Kyllähän tuo oli taas kerran tämän kauden linjan mukaista neppailua. Villarreal oli aktiivinen, jaksoivat juosta, prässätä ja ylipäätään hääriä herhiläismäisesti ympäri kenttää. Lisäksi tarjoilivat sellaista sopivaa kovuutta eli ei mitään ylitsemenneitä sikailuita vaan sellaisia sopivia kopautuksia, joista ei korttia tule, mutta vastustaja tuntee sen kyllä, joka myöskin aivan liiaksi vei mukanaan Blaugrana-pelaajien huomiota. Voi kun se purnaaminen on kivaa! Loppua kohti täysin turha epäolennaisuuksiin keskittyminen ja voimien tuhlaaminen senkun kiihtyi, ei sillä että tuli yllätyksenä. Tuo on kyllä yksi asia, mihin Pepin pitäisi puuttua. Toisaalta olihan mies itsekin koko muun penkin ohella tässä show’ssa enemmän tai vähemmän mukana. Ymmärrän ja tiedänkin, että peli monesti vie mukanaan ja tunnekuohuja tulee ja menee, mutta ne pitäisi vain kyetä siitä huolimatta käsittelemään ilman jatkuvaa mussutusta ja protestointia. Niin kauan se on vielä ok kun se oma pelaaminen ei kärsi siitä, eikä tätä tapahdu jokaisen tilanteen jälkeen samojen pelaajien toimesta, mutta silloin kun siellä on se puoli joukkueetta tuomarin ympärillä purkamassa tuntojaan ja kertomassa mielipidettään tilanteesta toiseen, niin siinä kuluu vain ja ainoastaan aikaa ja aivan liian monen ajatukset viipottavat aivan jossain kuin siinä olennaisimmassa. Näissä tilanteissa vain kapteenin ja valmentaja pitäisi ottaa sitä hommaa haltuun ja rauhoittaa näitä kuumakalleja tilanteista sivuun vetämisellä ja pikku ajatuksien kirkastamisella. Otteluiden jälkeen nuo pitäisi sitten käsitellä joukkueen kesken ja ilmoittaa, että ei näin. Kyllä se kovakin puu sitten jossain kohtaa antaa periksi ja ymmärtää. Barçalla on vain se, että viime vuodet ovat menneet sen verran putkeen, ettei näistä tilanteista ole sitä tuntumaa mitenkään hirveästi viime vuosilta. Tällä kaudella näitä on nyt tullut, mutta se oppimisprosessi tuntuisi olevan vielä vaiheessa. Ainakin toivottavasti.
Mutta joo joukkueen tekeminen oli jälleen kerran vain aivan liian hidasta ja passiivista. Prässäsivät vastustajaa vielä jotenkuten ihan mukavasti, jonka johdosta nämä eivät hirmuisesti tilanteita saaneet, mutta puolestaan pallon ollessa omilla se pallottomien liike oli luvattoman heikkoa. Kaverit lähinnä seisoskelivat ja levittelivät käsiään. Sitten kun vastustaja prässäsi aktiivisesti, niin tuo vain kostautui, eikä pelaamisesta tullut oikein mitään vaan se puuroutui kerta toisensa jälkeen. Aivan liian usein syötön kohteena oli seisova mies, joka silloin tällöin jopa pallon saadessaan ei edistänyt sitä peliä oikein mitenkään vaan hautominen/taakse pelaaminen oli pitkälti ne vaihtoehdot.
Silloin kun pallottomien pelaajien liike on huipussaan, ajatukset osuvat yksiin jne. niin se on aikalailla aivan sama prässääkö kaveri ja miten, mutta tuo tämän hetkinen pelaamisen taso on vain sellaista, että se on todella haavoittuvaista ja vastustajan pelaamisella on todella suuri merkitys noissa lopputuloksissa.
Täten koko pelaaminen meni aikailla niiden yksittäisten yksilösuoritusten tai siis Messin suoritusten onnistumisien toivomiseen. Olihan tuo 90 minuutin aikana luotujen laadukkaiden maalipaikkojen määrä nyt täysin onneton. Leon tolppaa nuollut zippi sekä toisen lopun muutamat boksi hässäkät, siinähän ne taisivat jo ollakin. Olisihan luonnollisesti noistakin se maali voinut syntyä ja varsinkin se Ceschin säähavaintopallo oli suorastaan luokaton suoristus, mutta niitä tilanteita olisi pitänyt syntyä huomattavasti enemmän, jolloin se onnistumisenkin todennäköisyys olisi ollut edes kohtuullinen. Tällä kertaa vastustaja pelasi hyvin ja joukkueen oma tekeminen oli mitä oli niin siinäpä sitä.
Eniten itseäni vituttaa, tuon purnaamisen lisäksi, kuitenkin se aneemisuus ja särmättömyys. Tuntui ettei oikein kukaan halunnut/uskaltanut yrittääkään. Leo oli oikeastaan ainoa niitä ohjaksia itselleen ottanut ennen Tellon kentälle tuloa. Tello pelasi ehdottomasti pirteästi ja siten miten olisin toivonut monen muunkin pelaavan. Se voittamisen ja ratkaisemisen halu oikein näkyi kaverista. Oli jatkuvasti aktiivinen, pelattavissa ja siis ennen kaikkea haastoi pallollisena, tuoden täten sitä elintärkeää suoraviivaisuutta. Eivät kikat aina onnistuneet kuin muutenkaan ratkaisut olleet jatkuvasti mitään priimaa, mutta toi sitä suoraviivaisuutta laidalleen ja selvää sähköä koko joukkueenkin peliin ja pitkälti sytytti täysin yksinään tuon lopun kirin. Ehdottomasti positiivinen esiintyminen ja toivoisin Pepin myös palkitsevan tuon lisäminuuteilla jatkossa.
Leosta sen verran, että joo ei nyt mikään mahtimatsi, mutta siitä huolimatta käytännössä jokainen maalitilanne vaati Leon panosta ja nimenomaan panosta. Eilen kaverin piti suurin piirtein luoda aivan kaikki itse. Olisi joo voinut ehkäpä syöttää enemmän, mutta mitäpä se olisi peliä edistänyt kun syöttö olisi tullut seisovalle miehelle, monesti vieläpä taaksepäin (huom. tarjolla olleet syöttösuunnat)? Tuo eilinen vain oli niitä otteluita, jotka Leon tai kenen tahansa muun olisi pitänyt ratkaista yksin jollain huimalla suorituksella kun tuo joukkueen yhteispeli ja aktiivisuus oli taas mitä oli. Eilen se ei onnistunut, jolloin toki Leollekin voi niitä risuja jaella.
Ceschistä pitää sanoa, että viime aikojen keskinkertaiset/huonot otteet sen kun jatkuivat. Jotenkin tuo kaverin koko olemus on niin väsyneen ja hengettömän oloinen. Ne alkukauden maalit tulivat pitkälti energisistä ja räjähtävistä nousuista boksiin ja nyt kun ne ovat joko poissa tai huomattavasti aneemisempia niin siinähän sitä. Ylipäätään se suoraviivaisuus ja röyhkeys, millä ilahdutti syyspuoliskon, on viime aikoina loistanut poissaolollaan ja siten se itseluottamuskin on ruvennut rapisemaan.
Ei tässä nyt vielä mitään kirvestä kuulu heittää kaivoon ja manata joukkuetta alimpaan helvettiin sillä niin paljon ilonhetkiä ovat vain antaneet, että jo ihan niiden vuoksi ovat luottamukseni ja kannatukseni enemmän kuin ansainneet vaikka loppukausi olisikin tuota samaa pihapelailua. Se on toki fakta, että heikoltahan tuo näyttäisi ja varsinkin tuo vieraspelaaminen on ollut läpikauden sellaista shittiä yksittäisiä pilkahduksia lukuun ottamatta, että paljonhan se vaatisi, jotta yhtäkkiä kesken kauden se kurssi kääntyisi ja varsinkin Real kokisi niitä vastakkaisia tuulahduksia. Mielestäni sitä toivoa paremmasta nyt ei vain koskaan kuulu täysin menettää tai ei ainakaan tässä tilanteessa tämän joukkueen kanssa. Ymmärrän, että joillain Arsenal kannattajilla usko ja luotto menestykseen Wengerin kanssa alkaa olla jo aika kaluttu juttu ja sen kirveen lisäksi muukin omaisuus alkaisi jo aikalailla olemaan siellä kaivon pohjalla, mutta ei kai Barçan kohdalla olla vielä tässä tilanteessa? Ei tässä nyt mestaruusjuhlien suunnittelua tarvitse pohdiskella edes alitajunnassa, mutta turhapa sitä oveakaan on kiinni naulata.
Muutenkaan en nyt aivan ymmärrä, että tuota joukkuetta manaillaan jonkin verran kärjistetysti jonnekin alimpaan helvettiin kun eivät kulkisikaan voitosta voittoon ja pysty pitämään sitä terävyyttään ainaisesti? Se nyt vain on ihan luonnollista, ettei joukkueen pelaaminen voi olla kaudesta ja mestaruudesta toiseen sitä samaa eleettömän helppoa jyräämistä rungon pysyessä pitkälti samana vaan välillä vain yksinkertaisesti pitää hävitä ja jäädä nuolemaan niitä näppejään, jotta sitten seuraavalla kerralla ne ratkaisevat asiat tehtäisiin laadukkaammin ja siten päästäisiin jälleen nauttimaan niistä voitoista. Voittaminen ja menestyminen kun vain on keskimäärin huomattavasti mukavampaa, mutta näiden kahden välinen ero sekä niihin vaikuttavat detaljit pitää olla naulattuna sinne alitajuntaan. Häviämistä pitää vihata ja parhaiten tämä onnistuu silloin kun siitä edellisestä voitosta on vierähtänyt jo tovi. Se vain on kylmä fakta, ettei tuo joukkue ole viime vuosina hirveämmin niitä nollaavia häviötä kerännyt ja välikausia pelannut, jolloin sekin väistämättömyys on tullut aina vain lähemmäksi. Se, että millainen näiden välinen suhde siinä pitkässä juoksussa sitten on, olisi se konkreettisin asia ja mikä jo jotain merkitsee. Yksinkertaisia mestareita kun on urheiluhistoria väärällään, mutta ne todelliset mestarit kykenevät keräämään niitä titteleitä aina vain uudestaan vaikka aina väliin löytyy niitä asiaan kuuluvia vastoinkäymisiäkin ja tappioita. Häviöt pitää vain osata ottaa oikealla tavalla vastaan ja tässä mielestäni on se konkreettisin ero niiden voittajien ja häviäjien välillä. Tappioista pitää vain ammentaa sitä oppia. Barça olisi nyt pitkän menestyspätkän jälkeen jälleen tällä opin tiellä sitten niiden Frankin viimeisten aikojen ennen Pepin aikakautta. Se alkaako tämä maksamaan itseään takaisin vielä tällä kaudella, seuraavalla vai joskus hamassa tulevaisuudessa nähdään sitten aikanaan.
Jatkuu...