Pakko palata vielä tuohon Martin Strbakiin. Mies pelasi tuoreena Slovakian 2002 maailmanmestarina lyhyen jakson Kerhossa kaudella 2002-2003. Tuolloinhan Kerholla oli se kaikken aikojen joukkue, joka runkosarjan voitosta huolimatta jäi pronssille.
Runkosarja: 20 o 4+9=13, 68 min +26
Playoffs: 13 o 2+3=5, 8 min +11
Aika erikoista, ettei noilla tehoilla päässyt edes ehdolle valittuun kokoonpanoon. Jos noilla tehoilla pelaisi 60 peliä runkosarjaa, tulos olisi 12+27=39 +78 !!! Tehoista huolimatta itselle jäi ehkä parhaiten mieleen Martinin yleinen olemus ja miten hän välillä nosti vastustajia laitaan niin, ettei sellaista usein Liigassa näe.
Huomio kiinnittyy suurehkoon jäähymäärään runkosarjassa. Muistaako kukaan, sisältyikö tuohon isoja rangaistuksia - ja millaisia? Muuten tuota on vaikea selittää. Ainakin Pelicansissa silloin pelanneen Mäkiahon kanssa oli tiukka pystyvääntö, joka kieltämättä meni Mäkkärille.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana Strbak pelasi Kerhossa numerolla 7, jolla on ehkä kovin historia Kerhon numeroista, sillä kun pelannut myös mm. Janne Laukkanen, Jarkko Varvio, Brian Rafalski, Jonas Andersson-Junkka, Mikko Mäenpää, Teemu Rautiainen ja Otto Paajanen.
Strbakin kausi jatkui kevään 2003 MM-kisoissa, joissa hän voitti Kerhon tapaan pronssia, tehot 0+7 ja +13, mikä oli kisojen paras +/- -lukema.
Martinin myös puolustajana pelaava 18-vuotias poika Maxim on Slovakian juniorimaajoukkueiden vakiokasvo ja pelannut juniorina Pelsuissa ja Jokereissa ja häntä olen joskus täälläkin meille haikaillut. Ensi kausi menee kuitenkin Michiganissa NCAA:ssa. Ehkä joskus Hämptonissa?