Gerald Deulofeuta on tullut pyöriteltyä täällä tervassa ja höyhenissä, yksinkertaisesti siitä syystä, että mikäli tuo asenne ja työmoraali olisivat samalla tasolla kuin nuo pelitaidolliset + fyysiset lahjat, niin kaveri voisi aivan hyvin olla jo nyt ykkösringissä mukana, toki rajallisemmassa roolissa, mutta kuitenkin. Valitettavasti näin ei vain ole, vaan kaveri olisi harmillisen laiska ja sellainen liiaksi lahjoihinsa tuudittautuva. Pelkästään nuo lahjat tulevat tekemään kaverista kyllä aikanaan loistavan Segunda-pelurin ja varmaan kohtuullisen/jopa hyvän pääsarjapelaajankin, mutta mikäli aikoo nousta todelliseksi menestyvän huippuseuran vakionimeksi, niin siihen tarvittaisiin jo huomattavasti enemmän duunia, mihin näyttäisi olevan tällä hetkellä valmis. Enkä siis tarkoita tässä niinkään jokapäiväistä treenaamista, kun en ole ollut tätä näkemässä, vaan sitä laiskan hiihtelevää ja näin sivusta seuraajaa välillä jopa suunnattomasti turhauttavaa olemusta tuolla kentällä, ottelusta toiseen, minkä nyt voisi kuvitella helposti heijastuvan ihan kaikkeen tekemiseen. Sitä sisupuukkoa ja tervettä nöyryyttä vain kaivattaisiin, josta vaikkapa Rafinha on aika loistava esimerkki. Ei sellaista perinteistä suomalaista, "en mä mitään osaa" –liirumlaarumia, vaan sitä, että uskoo horjumatta itseensä ja kykyihinsä, muttei pidä mitään itsestään selvyytenä/imaiseksi tulevana juttuna. Kortit olisivat vankasti Geraldin käsissä, katsellaan nyt mitä päättää niillä jatkossa tehdä.
Muista sitten Javier Espinosa olisi ehkäpä sellainen ns. longshot ykkösjoukkuetta ajatellen. Melkoinen raakile, jolla olisi vielä paljon kehitettävää, etenkin fysiikkapuolella, mutta ne La Masian peruselementit eli peliäly ja tekninen osaaminen olisivat kovaa luokkaa. Aikaahan tuo veisi, eikä siis mistään todennäköisestä tulevasta ykkösen nimestä puhuttaisi, mutta mahdollisesta, ilman muuta. Ja vaikka itse en ole lämmennyt, niin kaipa se Sergi Gómezkin pitää vielä tällaisena longshottina mainita.
Muut olisivatkin sitten enemmän tai vähemmän näitä ei käyttöä ykkösjoukkueessa, ellei sitten aivan huimaa kehityksen jyrkkenemistä tapahtu. No näistä nuorista kassareista voi jostakusta kasvaa luotettava ja varma kakkonen, mutta mistään Valdésin mantelinperijöistä on ainakin toistaiseksi turha puhua. Oíer olisi tällä kaudella ollut näistä se paras, siinä missä viime kauden vahvin Miño olisi vetänyt melko tasapaksun paikallaan pyörivän kauden. Masip on ollut ihan ok, mutta toisaalta en näe kaverissa oikein niitä elementtejä ja lahjoja sen kovemmalle tasolle. Tästä tasapaksuudesta ja siitä ettei kukaan ole noussut sen suuremmin esiin, kertoo aika hyvin se, että minuutit ovat jakautuneet kolmen maalivahdin kesken. Eivät sinänsä huonoja, mutteivät sen enempääkään.
Sitten näistä vielä pidemmistä projekteista. Tähän mennessä sen yhden ja ainoan ottelun B:n riveissä sekä ykkösjoukkueen mukana viime syksyn Katalonian Cupissa mm. Espanyolia vastaan säväyttänyt viime syyskuussa 16-vuotta täyttänyt vasenpakki Alejandro Grimaldo on näyttänyt aina tätä nähdessäni vain todella siis todella hyvältä ja ainakin tällä hetkellä odotan enemmän kuin innolla, että pääsen näkemään kaveria säännöllisemmin. Toinen 16-vuotias eli kamerunilainen Jean Marie Dongou on myös nimi, jonka suurempia minuutteja odottelen kovasti tulevilta kausilta. Toistaiseksi on joutunut vetämään noita jämäminuutteja aina silloin tällöin. Molemmat olisivat siis kovanluokan lupauksia, mutta iästä johtuen sen kehityksen edetessäkin vasta niitä pidemmän ajanjakson nimiä ykkösjoukkuetta ajatellen.
Tässä oli nyt jonkinlaista katsausta ja niitä omia mietteitä näistä kavereista. Saatoin nyt unohtaa, jonkun, mutta eivätköhän kaikki sen suuremman maininnan arvoiset tulleet esiin. Näissä the ennakoinneissa on kuitenkin hyvä huomioida, että esim. Tello oli vielä viime kaudella aivan tavallinen kuolevainen ja lähinnä B:n rotaatiomiehiä. Olihan kaverin tuo nopeus + perushyvä tekniikka havaittavissa, mutta ei saanut niitä oikein hyödynnettyä sen paremmin vaan se meni sellaiseksi turhaksi pörräämiseksi sen peliä edistävän suoraviivaisuuden sijaan. Tälle kaudelle tuli sitten aika huima kehitysharppaus, jonka jyrkkyyttä en kyllä osannut ennakoida sitten yhtään, eikä oikein voida puhuakaan siitä samasta kaverista, mitä vielä viime keväänä. Niin paljon parempi nuorukainen vain olisi tällä hetkellä. Cuenca puolestaan oli jo aikanaan La Masian taakseen jättänyt haku Segunda B:stä (tai siis oli Dammista lainalla täksi kaudeksi Segundaan noussessa Sabadelissa), jota haettiin aivan varmasti ensisijaisesti B-joukkueen rungon vahvistajaksi, mutta kaveri yllättikin aivan kaikki. Eli kehityksen ennakoiminen on aina mitä se on, sillä se on niin monista eri asioista kiinni ja varsinkin näin muutaman tuhannen kilometrin päästä puhtaalla amatöörin silmällä analysoituna. Lisäksi välillä voi junnata oikein huolella paikallaan, siten että olisi jo tuomittu menetetyksi tapaukseksi ja sitten yhtäkkiä hirveä hyppäys lyhyessä ajassa ja puhutaan aivan eri pelaajasta kuin vielä puoli vuotta tai vuotta aiemmin. Näinhän nämä aaltoilevat, kuten pitääkin. Toivottavasti muistaisin lukea tämän paatoksen vaikkapa 5 vuoden kuluttua, niin näkisi, miten kunkin kehitys on edennyt ja mitä tuli itse aikanaan ajateltua.
---------
Tuosta Getafe matsista en taida jaksaa ja tuskin kannattaakaan sen suurempia kertoilla kuin, että tasoeroa oli jonnin verran. Sen sijaan B:stä puheen ollen olisivat tässä hetimiten alkavassa ottelussa tulessa Gironan vieraana, illan päätteeksi vuorostaan ykkösjoukkue etenkin alkukaudesta säihkyneen Levanten vieraana.
Ibin toipumisille sitä peukkua, sillä varsin symppistyyppi, jonka lyhyeen Barça uraan ei ole toistaiseksi oikein loukkaantumisia suurempaa mahtunut. En usko kaverista sen suurempaan rooliin olevan, mutta soisihan tälle sen mahdollisuuden tämän yrittämiseen ilman, että jatkuvasti olisi jokin paikka hajalla.
Muista sitten Javier Espinosa olisi ehkäpä sellainen ns. longshot ykkösjoukkuetta ajatellen. Melkoinen raakile, jolla olisi vielä paljon kehitettävää, etenkin fysiikkapuolella, mutta ne La Masian peruselementit eli peliäly ja tekninen osaaminen olisivat kovaa luokkaa. Aikaahan tuo veisi, eikä siis mistään todennäköisestä tulevasta ykkösen nimestä puhuttaisi, mutta mahdollisesta, ilman muuta. Ja vaikka itse en ole lämmennyt, niin kaipa se Sergi Gómezkin pitää vielä tällaisena longshottina mainita.
Muut olisivatkin sitten enemmän tai vähemmän näitä ei käyttöä ykkösjoukkueessa, ellei sitten aivan huimaa kehityksen jyrkkenemistä tapahtu. No näistä nuorista kassareista voi jostakusta kasvaa luotettava ja varma kakkonen, mutta mistään Valdésin mantelinperijöistä on ainakin toistaiseksi turha puhua. Oíer olisi tällä kaudella ollut näistä se paras, siinä missä viime kauden vahvin Miño olisi vetänyt melko tasapaksun paikallaan pyörivän kauden. Masip on ollut ihan ok, mutta toisaalta en näe kaverissa oikein niitä elementtejä ja lahjoja sen kovemmalle tasolle. Tästä tasapaksuudesta ja siitä ettei kukaan ole noussut sen suuremmin esiin, kertoo aika hyvin se, että minuutit ovat jakautuneet kolmen maalivahdin kesken. Eivät sinänsä huonoja, mutteivät sen enempääkään.
Sitten näistä vielä pidemmistä projekteista. Tähän mennessä sen yhden ja ainoan ottelun B:n riveissä sekä ykkösjoukkueen mukana viime syksyn Katalonian Cupissa mm. Espanyolia vastaan säväyttänyt viime syyskuussa 16-vuotta täyttänyt vasenpakki Alejandro Grimaldo on näyttänyt aina tätä nähdessäni vain todella siis todella hyvältä ja ainakin tällä hetkellä odotan enemmän kuin innolla, että pääsen näkemään kaveria säännöllisemmin. Toinen 16-vuotias eli kamerunilainen Jean Marie Dongou on myös nimi, jonka suurempia minuutteja odottelen kovasti tulevilta kausilta. Toistaiseksi on joutunut vetämään noita jämäminuutteja aina silloin tällöin. Molemmat olisivat siis kovanluokan lupauksia, mutta iästä johtuen sen kehityksen edetessäkin vasta niitä pidemmän ajanjakson nimiä ykkösjoukkuetta ajatellen.
Tässä oli nyt jonkinlaista katsausta ja niitä omia mietteitä näistä kavereista. Saatoin nyt unohtaa, jonkun, mutta eivätköhän kaikki sen suuremman maininnan arvoiset tulleet esiin. Näissä the ennakoinneissa on kuitenkin hyvä huomioida, että esim. Tello oli vielä viime kaudella aivan tavallinen kuolevainen ja lähinnä B:n rotaatiomiehiä. Olihan kaverin tuo nopeus + perushyvä tekniikka havaittavissa, mutta ei saanut niitä oikein hyödynnettyä sen paremmin vaan se meni sellaiseksi turhaksi pörräämiseksi sen peliä edistävän suoraviivaisuuden sijaan. Tälle kaudelle tuli sitten aika huima kehitysharppaus, jonka jyrkkyyttä en kyllä osannut ennakoida sitten yhtään, eikä oikein voida puhuakaan siitä samasta kaverista, mitä vielä viime keväänä. Niin paljon parempi nuorukainen vain olisi tällä hetkellä. Cuenca puolestaan oli jo aikanaan La Masian taakseen jättänyt haku Segunda B:stä (tai siis oli Dammista lainalla täksi kaudeksi Segundaan noussessa Sabadelissa), jota haettiin aivan varmasti ensisijaisesti B-joukkueen rungon vahvistajaksi, mutta kaveri yllättikin aivan kaikki. Eli kehityksen ennakoiminen on aina mitä se on, sillä se on niin monista eri asioista kiinni ja varsinkin näin muutaman tuhannen kilometrin päästä puhtaalla amatöörin silmällä analysoituna. Lisäksi välillä voi junnata oikein huolella paikallaan, siten että olisi jo tuomittu menetetyksi tapaukseksi ja sitten yhtäkkiä hirveä hyppäys lyhyessä ajassa ja puhutaan aivan eri pelaajasta kuin vielä puoli vuotta tai vuotta aiemmin. Näinhän nämä aaltoilevat, kuten pitääkin. Toivottavasti muistaisin lukea tämän paatoksen vaikkapa 5 vuoden kuluttua, niin näkisi, miten kunkin kehitys on edennyt ja mitä tuli itse aikanaan ajateltua.
---------
Tuosta Getafe matsista en taida jaksaa ja tuskin kannattaakaan sen suurempia kertoilla kuin, että tasoeroa oli jonnin verran. Sen sijaan B:stä puheen ollen olisivat tässä hetimiten alkavassa ottelussa tulessa Gironan vieraana, illan päätteeksi vuorostaan ykkösjoukkue etenkin alkukaudesta säihkyneen Levanten vieraana.
Ibin toipumisille sitä peukkua, sillä varsin symppistyyppi, jonka lyhyeen Barça uraan ei ole toistaiseksi oikein loukkaantumisia suurempaa mahtunut. En usko kaverista sen suurempaan rooliin olevan, mutta soisihan tälle sen mahdollisuuden tämän yrittämiseen ilman, että jatkuvasti olisi jokin paikka hajalla.