Faith No More & Mike Patton

[Kaspo]

Mainio levy; kieli poskessa tehty, eikä mitään scifi-matskua, kuten nuo Kaadat esimerkiksi.

Hieman absurdi kommentti sinansa, kun itse ainakin loydan melko paljonkin yhtalaisyyksia Music to Make Love to Your Old Lady By:n ja Romancesin valilta; itseasiassa kyseiset teokset erottuvat Pattonin uralla tuollaisena elektronisen jazzin segmenttina, toki Lovage on pohjimmiltaan kieroa hiphoppia, kun taas Kaadan ja Pattonin teos sisaltaa enemman elementteja folk-musiikista ja jopa klassisesta musiikista.

Jos Pattonin uralta jotain "scifia" pitaisi loytaa, niin itse laittaisin Mr. Bunglen California-levyn kakkosraidan (None of Them Knew They Were Robots) soimaan seka Fantomasin Delirium Gordian jonoon vuoroaan odottamaan :D

Mika mahtaa muuten olla tuon Massive Attackin Weather Underground-albumin tilanne? Jossain vaiheessahan sen piti ilmestya helmikuussa 07, mutta myohemmin ilmoitettiin etta "toivottavasti tulee vuoden 2007 sisalla" tjsp. Pattonin lauluahan kasittaakseni pitaisi kuulua kyseisella levylla.


Hello Milky Way!

 

[Vintsukka]

Toki. Naiden lisaksihan on myos tuo The Waste, jossa Patton laulaa & on osallistunut biisin kirjoittamiseen. Tuo The Waste on oma suosikkini noista Sepulturan kanssa tehdyista biiseista.

Jaa että semmonenkin.

The Waste-biisistä en ollutkaan tietoinen, mutta Youtubesta löytyneen pätkän jäljiltä ei erityisemmin lämmittänyt (kun taas Lookaway ja Mine ovat mielestäni mestariteoksia molemmat).

The Wastehän on vokaaliversio Sepulturan instrumentaalibiisistä Kamaitachi.

 

[NIN]

Äijän äänihän skaalautuu uskomattoman hempeästä ihan käsittämättömään rääyntään. Huikeaa kyllä.

Kerrottakoon ihan knoppitietona, että Patton ei ainakaan vielä FNM-aikanaan voinut sietää puhdasta lauluääntään, ja Gould & Bottum joutuivat välillä maanittelemaan, välillä pakottamaan Miken käyttämään tuota upeaa ääntään levyillä. Mielestäni Pattonin lauluääni on monipuolisuudessaan ja skaalassaan parasta, mitä rock-musiikissa on ikinä kuultu.

 

[Eddie]

Kyllähän bändi upposi kovaakin silloin ysärillä. Se huipentui King for a dayhin, joka oli todella loistava levy. Täällä on kehuttu evidenceä, joka omaan korvaan kuulostaa vähän tympeältä. Ihan hyvä biisi silti. Oma suosikki oli ehdottomasti Ugly In The Morning. Vaikka levy soi edelleenkin silloin tällöin The Real Thingin ja Angel Dustin ohella niin täytyy myöntää, että Album Of the yearia en ole kuunnellut sitten sen ilmestymisen ja "kauhean" pettymyksen jälkeen. Myöskin kaksi ekaa levyä ovat aikamoisessa pimennossa. Ainoastaan sillä kokoelmalla olevat biisit ovat niistä tuttuja.

Mike Pattonin bungleja ja Fantomaseja olen testannut ja todennut kauheeksi paskaksi ja pidänkin äijää vähän yliarvostettuna. Toki hän mainio laulaja on, en sitä kiellä. Reunionista minulla ei oikein ole mitään mielipidettä. Olisihan minulla periaatteessa kolme levyä joihin voisi tutustua ja joihin jostain kumman syystä en ole jaksanut perehtyä.

 

[jesse72]

Kävivät '92 jäähallissa vetämässä keikan (L7 lämppärinä :o), ja se esitys jäi mieleen. Provinssi menikin sitten jokseenkin koomassa joten FNM myöhäisesiintyjänä tuli nähtyä ja kuultua mutta ei ymmärrettyä. Danzig taisi olla Peräseinäjoella samana vuonna, eikö?

Jep, Provinssissa tuli tuolloin oltua. Keikasta jäi mieleen jonkun lavalla ojentama kanisteri, josta Patton tyynesti veti huikat, kiljua?? Myös Suede oli kesällä-95 Seinäjoella.

Real Thing on levy, jota vieläkin tulee usein luukutettua (etenkin) illanistujaissa, bändin ehdottomasti paras lätty! Bändihän taisi vetää keikan Lepakossa kesällä 90/91 juuri ennen juhannusta ja kaverin kanssa oltiin kovasti tuonne menossa, mutta jäi väliin kuitenkin. Samana kesänä taisi vetää myös Nummirockissa ja kovasti harmitti kun kaverit kehuivat keikkaa ja kertoivat jauhaneensa paskaa alueella henganeen Jim Martinin kanssa...

 

[jarnold]

Pakkohan sitä on ketjua jatkaa, kun kyseessä on allekirjoittaneelle selvä musiikin ykkösaihe.

Patton on yksi maailman lahjakkaimmista muusikoista maailmassa, eikä kyse ole vain pelkästä ylivoimaisesta laulajasta, jonka laajalle ääniskaalalle ei moni vedä vertoja maailmassa.

Itse tutustuin Pattoniin 80-luvun lopulla. Omistin silloin jo FNM:n "Introduce Yourself" levyn, mutta bändi kolahti totaalisesti, kun laulaja vaihdoksen jälkeen ilmestyi "Real Thing" ja Patton ilmestyi kuvioihin.
Samaan aikaan sain käsiini tuon sirkusaiheisen Mr.Bunglen, joka on mielestäni vieläkin "ehkä" Pattonin historian paras tuotos. ( noh... Angel Dust, King for a day, Tomahawk..voisi myös nostaa ykköseksi )

Tuota King for a day levyä en alkujaan edes pystynyt kuuntelemaan. Oli jotenkin vaikeaa kuunneltavaa, mutta nykyään se on aivan loistava.
Kiitos Belgiasta ostetun tupla-dvd:n (jota pitäisi saada Suomestakin), jossa on monta musiikkivideota juuri tuolta King for a dayltä.

Olen varmaan aika erikoinen Patton fani, sillä Faith No Moren jälkeisistä ryhmistä eniten on kolahtanut Tomahawk ja ehkä myös Peeping Tom.
Ensimmäinen Tomahawk on aika suoraviivaista "länkkäri-rockia", kun taasen viimeisin tänä vuonna ilmestynyt Anynmous mielenkiintoista "intiaani soundia".

Harmittaa, että en koskaan päässyt FNM:n keikalle ja livenä olen nähnyt ainoastaa Fantomaksen, johon Pattonin tuotoksista olen päässyt vähiten sisälle.

 

[teroz]

Olisi muuten mielenkiintoista tietää mikä Spruancen panos oli sävellyspuolella vai toimiko kaveri pelkästään sessiomuusikkona? Harmi, että Spruancella ei ilmeisesti keikkailu pahemmin napannut (muistaakseni rikas isukki ja elanto niin turvattu, ettei tarvinnut vaivautua keikkailemaan FNM:n mukana).

Eipä siinä, kyllähän Angel Dustkin on aivan mahtava levy ja on sinne Jimbokin jotain hyvää saanut aikaiseksi.

Itseasiassa Billyn ja Miken mukaan Trey olisi lähtenyt kiertueelle, sekä myös liittynyt bändiin täysjäseneksi mielellään. Kuitenkin levytysten aikoihin koettujen tapausten perusteella muut jäsenet päättivät tosin. Jopa miestä bändiin suositellut Patton suositteli Treyn jättämistä rannalle Mr Bunglessa kokemiensa asioiden vuoksi, hän ei kuulemma ollut järin luotettava. Myöhemmin Trey sitten vaan kertoili omaa versioonsa ja haukkui suunnilleen kaiken bändiin liittyvän, niin ja toki kertoi lähteneensä omasta vapaasta tahdostaan.

Trey osallistui kivasti kirjoitustyöhön King for a dayllä: Evidence, Ugly in the morning, King for a day, What a day ja Cockoo for caca. Ei hassummin ollenkaan. Tilalle tulleen Dean Mentan kanssa taas kirjoittaminen ei sujunut ollenkaan ja tämän vuoksi mies saikin kenkää.

Äh kaikki on aina niin negatiivisia Jimboa kohtaan. Hieno mies se oli. Soitti muuten myös Jason Newstedin bändin leyvllä, mikälie sen nimi nyt olikaan (jonka vuoksi muka jätti Metallican). Jim on toki hieman kömpelöhkö kitaristi, mutta sopii esimerkiksi Real Thingille ja Angel Dustille kuin nakki nenään.

 

[Klassikko]

Äh kaikki on aina niin negatiivisia Jimboa kohtaan. Hieno mies se oli.

Kyllä, vähän laiskanpulskea vaan, mielestäni kuitenkin se ainoa oikea FNM-kitaristi. Ja vaikka miehen soittotaitoa ylenkatsotaankin, niin jos livesoittoa ja -soundia arvostaa, taisi Jim "on mulla kahdet aurinkolasit päällekkäin, hei" Martin olla ainoa FNM-kitaristeista, jolla oli mitään keskinkertaista parempaa tarjottavana lavalla.

Spruance on enemmänkin studiomies (bunglessakin siis) oman kokemukseni perusteella, Menta ei koskaan vaikuttanut olevan osa bändiä vaan oli jo fyysisestikin "omalla kaistallaan", ja Hudsonin kohdalla lavaolemus - kieli ulkona, katse näpeissä - aiheutti niin vahvat mielleyhtymät tähän suuntaan http://www.hs.fi/fingerpori/1135231884111 että esim. Maikin vauhdikas meno lavalla tuntui olevan vallan väärässä seurassa. En sano, etteivätkö Menta ja Hudson olisi leiviskäänsä hoitaneet, jopa melkein nuotilleen (ei edes mikään ykkösvaatimus itselleni) mutta jättivät kliinisen ja hengettömän vaikutelman.

Sen sijaan muilta osin Faith No More on itselleni näyttäytynyt aina nimenomaan loistavana livebändinä, melkein mieluummin tulee kuunneltua ja katseltua keikkatallenteita kuin studioalbumeita. Esim. rytmiryhmä Gould-Bordin murhaa verisemmin kuin Tarantino elokuvissaan.

Mr. Bunglelta iskevät paremmin Disco Volante ja Red Hot Chili Peppers-tribuutti California. Tomahawkin tuotokset ovat aika epätasaisia, Fantômas samoin, mutta molemmissa on loistavat hetkensä.

Itse Maikki tuntuu nyttemmin vähän urautuneen, sitä aya-ya-yaaai! tsaka-taka-äijäijäijäi-BLÖÖÖÖÖÖH -kamaa on nyt jo suunnilleen yhtä paljon julkaistuna kuin Mamballa paskoja levyjä. Tämä siis vain määrällisenä vertauksena, eli mitään kovin yllättävää tai uranuurtavaa siinä matskussa ei mielestäni viime aikoina ole ilmennyt, vaikka toki sillekin paikkansa maailmassa on.

Vaikka heppu onkin jumalatasoa, on syytä korostaa sitä, että ilman mm. Billy Gouldin, Roddy Bottumin, Trevor Dunnin ja Trey Spruancen ässäbiisejä olisi Maikinkin valtaistuin paljon matalampi.

 

[Kaspo]

...Red Hot Chili Peppers-tribuutti California...

Toivottavasti tama oli provo :D

Tassapa esimerkki Mr Bunglen "arvostuksesta" RHCP:ta kohtaan:
Mr. Bungle parodioi RHCP:ta

--1999 Mr. Bungle's album California was scheduled to be released on June 8, but their label, Warner Bros. Records, pushed it back so as not to coincide with the Red Hot Chili Peppers similarly titled album, Californication, which was to be released on the same day. This appeared to reignite the old feud with Kiedis having Mr. Bungle removed from a series of summer festivals in Europe; as the headlining act at the festivals The Chili Peppers had final word on the bands that would appear.--

--As a result, Mr. Bungle parodied the Red Hot Chili Peppers in Detroit, Michigan on Halloween of 1999. Patton introduced each Mr. Bungle band member with the name of one of the Red Hot Chili Peppers before covering the songs Give It Away, Around The World, Under the Bridge and Scar Tissue, with Patton deliberately using incorrect lyrics. Mr. Bungle also satirized many of the mannerisms of the band, mocking heroin injections and on-stage antics. Kiedis responded by having them removed from the 2000 Big Day Out festival in Australia and New Zealand--

Klassikolle ja suurimmalle osalle Bunglefaneista varmaan vanhaa tietoa, mutta tahdon vain varmistaa ettei kellekkaan jaa vaaria kasityksia Bunglen ja RHCP:n valeista :)

Mielestani kasittamattoman huvittava tuo videopatka, vaikka jotkut paheksuvatkin (yliannostukseen) kuolleen kitaristin pilkkaamista. Tosin mikali Slovak ei olisi kuollut omien toimiensa tahden vaan esimerkiksi syopaan, luulisin etta Bungle olisi jattanyt irvailut sikseen.

 

[Halmela]

Myyntikäyrät osoittivat maailmanlaajuisesti kohti etelää ja kuusikielisen varressa nähtiin niin Trey Spruancea, Dean Mentaa kuin Jon Hudsoniakin.

En voi lisätä viestiisi juuri mitään.
Hyvin sanottu lempibändistäni.

Mutta se monia yllättää että Courtney Love oli vuoden verran Faith No Moressa. Menestys kylläkin kiersi sen ajanjakson kaukaa.

 

[Osmo Rapeli]

Nero on kyllä aika voimakas sana käytettäväksi kun musiikin historiasta löytyy aika monta ihan toisella tasollakin olevaa tietäjää ja taitajaa mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että kyllä tässä on meikäläiselläkin ollut todella tiuhaan kuunneltu ja levynhankintaa pakottanut bändi. En pidä ollenkaan Album Of The Year-teostakaan huonona levynä, kylmempänä ja viileämpänä vain, lopun alkuna tunnelmaltaan, sen videon nojatuolit kertovat kaiken oleellisen. Erikoisen hyviä lyriikoita. Fantomasin näin aikanaan Ilosaaressa livenä, Tomahawkia olen kuunnellut myös mutta ei ole erikoisen älyttömästi kolahtanut.

Angel Dust lempparijemppari, sitä FNM:n Jumpia lukuunottamatta hititön mutta huikea, huikea teos...RV ja Everything's Ruined muut kovimmat biisit kyseiseltä albumilta. Ja tosiaan, tämä pätkä todellakin on nerokas lyriikkana:

"You're perfect yes, it's true
But without me you're only you
Your menstruating heart
It ain't bleedin' enough for two"

Suomeksi käännettyä iskelmäversiota odotellessa. Martti Servo anybody?

 

[Miguel]

Täysin myöhäisherännäinen olen tämän(kin) yhtyeen suhteen. Levyhyllyyn ovat tähän mennessä ehtineet The Real Thing, Angel Dust ja King For A Day. Loistavia teoksia kaikki. Mieli halajaa kyllä lisää ja Pattonin sivuprojektitkin kiinnostavat, mutta juuri nyt ei ole otollisin ajanjakso ahtaa päätä täyteen tätä ihastuttavan häiriintynyttä rokkia.

Pattonin peruslauluääntä minä en pidä kuin keskinkertaisena, mutta se uskomaton kameleonttimainen muuntautumiskyky... Ja huutaminen. Ei edes Maynard James Keenanin aggressiivisen pelottava huuto pärjää Pattonin maaniselle rääkymiselle.

Angel Dust on levyistä kovin, ja tällä hetkellä yksi ihan koko kokoelmani parhaista. Yleisesti ottaen bändin ns. hitit ovat levyjensä tylsimpiä ralleja. Epic, Evidence, Midlife Crisis... Kyllähän ne radiosta kuullessa ihan piristäviä ovat, mutta ne ovat hyvin kaukana bändin parhaista. Eihän FNM mitään melodista stadionrock-hittikamaa ole laajasta suosiosta huolimatta. Ainoaksi poikkeukseksi lasken Digging The Graven, joka onkin erinomainen kappale. Muuten viehätys piilee tummanpuhuvissa bassokuvioissa, Pattonin kaavoja rikkovassa vokalisoinnissa ja kaikessa siinä levottomuudessa, joka tempaa mukaansa ja lujaa.

Cuckoo For Caca kierähti soittimessa juuri äsken. Mieletön kappale, jonka hulluuteen ei turru.

 

[V-man]

Aamulla kello 6.30 pienessä viinisievässä täytyy myöntää että voi perkele mulla on ikävä tätä bändiä. Album of the year jäi minullakin pimentoon moneksi vuodeksi alkupettymyksen jälkeen, mutta sitten kaivoin sen esiin yhtenä kesänä ja jumalauta sehän oli ihan mestariteos. Nykyään yksi lempilevyistäni. Voiko joku oikeasti olla pitämättä Stripsearchista tai Mouth to mouthista?

Lisätään to do before u die listalle: Näe Patton livenä!

Nyt volumea ja viiniä lisää...

 

[Wristlock]

Itseasiassa Billyn ja Miken mukaan Trey olisi lähtenyt kiertueelle, sekä myös liittynyt bändiin täysjäseneksi mielellään. Kuitenkin levytysten aikoihin koettujen tapausten perusteella muut jäsenet päättivät tosin. Jopa miestä bändiin suositellut Patton suositteli Treyn jättämistä rannalle Mr Bunglessa kokemiensa asioiden vuoksi, hän ei kuulemma ollut järin luotettava. Myöhemmin Trey sitten vaan kertoili omaa versioonsa ja haukkui suunnilleen kaiken bändiin liittyvän, niin ja toki kertoi lähteneensä omasta vapaasta tahdostaan.

Trey osallistui kivasti kirjoitustyöhön King for a dayllä: Evidence, Ugly in the morning, King for a day, What a day ja Cockoo for caca. Ei hassummin ollenkaan. Tilalle tulleen Dean Mentan kanssa taas kirjoittaminen ei sujunut ollenkaan ja tämän vuoksi mies saikin kenkää.

Äh kaikki on aina niin negatiivisia Jimboa kohtaan. Hieno mies se oli. Soitti muuten myös Jason Newstedin bändin leyvllä, mikälie sen nimi nyt olikaan (jonka vuoksi muka jätti Metallican). Jim on toki hieman kömpelöhkö kitaristi, mutta sopii esimerkiksi Real Thingille ja Angel Dustille kuin nakki nenään.

Ahaa, eli silloinen (muistaakseni Guitar Worldin) juttu Spruancesta oli hänen oma näkemyksensä FNM:stä poisjääntinsä syistä ja ilmeisesti täyttä potaskaa.

Kiitoksia myös tuosta Spruancen krediitti-infosta King for a dayn suhteen. Ei todellakaan hassumpaa ja nostaa edelleen arvostustani Spruancen tekemisiä kohtaan King for a Daylla.

Kyllä se sloppy-Jimbo ;-) sopii ihan mainiosti ensimmäisille levyille. Olisi muuten helvetin hauska kuulla esim. Evidence Jimbon versiona ja tietysti sillä perinteisellä näkkärikuivalla sirkkelisäröllä vedettynä :-)

 

[teroz]

Itsellä on ihan sama havainto kuin yllättävän monilla täällä, eli Album of the year tökki alkuun todella pahasta ja se jämähti hyllylle vuosiksi. Sittemmin levy on noussut itsellä todella kovaan arvoon, se on vain hyvin erilainen muihin verrattuna. En sanoisi, että ote on väsynyt tai väkinäinen ollenkaan. Enemmänkin siinä on eroja tunnelman suhteen, siinä on lopun alun tunnelmaa ja hieman haikeuttakin mukana. Ja kaikessa kyynisyydessäni en keksi montaa ko. levyä parempaa julkaisua viime vuosilta...tai oikeastaan yhtään.

Levyllä vain esiintyy FNM-historian tylsin jäsen, eli Jon Hudson. Mies soittaa perusvarmasti ja ilman yllätyksiä. Ero on melkoinen Treyn ja Jimbon työskentelyyn verrattuna. Livenä ominaisuudet korostuvat entisestään. Jon tuskin liikkuin keikan aikana kymmentä metriä enempää ja ilme vaihtui pari kertaa virneestä peruslukemille ja takaisin. Deankin oli livenä huomattavasti parempi, niin ja tietysti Jimbosta puhumattakaan.

 

[teroz]

Jim ja kurpitsa

http://www.bigpumpkins.com/DiaryImages/FullSize/2975.jpg

Tässä vielä todiste Jim Martinin nykyisestä habituksesta. Tai no onhan tuo itseasiassa vuodelta 2001, mutta netissä on levityksessä myös 2003 ja 2006 kuvia, jossa tuo linja jatkuu samana. Heh mielenkiintoinen muutos tosiaan.

Tulipa myös mieleen Real Thingistä, että en ole koskaan kannattanut levyjen uudelleen äänittämistä. Kuitenkin aika kutkuttava ajatus olisi kuulla Real Thing uudelleen äänitettynä ilman Pattonin nasaalia ja muita yleisiä kasarilta haiskahtavia soundeja.

 

[Syötä!]

Erinomaisen hyvin. Sanottakoot, että Angel Dust ja King For a Day... ovat jonkinmoisia sivuunkirjoittaneen teinivuosien kerronnan taustamusa. Monenlaista musiikkia on tullut vuosien varrella kuunneltua, mutta FNM on aina pysynyt niiden muutamien muiden "klassikkojen" kanssa kestävimpinä.

Aikoinaan Oulussa oli Cafe Adam niminen mesta (nyk. Foxia) ja siellä legendaarinen hardrockdisco. Keskikaljahöyryissä Epic kolahti ja oli pakko alkaa seuraamaan bändiä. Pattonin johdolla aivan huikea bändi, King For A Day'hin saakka omistan kaikki bändin albumit. Kuuluu mielessäni Kolmas Naisen ja Guns n' Rosesin kanssa samaan kategoriaan: aivan liian aikaisin hajonneet orkesterit. (Onko sattumaa, että kyseiset 3 orkesteria ovat laulajiensa hajoittamia...?)

Törmäsin Faith No Moreen ensimmäisen kerran 90-luvun alussa, kun Yle näytti Rock in Rio konsertin taltioinnin, jossa kiinnitin huomioni sekopäiseen laulajaan ja omituiseen, mutta mielenkiintoiseen musiikkiin.

Oulun Cafe Adamista Rio de Janeiron Rock in Rio -festariin. (Matka ei välttämättä ole pitkä...) Sen verran oli minullakin 80/90-lukujen taitteessa ko. bändin nimi hakusassa, mutta tuosta konserttitaltioinnista sain sitten sen bändin nimenkin.

 

[V-man]

Törmäsin vertaisverkkojen maailmassa pariin keikkavideoon: Budapest '97 sekä Bizarre '97. Kunhan saan maanantain tentin pois päiväjärjestyksestä, niin vedän kalsarikännit ja katson nämä putkeen. Vituttaa uskomattomasti ettei Faith no morea voi nähdä enää livenä.

 

[kuminaama]

Törmäsin vertaisverkkojen maailmassa pariin keikkavideoon: Budapest '97 sekä Bizarre '97. Kunhan saan maanantain tentin pois päiväjärjestyksestä, niin vedän kalsarikännit ja katson nämä putkeen. Vituttaa uskomattomasti ettei Faith no morea voi nähdä enää livenä.

Joko hommasit FNM:n tupla DVD:n ?
Ensimmäinen levy on liveä 90-luvun alusta. Toisen pitäisi sisältää kaikki heidän musavideonsa.
Varsinkin Angel Dustin ja sen jälkeiset videot ovat vakuuttavia.
Mielenkiintoisia on myös Chuck Moselyn aikana tehdyt videot...We care a lot.

 

[torni]

Joko hommasit FNM:n tupla DVD:n ?
Ensimmäinen levy on liveä 90-luvun alusta. Toisen pitäisi sisältää kaikki heidän musavideonsa.
Varsinkin Angel Dustin ja sen jälkeiset videot ovat vakuuttavia.
Mielenkiintoisia on myös Chuck Moselyn aikana tehdyt videot...We care a lot.

Moro, mistähän tuota DVD:tä saisi edullisesti? Muutaman käyttämäni nettikaupan selasin, ja en löytänyt.

 

[kuminaama]

Moro, mistähän tuota DVD:tä saisi edullisesti? Muutaman käyttämäni nettikaupan selasin, ja en löytänyt.

Itse hommasin kyseisen dvd:n Saksasta, mutta ainakin verkkokauppa ariman.fi sivuilla se löytyi vielä viime vuonna. Tiedän että saatava on ollut Suomesta.

DVD:n nimi: Faith No More - Live at the Brixton Academy London - You Fat B**tards/Who Cares A Lot: The Greatest Videos DVD

Tuota tupla-dvdtä kannattaa kysyä, sillä usein saavat kyllä sen tilattua jostain muualta euroopasta.

 

[Kaspo]

Paluu mahdollinen?

Eihan tossa tosin mitaan luvata, mut eipa ainakaan tyrmannyt suoralta kadelta ajatusta, kuten aiemmin haastatteluissa on tehnyt. Epailen kyl etta ei tulla nakeen FNM:aa koskaan yhdessa.

 

[Gleb]

Kertokaahan enemmän asiaan perehtyneet että mihin Pattonin tuotokseen kannattaisi seuraavaksi tutustua jos pidän kovasti Faith No Moresta sekä Peeping Tomista mutta Mr.Bungle: Disco Volante ja Fantomas: Director's Cut eivät erityisesti iskeneet.

 

[Bast]

Täytyy sanoa, etten tiedä Faith No Moresta yhtään mitään, mutta törmäsin yhtyeeseen sen esiintyessä oman suosikkiyhtyeeni Sparksin Plagiarism-levyllä, jossa bändi (siis Sparks) plagioi itseään muutaman muun artistin suosiollisella avustuksella (mm. Faith No More kahdella kappaleella).

http://www.amazon.com/Plagiarism-Sparks/dp/B00000AGLZ

 

[Mängimies]

Kertokaahan enemmän asiaan perehtyneet että mihin Pattonin tuotokseen kannattaisi seuraavaksi tutustua jos pidän kovasti Faith No Moresta sekä Peeping Tomista mutta Mr.Bungle: Disco Volante ja Fantomas: Director's Cut eivät erityisesti iskeneet.

En ole oikea ihminen erottelemaan Pattonin laajasta tuotannosta niitä helmiä, mutta suosittelisin lähestymään Bunglea vielä uudemman kerran, tällä kertaa levyltä California. Itse voin häpeäkseni myöntää, etten ole tutustunut muuhun Mr. Bunglen tuotantoon riittävästi, että osaisin sanoa, mutta tuo California kolahti ainakin kovasti.

Hmm, nyt kun luin uudestaan viestisi ajatuksella, niin huomasin, että hait jotain Faith No Moren ja Peeping Tomin väliltä. Bungle ei taida osua tähän, mutta suosittelen silti. Fantômas on myös aika mielenkiintoinen tuttavuus. Pari levyä, jotka olen kuullut jättivät kyllä niin paljon kysymyksiä ilmaan etten ole törmännyt vastaavaan kokemukseen minkään muun kuulemani levyn kohdalla. Kuvailisin Fantômasin musiikkia mestarillisesti termillä "vitun hämärä" ja laittaisin vielä lainausmerkit musiikki-sanan kohdalle. Ehdottomasti siis tutustumisen arvoinen tämäkin (ja näin ilmeisesti olet tehnytkin). Samainen Fantomas oli parisen vuotta sitten Ruisrockissa esiintymässä ja harmittaa vieläkin, että keikka jäi väliin. Tai no, oikeastaan eniten harmittaa ettei ollut mahdollisuutta törmätä itse saatanaan eli Pattoniin pimenevässä Turun illassa jossain kebabjonossa.