollisen porukkaa, kun oli samaa ongelmaa Yes Manin ja NCR:n tehtävien risteäväisyyksien kanssa ja en löytänyt sitten mitään muuta ratkaisua. Myöhemmin kyllä tuli huomattua, että ilmeisesti se ase olisi ollut hyvä pitää piilossa niiden strippareiden ja asiakkaiden lähellä liikuskellessa, sillä nämäkin muuttuivat vihamielisiksi ja kaverini teurasti heidät surutta, josta taasen seurasi maineeni muuttuminen The Stripillä "ennaltaarvaamattomaksi".

Tuo Normal -vaikeustaso on kyllä aivan liian helppo. Kun tämän pelin saa vedettyä läpi, niin sitten aloitan kyllä uuden Very Hardilla ja tuolla HC -modella, jos sitten tulisi vähän haastettakin. Toki tämä sniputtelu -pelityyli on omiaan helpottamaan taisteluita vähän liikaakin, kun eihän ne vastukset tosiaan edes tiedä mistä heitä ammutaan, kun alkavat tippua yksi kerrallaan. Pitäisi mennä jollain biljardikepillä huitomaan deathclaweja, niin ei varmaan olekkaan enää niin helppoa.

 

[vilpertti]

Minä vaihdoin "perusaseeni" Sniper Riflen löytämääni Gobi Campaign Scout Rifleen. Tuohon Sniper Riflen äänenvaimentimeen en ole kyllä edes törmännyt. Lisäksi lähitaistelussa käytän Assault Carbinea ja jotain vähemmän haastavia ötököitä tulee ammuskeltua myös Marksman Carbinella.

Gun Runnersilta löysin kolmellasataa Sniper Rifle Suppressorin. Tätä ei saa tuohon Gobin kampanjan kivääriin edes kiinni, joten siksi perus Sniper Rifle on usein parempi.

 

[ChosenTwo]

Jahas, niinpä sitä tuli sitten ensimmäinen pelisessio New Vegasissa päätökseensä. Olisin ehkä halunnut toimia vähän toisella tavalla kuin lopussa nyt sitten toimin, mutta kun tuo edelleen bugasi siitä eräästä tehtävästä johtuen, niin ei ollut paljon vaihtoehtoja.

Heitin veivini lopputaistelun aikana pari kertaa, joten tuli siinä sitten vähän sitä haastettakin. Ehkä joku muu kuin tarkkuuskivääri olisi ollut soveliaampi ase tuossa paikoitellen aikamoiseksi lähitaisteluksi menneessä touhussa.

Steamin mukaan peliaikaa kertyi 80 tuntia. Vähän hidastui pelitahti siis ensimmäisen viikon 60 tunnin jälkeen. Ehkä se olikin ihan tervettä.

Melkein huvittaisi katsastaa, että löytyisikö vielä joku tallennus jonka avulla pääsisi loppuhuipennukseen toisesta vinkkelistä, mutta toisaalta enemmälti innostaa aloittaa uusi peliura täysmulkkuna pahiksena.

 

[Lone Wanderer]

. Tasolle 7 on oma tyyppi nyt raahattu, vaikka paikkoja on tutkittuna vasta muutama hassu (Niptonissa olen).

Armoreiden löytäminen on tuottanut melkoista tuskaa, tosin tuossa matkalla joku jengi yritti laskea ilmat pihalle, niin niiltä sai sentään metal armorin, että edes vähän parempi.

Seuraa junarataa etelään Niptonista, niin löydät kanjonin, jossa asuu jonkun verran Golden Geckoja. Noita on melko helppo läiskiä esim. Cowboy Repeaterilla, kunhan et vaan päästä kauhean lähelle. Tuolta kanjonista löysin ainakin itse Combat Armorin yhdestä footlockerista. Myös käytännöllinen Advanced Radiation Suit tuli löydettyä.

Mulla on tuo combat armor vieläkin, vaikka äijä on "jo" n. tasolla 14. Eilen löysin tuon Black Mountainin, ja tuli muutama Super Mutantkin lahdattua. Enemmän olenkin keskittynyt tuohon world mapin kiertelyyn kuin pääjuoneen. Tuli löydettyä mm. mielenkiintoinen NCR-camp, jonka asukkaat oli muuttuneet feral ghouleiksi. Tuolla oli pari kivaa tehtävää ja mukavaa rojua.

Yritin muuten tehdä sitä Sloanin deathclaw-tehtävää, mutta ei ne perkeleet kuole, vaikka mukana on se NCR-sniperi ja Primmistä löydetty romukasa-robotti. 2 osumaa pitkäkyntiseltä liskolta riitti tappamaan mun kuriirin. No pitää kokeilla myöhemmin uudestaan.

 

[ChosenTwo]

Mulla on tuo combat armor vieläkin, vaikka äijä on "jo" n. tasolla 14.

Minä käytin Combat Armor Mk II:sta loppuun asti, eli level 30 taisi olla kyseessä. Niin ja päässä oli baretti. Eihän sitä nyt viitsi tyylistään luopua minkään Power Armorin, saati sitten kypärän vuoksi.

 

[eagle]

Melkein kaikesta kyllä tykkään, mutta kyllä pakko sanoa että 3:ssa sain paremman "suhteen" aikaiseksi niiden parin kaverin kanssa jotka mukana olivat. Koira oli mukavan inhimillinen ja Fawkes...noh pakko sanoa että kukaan näistä NV:n kavereista ei pääse lähellekkään. Fawkesissa oli oikeastaan kaikki kohdallaan. Kaverin luonne, aseistus, tyyli, se ns. mustahuumori, jne.

 

[Taze]

Hieman on eteenpäin menty. Come Fly With Me tehtävä on loppusuoralla (luulisin), Nightkinien kanssa meni välillä vähän uudelleen latailuksi, mutta hoituihan tuo lopulta 10mm submachinegunilla, kuteja meni kyllä ihan luvattoman paljon ja metal armor meni reikäjuustoksi, nyt hypellään sitten avaruuspuvussa :). Täytyy varmaan lähteä oikeasti etsimään sitä Combat Armoria, tosin Golden Geckot meinasivat aiheuttaa jo pienimuotoisia ongelmia siellä fuelin hakupaikalla, hieman liian varomattomasti tuli rynnittyä ja niitä perkeleitä oli siellä melkoinen kasa - frag minet pelastivat tällä kertaa.

 

[ChosenTwo]

Uusi peli pahiksena on edennyt nyt siihen pisteeseen, että olen suuntaamassa kohti Niptonia. Goodsprings sai johtoonsa Powder Gangersin ja samaisen jengin kanssa taistelin NCR:n hyökkäystä vastaan NCRCF:ssä. Very Hard -vaikeusaste on tuonut paljon lisää mielenkiintoa taisteluihin. Tuossa jälkimmäisessä kahakassa piti jo oikein taktikoida kunnolla, että pysyi hengissä. Harmi vain, että Powder Gangerssia ei kauheasti liikuttanut perseensä pelastaminen; palkkioksi ei herunut edes hyvää mainetta heidän keskuudessaan.

HC -moden suurin haaste on se, että raajojen ottaessa damagea näitä ei helposti korjailla. On saanut kerran nilkutella aika pitkän matkan lääkärin luo. Muutenhan tuo aiheuttaa lähinnä päänvaivaa kantovoiman kanssa, kun mukana pitää roudata ruokaa ja juomaa (normaalissa pelimuodossa Stimpakit ja Sunset Sarsaparillat riittivät hyvin) ja panoksetkin painavat.

 

[JP]

Ensimmäinen aloittamani peli on edennyt 90 tunnissa tasolle 28. Ja en vielä kertaakaan ole tullut käyneeksi Vegasin Stripillä! Peruspeli normaalilla vaikeustasolla helpottui todella paljon, kunhan Vegasin rajoille pääsi. Tähän mennessä vaikein taistelu oli ensimmäisellä matkalla Vegasiin. Lähdin Goodspringsistä pohjoiseen ja tapoin nikozwanin mainitseman Cazadoriparven ylhäältä kallioilta käsin. Bonnie Springsin raiderijengin lahtaaminen vaati ties kuinka monta uudelleenlatausta. Pomoista toinen ammuskeli Trail Carbinella ja ainoa mikä auttoi oli noin kymmenen kranaatin heittäminen tuohon pirulaiseen.

Onkos poijjaat pelanneet HC-moodilla? Itse pelaan, mutta vastapainoksi "Combat Difficulty" on sitten Easyllä. Muutenkin olen aika tissiposki kun aseena on koko ajan Sniper Rifle ja Sneakki satasessa niin aika moni vihollinen puree hiekkaa ennenkuin ehtii edes nähdä minua.

Aloitin juuri uuden pelin hardcorella (normaali vaikeustaso) ja unarmediin panostamalla. Tarkoitus on, että yhtäkään vihua en aio tappaa muilla aseella kuin nyrkeillä. Aloituksessa on samanlaista vaikeutta selviytyä kuin vaikkapa Fallout kakkosessa. Toinen vastaava peli, jossa oli ehkä vieläkin korkeampi aloittamisen vaikeustaso, on Arcanum. Arcanumin teki Troika Games eli muutama Interplayltä Fallout ykkösen jälkeen erkaantunut guru. Toistaiseksi ainoat otukset joille pärjään, ovat perusgekot, kojootit ja bark scorpionit, jopa gecko hunterit ovat liian kovia luita. Ei auta muu kuin lymyillen edetä ja hakea pari apuria, muuten taisteluista ei tule yhtään mitään näin aluksi. Sitäkin hienompaa on sitten myöhemmillä tasoilla kun voi lopulta ottaa yhteen deathclaw'n kanssa lähitaistellen.

Unarmed (tai melee) -painotus ja hardcore tekee New Vegasista täysin eri pelin. Jokaista siirtoa on mietittävä tarkemmin eikä mistä tahansa todellakaan voi kulkea. Jos taisteluissa on enemmän kuin kaksi vihollista, henki lähtee hyvin äkkiä.

 

[Lone Wanderer]

Unarmed (tai melee) -painotus ja hardcore tekee New Vegasista täysin eri pelin. Jokaista siirtoa on mietittävä tarkemmin eikä mistä tahansa todellakaan voi kulkea. Jos taisteluissa on enemmän kuin kaksi vihollista, henki lähtee hyvin äkkiä.

Mä vedin kolmosen läpi unarmed ja melee hepulla ja very hard-vaikeustasolla. Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Mm. Anchorage lisäosa muuttui paljon mielenkiintoisemmaksi kun riehui vaan sillä veitsellä.

Nyt Vegasissa on kyllä ihan perus Aseveijari. Kävin sen Black Mountainin tyhjentämässä Super Mutanteista ja mukaan tarttui myös oikein hauska latino-ghoulmekaanikko nimeltä Raul, jonka Boss-hokema tuo mieleen vanhan kunnon Vicin kakkosesta. Nyt pääsin sitten morjestamaan Brotherhoodiakin ekan kerran, kun tuolta BM:stä löytyi kuolleelta partiolta salasana heidän bunkkeriin.

 

[Taze]

Kävin sen Black Mountainin tyhjentämässä Super Mutanteista

Tuo tuli tyhjättyä itsekin eilen. Boone on matkassa niin tuo oli jopa todella helppo homma, Raulin jätin vielä tuonne kykkimään. Boulder Cityyn eilen lopulta päädyttiin ja sieltä tulikin sitten seuraava tehtävä.

Piti käydä sitä Sloopin deathclaw tehtävääkin yrittämässä, mutta pari yrityksen jälkeen huomasin, että ehkä sitten myöhemmin paremmalla varustuksella. Boonen kanssa kyllä pari niputettiin, mutta kun niitä taisi tulla viisi jo heti alkumetreillä... Ensimmäiset cazadoritkin tulivat vastaan, onneksi oli Boone mukana, muuten nuo seitsemän olisivat voineet olla liikaa.

 

[vilpertti]

Läpi tuli nyt pelattua. Ei mennyt suunnitelmat niin kuin ajattelin, mutta sellaista se on, heh.

Pelin paras kohtaus oli, kun annoin Raulille käteen moottorisahan ja käskyksi jotta käyttää ainoastaan meleetä. Ennestään kaverin kasvoilla oli jo lätkämaski, mikä täydensi kokonaisuuden jonkun metallihaarniskan kanssa sellaiseksi, että piti nauraa ääneen kun Caesarin joukot pilkottiin palasiksi.

 

[nikozwan]

. Toinen vastaava peli, jossa oli ehkä vieläkin korkeampi aloittamisen vaikeustaso, on Arcanum. Arcanumin teki Troika Games eli muutama Interplayltä Fallout ykkösen jälkeen erkaantunut guru.

OT, loistava peli muuten tuo Arcanum. Pelasin uudestaan läpi juuri tänä vuonna. Ihan Fallout-tasoa vaikka jäikin vaille samanlaista huomiota.

FNV meni läpi, 32 tuntia sain kulumaan läpäisyyn, aika iso nippu sivutehtäviä jäi vielä välistä. Menin Yes Manin kelkkaan lopulta. Nyt aloitin uudestaan, maailmanpelastus saa riittää, nyt tein itselleni huippuälykkään Bad Ass-hahmon.
Give 'em Hell!

 

[JP]

OT, loistava peli muuten tuo Arcanum. Pelasin uudestaan läpi juuri tänä vuonna. Ihan Fallout-tasoa vaikka jäikin vaille samanlaista huomiota.

Jatketaan off topiccia. Arcanum todellakin on klassikkopeli. Ei aivan aiempien Fallouttien sensaatiomaisella tasolla, mutta hyvin samoissa sfääreissä Planescape Tormentin kanssa. Arcanumissa hienoin läpimenoni oli, kun pelasin velholla jonka strength oli 3 (asteikolla 0-20)! Aluksi kaikkia vihuja sudet mukaanlukien oli juostava pakoon, loppupuolella mikään otus ei päässyt kymmentä metriä lähemmäs ennenkuin haihtui tomuksi.

New Vegasissa hardcore-moodin lähitaistelut helpottuivat 100% sen jälkeen kun ostin power fistin Novacista. Erityisen hienoa on silti se, että taistelu ei ole välttämätöntä. Rauhallisia questejä on paljon.

 

[Taze]

Nyt on sitten päästy jo Vegasiin asti, ei tosin vielä Stripille, mutta Crimson Caravans ja Camp McCarran alkaa olla koluttuja, Freesidekin osittain. Yllättävää tosiaan miten paljon helppoja questejä saa Vegasista, pitää varmaan jättää apuri joukoista pois niin tulee lisähaastetta. Omakin jannu on toki nostettu nyt tasolle 17, että varmaan sekin helpottaa + varusteet on parantuneet tietysti.

Tein tuossa sitä radiotunnusten päivitys tehtävää ja siinä yhteydessä hortoilin mestaan nimeltä Camp Searchlight, mielenkiintoinen mesta, kovin kauan siellä ei tosin voinut olla (tuntuu noi Rad-X:t ja radiation suitit bugaavan huolella). Täytyy varmaan vielä uudestaan pyörähtää, luulisin tuohon jonkun tehtävänkin liittyvän, mutta en ole vielä sellaista onnistunut käynnistämään.

Toimiiko muuten kellään toi korttipeli, mulla on siinä aina panoksena 0, vaikka itse yrittäisi laittaa capseja? Sillä olisi kohtuu helppo tehdä rahaa, jos toimisi...

 

[Footless]

Jatketaan off topiccia. Arcanum todellakin on klassikkopeli. Ei aivan aiempien Fallouttien sensaatiomaisella tasolla, mutta hyvin samoissa sfääreissä Planescape Tormentin kanssa.

OT jatkuu. Fallout kakkosen vetäisin just läpi ja Torment juuri menossa. Seuraavaksi vuoroaan odottaakin Arcanum. Mun mielestä Planescape: Torment on kaikkien aikojen paras roolipeli heittämällä, loistava tarina ja huikea maailma loistavine hahmoineen. Vaikkapa Falloutien NPC:t ovat aika statisteja verrattuna Tormentin vastaaviin. Morte rules.

Pitäisi kai tuo New Vegas hommata, vaikka jotenkin ei innosta Fallout 3D:nä. Ehkä siihen tottuu.

 

[ChosenTwo]

Pitäisi kai tuo New Vegas hommata, vaikka jotenkin ei innosta Fallout 3D:nä. Ehkä siihen tottuu.

Suosittelen hommaamaan. Minullakin oli erittäin suuret epäilykset Fallout kolmosta kohtaan, kun olen aina suhtautunut varauksella näihin 3D-aikaan siirtymisiin. Se, että nyt kyseessä oli jatko kaikkien aikojen parhaalle pelille, ei kauheasti helpottanut asiaa, kun pystyi pelaamatta toteamaan, että ei se voi olla yhtä hyvä. Kun sitten kuitenkin tuli tuota testattua, niin hyvinpä se maistui. Fallout -tunnelmaa löytyy 3D:stä huolimatta ja vähän kummalliselta kuulostanut VATS:kin toimii hyvin.

Niin ja New Vegashan taasen voittaa kolmosen 53-0, olemalla vielä enemmän vanhojen Fallouttien tunnelmaa erittävä ja maailmaltaan mielenkiintoisempi. Mark Morganin klassikkosävellyksien paikoittainen käyttö ei sekään tilannetta pahenna.

 

[Taze]

No niin alkaa olla 60 tuntia plakkarissa ja hahmo on tasolla 29. Loppuratkaisutkin on käynnistetty, joskin lopullinen valinta on vielä tekemättä. Osavalinta tuli tehtyä, kun käväisin etsimässä Bennyä sieltä Caesarin bunkkerista ja samalla tuli tyhjättyä koko mesta asukkaista :).

Lähdin tässä ennen loppuratkaisuja metsästämään noita legendary creatureseja: deathclaw ja nightstalker on niitattu, cazador ja fire gecko on vielä hakusessa. Mestoja on ilmeisesti löytämättä vielä hirveä kasa, mutta täytyy jättää niitä sitten toiselle rundillekin. Äänenvaimentimella varustettu sniper rifle todellakin jyrää, vaikka kyllä anti-material ja gauss rifletkin on "ihan kivoja", kunnon lähitaisteluvehjettä ei oikein ole löytynyt, kun en meleetä vedä, mutta alien blasterilla on selvitty.

 

[Lone Wanderer]

fire gecko on vielä hakusessa.

Cottonwood Coven läheltä löytyy. Fire Root Cavern nimisesta luolasta. Ei ollu paha :D

 

[Taze]

Cottonwood Coven läheltä löytyy. Fire Root Cavern nimisesta luolasta. Ei ollu paha :D

Tuo löytyi ja tosiaan melko vaivattomasti meni :).

Kauaa en jaksanut cazadoria haeskella kun tuli level cappi täyteen, joten suuntasin sitten tuonne loppuratkaisuihin. Ensimmäinen versio tuli eilen vedettyä läpi, täytyy katsella, jos ottaisi jonkun vähän vanhemman saven ja pelaisi jonkun toisenkin ratkaisun läpi... tai sitten pitää vähän taukoa ja aloittaa alusta uudestaan - hardcorella ja vähän vaikeammalla tasolla luultavasti. Toisen läpipeluun tämä kestää helposti, sen verran jäi paikkoja koluamatta.

Olihan tämä selkeästi kolmosta parempi, noin niinkuin kerronnallisesti ja juoneltaan. Tyypillisiä Falloutin WTF hetkiäkin oli ihan mukavasti.

 

[JP]

OT jatkuu. Fallout kakkosen vetäisin just läpi ja Torment juuri menossa. Seuraavaksi vuoroaan odottaakin Arcanum. Mun mielestä Planescape: Torment on kaikkien aikojen paras roolipeli heittämällä, loistava tarina ja huikea maailma loistavine hahmoineen. Vaikkapa Falloutien NPC:t ovat aika statisteja verrattuna Tormentin vastaaviin. Morte rules.

OT jatkukoon yhä, pelivertailun merkeissä. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Planescapen tarina, maailma ja dialogi on parempaa kuin missään muussa pelissä. Niihin tekijät panostivat todella paljon, yhden muun piirteen kustannuksella. Tormentin taistelusysteemi on kertakaikkisen kömpelö. Pelasin velholla ja suurta osaa loitsuista ei päässyt kunnolla hyödyntämään. Loihtimisanimaation aikana useimmat vihut ehtivät saapumaan jo aivan lähelle, joten loitsut menivät täysin hukkaan. Ainoa keino oli ennakoida puoli kuvaruudun mittaa. Tämä harmitti sen verran että mielummin välttelin taisteluita, joissa sekunnin murto-osien ajoituksella oli liian ratkaiseva merkitys.

Tormentin painopiste ei todellakaan ole taistelu. Silti se on yksi osa kyseistä peliä ja toteutustapa jättää toivomisen varaa. Kahdessa ensimmäisessä Falloutissa taas taistelusysteemi on puhdasta rautaa ja toimii loistavasti. Kun tarina, maailma ja hahmot eivät ole mielestäni kovin paljon Tormentia jäljessä, pidän sen vuoksi kokonaisuutena Falloutteja parempana pelinä. Omaperäisyytensä ansiosta Planescape on kuitenkin ehdottomasti parhaita tietokoneellisia taideteoksia, joihin olen tutustunut.

 

[Tim Callahan]

Kertokaapahan minulle pelisarjaan perehtyneet, miksi tässä pelissä teknologia on perustunut lähinnä 60-70-luvulle? Miten muilta vuosilta ei ole kuin vähäisiä määriä tavaraa säilynyt?

 

[eagle]

Kertokaapahan minulle pelisarjaan perehtyneet, miksi tässä pelissä teknologia on perustunut lähinnä 60-70-luvulle? Miten muilta vuosilta ei ole kuin vähäisiä määriä tavaraa säilynyt?

Tässä linkkiä joka vastannee tarpeeksi kattavasti kysymykseen: http://fallout.wikia.com/wiki/Fallout_world

 

[cottonmouth]

Kyllä tämä hakkaa Fallout 3:n mennen tullen, vaikkei huono peli ollut sekään. Ainoastaan grafiikka on aikansa elänyttä, mutta ei se alkumetrien jälkeen haittaa kun sisältö on puhdasta kultaa.

Niin no, täällä takana vasta sellaiset nahkeat +10h, kun nyt vihdoin sain järjestettyä aikaa ko. mestariteoksen pelaamiseen. Ja vaikuttaa siis melko, noh, erilaiselta Kolmoseen verrattuna, vaikka ulkoasu samanlainen onkin. Tavallaan harmittaa, että se alun kova ahdistus tuhoutuneesta maailmasta ja siellä selviytymisestä (se holvista nousu kohtaus todella toimi kolmosessa) on paljolti poissa, mutta onhan tuossa autiomaassa omaa taikaansa. Ei ehkä ainakaan näin aluksi samaa kuin ydintulen raiskaamassa D.C.:ssä, mutta on kuitenkin. Tosin jos, nyt voisi itse ympäristön valita, niin Roihu~vuori, pommit tippuu, mitä mitä mitä mitä mitä v*ttuu.. Aluksi turhahko kikkailu ammusten purkamisen ja kasaamisen sun muiden lisääntyneiden härpäkkeiden ympärillä hieman häiritsi, mutta selkeästi taika alkaa vangita, koska huomenna on taas pakko nähdä mitä Primm:n tuolla puolen on.

P.S. Rautatähtäimet toimivat. Joskin ehkä helpottavat peliä liikaakin, koska tavallaan se osaamisen skaalautuminen osumatarkkuudessa oli myös ihan hyvä haku.

 

[Lone Wanderer]

Millaisia kokemuksia ihmisillä Dead Money lisäosasta? Kannattaako imaista? Vähän jäänyt tämän pelaaminen vähemmälle viime aikoina, mutta voisi taas lämmitellä.