Käytin tänään hieman palkallista työaikaa YouTuben ESC-reaktiovideoiden katseluun. Piti ensin tarkistaa miten Windows95man meni läpi, mutta päädyin tsekkaamaan muitakin mielipiteitä. Näiden reaktioiden perusteella ainakin minulle kävi selväksi, että Sara Siipola sinne Eurooppaan pitää lähettää, ellei Mikael Gabriel vedä kania hatusta.
Käytännössä kaikki saivat kiinni biisin viestistä ja pitivät sitä voimakkaana. Laulutaito ja sävellys saivat luonnollisesti myös kiitosta. Meille suomalaisina on helppo jäädä jumiin lyriikoiden nyansseihin ja antaa pienten asioiden syödä sitä tunnetta, jota kappale välittää. Jos ei ymmärrä kieltä, pitää viestiä tulkita muilla keinoilla ja silloin siitä jää vain merkitsevä ydin jäljelle. Joskus sitä ei vaan ole ok ja kaikki tuntuu turhalta. Siihen on helppo samaistua kenen tahansa.
No Rules on ihan hauska ysäripastissi, Markinin biisi laittaa hyvälle tuulelle ja Cyan Kicks on ihan laadukasta rokkia, jota ei ole ikinä liikaa. Tunnereaktioilla noissa skaboissa kuitenkin erotutaan massasta ja Saralla on siihen selvästi paras mahdollisuus. Plussana vielä, että Paskana olisi todennäköisesti myös ihan raatiystävällinen kappale. Ei me varmaan viisuja Helsinkiin saada, mutta oikein hyvään (top-15) sijoitukseen on hyvät mahdollisuudet.