Huvitti tuo ylimielinen kommentti Loreenilta, että mitä Käärijä haluaa (muka) biisillään sanoa. Ikään kuin Loreenin kappaleiden lyriikat olisivat yhtään sen syvällisempiä tai oivaltavampia. Ikuinen rakkaus, e-e-e-uforiaa ja kiinni kuin tatuointi-i-i-i-i. Give me a break.
Juuri näin. On vähän koomista, kun artisti, jonka biisien taustalla on iso biisintekijäkoneisto, vihjailee toisten biisien tyhjästä sanomasta. Eikä tuo Tattookaan nyt mitään kovin mielenkiintosista popmusiikkia ole. Varmaan sillä voitto irtoaa, mutta muuten ihan peruseuroviisu, joka on tehty juuri voittamaan kilpailun, mutta siinä se.
Mutta ei Loreen nyt muuten ole mikään Björk tai PJ Harvey, jolla olisi hirveästi varaa kommentoida muiden biisien sanomaa tai taiteellista arvoa. Loreen on vain ruotsalainen keskitason popartisti, joka ilmeisen epätoivoisesti yrittää Euroviisujen kautta vuosi toisensa jälkeen saada kansainvälistä menestystä siinä onnistumatta.
Itse olen sitä mieltä, että mielummin Käärijällä mitalisijoitus kuin jollain Loreenin kaltaisella kliseisellä biisillä voitto. Loreen on lähinnä vaivaannuttava. Siis onhan biisi ihan ok, mutta tuo kaikki totisuus ja ilon puute on ainakin minulle too much, kun puhutaan kuitenkin Euroviisuista, eli kilpailusta johon ei suuressa osassa Eurooppaa suhtauduta todellakaan niin vakavissaan kuin Pohjoismaissa.
Minusta Käärijän biisi on aivan täydellisen sopiva Euroviisuihin; vähän sekopäinen, persoonallinen ja tarttuva. Ei Euroviisut ole mikään oikeasti taiteellisesti kunnianhimoisen musiikin paikka, ja ihan turha sinne olisi lähettää mitään syvällisempää. Käärijä on jotenkin täydellisesti ymmärtänyt mikä toimii, sillä tuossa biisissä on todella hyvä koukku, joka jää heti kerran jälkeen päähän. Lisäksi hän itse näyttää jollain oudolla tavalla kiehtovalta hahmolta. Veikkaan pronssia Ruotsin ja Norjan jälkeen, mutta uskon monen ulkomaalaisenkin mielessä Käärijän olevan show’n todellinen tähti.