Viestin lähetti poliisikonstaapeli
Täällä on paljon keskusteltu siitä, että eristys jo itsessään on henkisesti niin raskasta että se riittää miltei tuomioksi.
Ajatellaanko ollenkaan sitä että suurin osa näistä ihmisistä (tappajista, himomurhaajista ym ym.) on kylmäverisiä psykopaatteja, joita ei välttämättä kiinnosta kuollako vai pysyäkö hengissä, koska heillä ei ole mitään menetettävää.
Oletko koskaan ollut eristyksessä? Jollet, niin ehkäpä olisi ihan hyvä olla hiljaa eristyksen vaikutuksesta psyykeeseen. Jos taasen olet, ja olet selvinnyt siitä ilman henkisiä muutoksia niin onneksi olkoon.
Mihin muuten perustat väitteesi siitä, että suurin osa tappajista ja himomurhaajista on kylmäverisiä psykopaatteja? Mikäli näin on, satun minä sitten tuntemaan useammankin psykopaatin mutta psykologisten tutkimusten perusteella kukaan heistä ei täytä psykopaatin määreitä. (Itsestäni en mene takuuseen). Psykopaatti sitäpaitsi on varsin usein hyvinkin kiinnostunut yhdestä asiasta, nimittäin itsestään, joten hänelle ei välttämättä ole ihan sama mitä hänelle tapahtuu kun hän jää kiinni, hänelle vain muut ihmiset ovat "ilmaa" ts. hänellä ei ole kykyä empatiaan tai se on hyvin rajoittunut.
Sanonpa kuitenkin vielä sen, että mieleltäänsairaan ihmisen paikka on jossain muualla kuin teloituskomppanjan edessä, luulisi Sinunkin "poliisikonstaapelina" tämän tietävän. Jos ihminen todetaan mieleltään sairaaksi, on hänet sijoitettava hoitoon - vaikkapa sitten vuosikymmeniksi jos muuta takuuta hänen toipumisesta tai vaarattomaksi tekemisestä ei ole.
Toisaalta, keskustelu on minulle turha koskapa arvostukseni ihmishenkeä kohtaan on minimaalinen - joten en itkisi ainoankaan teloitetun puolesta mutta tästä huolimatta olen teloituskomppanjoita vastaan.
vlad#16.