Niin se tosiaan on Pattonin mieli muuttunut parissa vuodessa:
2006:
Despite occasional offers to regroup, Patton said he'd never agree to a FAITH NO MORE reunion.
"Every four or five years, some Svengali who thinks he can change the world comes with a briefcase full of cash and makes a crazy offer," he said. "And it's not easy to (refuse). It would be very easy for some of us to rehearse for a couple of days, smile and cash the check. I'm not at that point. I got enough things on my plate. Maybe if he comes with two briefcases full of money..."
Hyvä näin. Enpä ole ollut ihan hetkeen näin täpinöissäni mistään musiikkiin liittyvästä jutusta. Ainoa, mikä ihan pikkiriikkisen millin verran mietityttää (ei harmita), on se että kitaristina on puupökkelö-Jon Hudson. Mies joka ei tee lavalla mitään muuta kuin soittaa. Jim Martinissa ja Dean Mentassa oli sentään jonkinlaista lavakarismaa ja toimintaa, mutta kyllähän se Pattonin jumalainen ääni ja hulluus, Puffyn energia, Gouldin basso ja Bottumin kosketinmatto on ne jutut, mitkä FNM:stä tekevät FNM:n. Ei kitarat.
