Taistellessaan viimeiseen kisaan saakka mestaruudesta kaudella 1999 Eddie Irvine voitti neljä osakilpailua, joista kaksi omilla ansioillaan (siis sikäli, kun F1:sissä pelkästään omilla ansioilla mitään voittaa voikaan), ja niistä kahdestakin toisen Itävallassa aika pitkälti siitä surkuhupaisasta syystä, että Coulthard onnistui torppaamaan tallikaverinsa, paalupaikalle ajaneen ja sittemmin kisan nopeimman kierroksen kellottaneen Häkkisen, jo ensimmäisessä mutkassa ulos radalta. Salo lahjoitti Irvinelle voiton Hockenheimissa ja Schumacher Malesiassa, jossa Häkkinen siis ehdittiin Ferrarien hylkäyksen takia jo julistaa maailmanmestariksi, kunnes FIA hyväksyi Ferrarin protestin.
Jotain Irvinen nopeudesta kertoo se, ettei mies saavuttanut koko urallaan ainuttakaan paalupaikkaa, eturiviinkin hän ylsi kaudella 1999 vain kolmesti. Tästä huolimatta mestaruus jäi lopulta ainoastaan kolmen pisteen päähän (76-74, tasapisteissä mestaruus olisi mennyt Häkkiselle), tai oikeastaan käytännössä yhden pisteen päähän, sillä Japanin päätöskilpailussa Schumi olisi luonnollisesti päästänyt hänet ohitseen, jos siitä olisi jotain hyötyä ollut.
Yhtä kaikki, Irvine ei ollut silkka suunpieksijä, vaan myös parhaimmillaan äärimmäisen luotettava ja virheetön kuski, joka vastapuolen ongelmien, Schumacherin loukkaantumisen ja tallitovereiltaan ilmaiseksi saamiensa kahdeksan extrapisteen avustuksella oli erittäin lähellä voittaa maailmanmestaruuden.
KPL:
"Minä muistan taas parhaiten sen -98 vuoden Suzukan kisan, jonka Eddie olisi voittanut leikitellen, ellei olisi joutunut pelaamaan Schumin pussiin."
En tiedä, kuinka vakavissasi tämän kirjoitit, mutta tosiasia on, että 1998 Suzukassa Irvine ampaisi neljännestä lähtöruudustaan Häkkisen - joka oli Schumacherin sammutettua autonsa perinyt tältä "paalupaikan" - perään jo startissa yrittäen siitä eteenpäin kaikin keinoin saada hänet ensin kiinni ja päästä sitten ohi kummassakaan onnistumatta edes varikkotaktiikan avulla. Hän siis ajoi alusta loppuun täysillä, koska vain siten hänellä oli ylipäätään mahdollisuus auttaa Schumacheria omalla kustannuksellaan.
Kuinka Irvine siis "pelasi Schumin pussiin", ja millä tavalla tämä pussiinpelaaminen torpedoi hänen omat voitonmahdollisuutensa? Tuskin kannattaa edes mainita, että Irvine hävisi aika-ajoissa Schumille ja Häkkiselle melkein kaksi sekuntia kummallekin.
Ranger
