Täytyy kyllä sanoa, että vaikka kausi onkin hyvin nuori, on on viime kauden muistot hiukan liian hyvin muistissa. Silloinkin aika pitkään odoteltiin sen koneen käynnistymistä, kunnes huomattiin, että paskanahan se kone olikin.
No en kuitenkaan lähtisi vertaamaan nykytilannetta viime kautiseen. Ihan selvää tietenkin on, että niitä voittoja olisi alettava tulemaan tavalla tai toisella, koska muuten ollaan hyvin nopeasti tuhoutuneen itseluottamuksen ja epäonnistumisten toinen toisiaan ruokkivassa noidankehässä, josta pois pääsemiseen ei auta, vaikka joukkueessa olisi menneiiden kausien pistepörssivoittajia. Viime kaudellakin se nähtiin, että vaikka kuinka hoettiin, että siitä noidankehästä pääseminen vaatii vain "pitkäjänteistä ja kurinalaista työntekoa", ei siitä pääseminen todellisuudessa kovin helppoa ole. Sen takia onkin erittäin tärkeätä, että edes lähelle sitä kurimusta ei missään vaiheessa jouduta. Vaikka joukkueessa on hyvin paljon kokemusta, niin silti hiukan arveluttaa onko joukkueessa silti tarpeeksi kunnollista johtajuutta yksilötasolla nostamaan joukkue pahasta kierteestä. Tämä varsinkin hyökkäyspelin osalta, johon nuo ongelmat ensinmäisinä heijastuvat heikkona viimeistelynä. Kariya on loistava tehopelaaja, mutta onko joukkuetta kannatteleva johtaja? Viitaluoma ei mielestäni ole koskaan ollut mikään johtotähti, enkä usko hänestä varsinaista sellaista koskaan tulevankaan. Virran Tokelta taas ei yksinkertaisesti taida rahkeet riittää nostamaan joukkuetta suosta, vaikka kokemusta löytyykin. Siinä oikeastaan ne pelaajat hyökkäyksessä, joilta vaikeina aikoinakin olisi syytä odottaa tasaista, hyvää suorittamista. Viime kauden perusteella nostaisin toki joukkoon mukaan Sailionkin. Vihko, Salonen, Hämäläinen ja Laakkonen ovat kaikki hyviä runkopelaajia, mutta heidän suorituksensa taso taitaa liiaksi seurata joukkueen yleistä trendiä.
Puolustuspäässä taas pitäisi johtajuutta ja kärkiosaamista olla aivan tarpeeksi, siitä en ole huolissani. Täytyy kuitenkin huomioida se, että vaikka puolustus onkin varsin tulivoimainen, on sieltä turha odottaa kovia tehoja, jos hyökkäyspää on tukossa. Mielestäni puolustuksen tulivoimaisuuden täysi potentiaali on kunnolla saatavissa vasta, kun hyökkäyspää toimii kunnolla. Kerhon menneet kaudet - varsinkin viime akusi - ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Haluaisin vielä nostaa esille yhden asian, joka on mielestäni jäänyt aika vähälle huomiolle. Nimittäin itsenikin kyseenalaistama maalivahtipeli. On ollut varsin hienoa nähdä, että Lassila on pelannut todella vahvasti. Jos ei vain väsymys iske liiallisesta pelirumbasta, niin kevättä aatellen Lassilan vahvat otteet ovat jopa hyökkäspeliäkin - josta nyt, tosin syystäkin, ollaan huolissaan - tärkeämpi asia.
Todettakoon loppuun, että ainuttakaan peliä en harmikseni ole livenä nähnyt, joten sen paremmin en osaa analysoida onko pelillisesti kuinka paljon huolen aihetta tällä hetkellä. Tuloksellisesti kylläkin on. Viime kädessä pelilliset asiat ovat tulosten rinnalla toisarvoisia, koska tuloksilla on niin vahva psykologinen vaikutus loppukauteen. Jos ei ole uskoa omiin kykyihinsä tai pelitavan toimivuuteen, niin on sinäänsä se ja sama kuinka paljon pelitapaakin hiotaan - oli se sitten kontrollikiekkoa tai roiskimista - kun henkiset seikat estävät sen toteutumisen kunnolla.