Minulle taas näyttää siltä, että sinä olet joskus muodostanut mielipiteen ja sen jälkeen se pysyy. Minun mielestäni pelaajan kohdalla esimerkiksi viisi tai kymmenen kautta antaa paljon paremman kuvan pelaajan tasosta kuin se yksittäinen "edellinen kausi". Kyllä minäkin odotin ennen kauden 2018-2019 esimerkiksi Nättiseltä enemmän edellisen kauden perusteella, mutta ei minulle ole nyt jälkikäteen ongelma myöntää, että omat odotukset Nättisestä olivat vain virheelliset. Jos katsoo Nättisen kohdalla koko uraa, niin näyttää yksinkertaisesti siltä, että tuolla kaudella 2017-2018 vain kaikki napsahti kohdalleen samalla tavalla kuin Koholla kaudella 2013-2014. Noita vastaavia yksittäisiä nappikausia on ollut Liigassa kymmenillä pelaajilla.
Jos haluaa antaa kokonaiskuvan pelaajan tekemisestä 10 kaudelta, on syytä katsoa 10 kauden tilastoja. Jos haluaa tietää, millä tasolla pelaaja on ollut tietyllä hetkellä, on järkevintä katsoa edellistä kautta. Nuo ovat kaksi eri asiaa. Olisi kummallista puhua vaikka Ville Kohon "tasosta" jonain monoliittina, kun Kohon uran voi käytännössä jakaa aikaan ennen kuin tämä tajusi omistavansa pehmeät kädet (2002-2011) ja aikaan tajuamisen jälkeen (2011-2020). Nättisellä taas jonkinlainen jako näyttää tapahtuvan juuri noiden SaiPa-kausien välissä, eli kehittymiseen/potentiaalin realisoitumiseen ja sen jälkeen taantumiseen. Tuossakin on minusta outoa yksinkertaistaa Nättinen jonkin tietyn tasoiseksi pelaajaksi, kun vaiheita on kuitenkin ollut monia.
Mielipiteet ovat yksi asia, ja jossain kohtaa aikajanaa olleet odotukset ovat toinen. Mielipiteet elävät ajan mittaan, mutta en näe erityistä arvoa siinä, että arvostelee omia menneisyydessä makaavia odotuksiaan jostain jo tapahtuneesta. Jos näkee jostain syystä tarpeelliseksi päivittää jotain numeroarvojen keskiarvoihin pohjautuvaa yleiskuvaa pelaajasta, niin mikäs siinä.
Tässä nyt ei ole kyse pelkästään yksittäisestä Topi Nättisestä, vaan vastaava on tapahtunut useammalle pelaajalle. Tuolla kaudella 2017-2018 SaiPa pelasi puolivälierissä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja sillä kaudella useampi pelaaja suoritti ihan sillä potentiaalinsa ylärajalla. Seuraavalla kaudella odotettiin, että kaikki pelaajat jatkavat edelleen sen potentiaalin ylärajalla suorittamista ja uusien vahvistusten tultua joukkue olisi vielä parempi. Silloin ihan ymmärrettävästikin kuviteltiin, että esimerkiksi Nättisestä ja Tanuksesta kehittyi erittäin hyvät hyökkääjät liigatasolle, mutta nyt kun jälkikäteen tarkastellaan, niin voidaan huomata heidän olleen erittäin hyviä liigahyökkääjiä vain yhdellä kaudella koko heidän uriensa aikana.
Yksittäisistä pelaajista Lehterän alaisuudessa uransa parhaat kaudet ovat pelanneet Nättisen lisäksi myös ainakin Tanus, Nikko, Kaksonen ja Goodwin. Ketkä kaikki näistä kärsivät Lehterästä ja minkä takia nämä kärsineet pelaajat eivät sitten urallaan ennen Lehterää tai vaihtoehtoisesti Lehterän jälkeen ole pelanneet paremmin? Mistä sinun mielestäsi kertoo se, että Lehterästä kärsineet pelaajat ovat olleet parhaimmillaan Lehterän alaisuudessa? Vai onnistuiko Lehterä tuhoamaan noiden pelaajien urat niin pahasti, että siirto parempien valmentajien alaisuuteen vain kiihdytti pelaajien tason romahtamista?
Ehkä tässä keskustelussa on lopulta vain kyse siitä, kuinka paljon haluaa antaa painoarvoa millekin tekijälle, ja kuinka paljon näkee merkitystä sillä, miten Lehterän valmentaminen muuttui ensimmäiseltä kaudeltaan seuraavalle (vai näkeekö tässä muutosta ensinkään). Tietenkin jos jättää valmentajan tekemisen ja sen muuttumisen yhdeltä kaudelta toiselle kokonaan huomiotta osatekijänä pelaajan kehityksessä, niin silloin syyn voi epäilemättä nähdä vain ja ainoastaan pelaajassa.
Minusta Lehterä oli SaiPassa heikko valmentaja, jonka alaisuudessa meni sitä huonommin, mitä enemmän hän puuttui pelin organisointiin. Väitän, että Lehterä olisi voinut tasapaksustikin valmentamalla saada 18-19 joukkueesta enemmän irti, mikä olisi voinut ohjata yksittäisten pelaajien uria hieman eri suuntaan. Ei se niin mustavalkoista ole, että Lehterä olisi jotenkin pilannut pelaajauria, mutta valmentaja nyt vaan on monesti merkittävä tekijä pelaajan urakehityksessä ja määrittää paljonkin sitä, millaiseksi urheilijaksi pelaaja kehittyy. Sisäinen motivaatio on toki suurempi tekijä, niin kuin sanoin.
Sinulla on kovasti tuntunut olevan viime kausina niitä tuttuja pukukopissa, joiden tekemiseen ja motivaatioon Pekka Virta on vaikuttanut negatiivisesti. Ehkä voit kysyä heiltä lisää.
Ja sen jälkeen, kun Vainikainen koohottaisi taas kolme kautta putkeen 15 pisteen hyökkääjänä, niin olet edelleen sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt tehdä tuolla kaudella 40-50 pistettä, kun yhdellä once in a lifetime -kaudella hänellä onnistui kaikki? Mikäli kyllä, niin tässä kohtaa meillä eroaa näkemykset. Minulle ei ole mikään ongelma pysähtyä analysoimaan vanhoja mielipiteitäni ja näkemyksiäni sekä korjata niitä, jos näen niiden olleen joskus selvästi virheellisiä.
Muista nyt toki, että tämä Vainikaisen taivaasta pudonnut 60 pistettä on sinun itse keksimäsi konditionaaliharjoitus, joten en ehkä nostelisi itseäni jollekin rationaalisen itsekritiikin kultaiselle jalustalle tuon perusteella.
Tämä sinun Vainikainen ja 60 pistettä olisi täysin eri asia kuin vaikka se Kohon 37 pistettä. Tuollaiset 60 pisteen aidosti once in a lifetime -kaudet ovat todella harvinaisia. Mieleen tulee vain tähdenlentojen pyhä kolminaisuus, eli Marko Luomala, Janne Lahti ja Janne Hauhtonen. Noista kolmesta voi sanoa, että suorittivat tasan yhden kauden verran eliittitasolla, ja seuraavaksi paras kausi on pisteiden valossa noin puolet tuosta.
En edes tiedä, mitä tuohon nyt sanoisi. Jos joku tekee 60 pistettä, niin se vaatii jo sellaisia ominaisuuksia ja kehitystä pelaajalta, että sitä ei käytännössä koskaan seuraisi 15 pisteen kausi. Näin ei ole ollut ilmeisesti kenenkään kohdalla koskaan, joten kyllä, olen edelleen sitä mieltä, että mikäli Ville Vainikainen tekisi 60 pistettä, niin seuraavalla kaudella odotukset olisivat realistisesti 40-50 pisteessä.
Huhhuh mitä jauhantaa.
