Moikkaaminen ja moikkaamattomuus tuntuu nyt olevan iso asia joka puolella, vähän eri tavoin kuitenkin. Ilveksessä Myrrä ei saanut moikata (hyvästellä) joukkuetta potkujensa jälkeen. Nyt Pennanen unohti moikata... No, eiköhän tuo Pennasen tapaus ollut vain unohdus, josta nyt tehdään elämää suurempaa asiaa. Ainakin reilusti pahoitteli asiaa jälkikäteen.
Vakavammin Ilveksestä. Luulen, että siellä vauhtisokeus yllätti ja tehtiin virhe, kun lähdettiin korjaamaan sellaista, mikä ei ollut rikki. Vaihdettiin valmentaja tylyllä tavalla ja sekoitettiin joukkueen kemiaa pelaajahankinnoilla. En tiedä, miten esim. Niku integroitui Iveksen koppiin, mutta ainakin Jyväskylässä moni oli todella tyytyväinen, että tämä tähti suurine egoineen lähti muualle. Ja jos Palvekin on sellainen kuin mediasta saa lukea, aika palapeli siellä on Ilveksen kopissa saattanut olla rakennettavana. Myös ulkoinen paine saavuttaa menestystä on valtava: hienon historian taakka, fanit ovat odottaneet pitkään, on hieno halli ja paikalliskilpailija on pitänyt omaa dynastiaansa puoli ikuisuutta. Ilves otti vaihdoilla riskejä ja lopputulos ei ollut sitä mitä haluttiin, syystä tai toisesta. Mutta runkosarjan Ilves pelasi hienosti, siitä ei kahta sanaa. Pelaajat olivat hyviä - mutta olivatko he hyvä joukkue?
Riskien ottaminen kuuluu kilpaurheiluun, pelataanpa sitten millä tasolla tahansa, kun pyritään lisäämään tai tasoittamaan etumatkaa suhteessa muihin. Jälkikäteen on helppo olla viisas: olisi pitänyt satsata siihen tai siihen, jotta olisi pärjätty paremmin, tai nyt Ilveksen tapauksessa, olisi myös pitänyt jättää tekemättä sitä tai tätä. Itse uskon, että joka organisaatiossa yritetään tehdä parhaat valinnat olemassa olevilla resursseilla, mutta aina on niin, että kun joku pärjää odotuksia paremmin, jonkun muun on pärjättävä odotuksia huonommin. Mestaruusvuonna Kerhokin otti riskejä mm. Luceniuksen hankinnalla. Silloin onnistuttiin, ja lopputulos oli parempi kuin uskallettiin edes toivoa. Ja se mestaruus oli kokonaisuutena monessa mielessä nimenomaan joukkuehengen voitto materiasta, vaikka sinänsä ihan laadukas pelaajistokin meillä oli. Pennasella oli suuri rooli ja mestaruuuden varmistuttua hän puhui paljon myös siitä, mitä mestaruus merkitsi varsinkin oman kylän kasvateille.
Tämä kaikki on syytä muistaa myös Kerhossa. Liigan loppupään budjetilla toimittaessa on otettava tavallista enemmän riskejä. Tällöin on käytännössä mahdotonta, että voitaisiin pärjätä jatkuvasti yli resurssien. Riskien otossa on kuitenkin pidettävä järki päässä, sillä liian suurella riskinotolla tuhotaan seuran tulevaisuus - jos ei kokonaan, niin ainakin useammaksi vuodeksi.