Semmy Schilt poikkeaa selvästi muista K-1-ympyröiden jättiläisistä siinä, että hän on monelta osin teknisesti taitava kaveri. Hong-Man Choi, Bob Sapp ja erityisesti Akebono luottavat ainoastaan kokoonsa ja voimaansa (tai Akebono ei oikeastaan luota mihinkään), mutta Schiltin otteissa on aidon taistelijan elkeitä. Eritoten miehen polvipotkut ja etupotkut ovat teknisesti upeaa katsottavaa. Ja huomatkaa, miten hän liikkuu. Hän ei vain lyllerrä eteenpäin, kuten tuollaiselta ihmisvuorelta voisi odottaa, vaan hän pystyy myös suht nopeisiin pyrähdyksiin ja väistöhin. Tämän lisäksi mies osaa torjua, ottaa vastaan tai västää jalkoihin kohdistuneet potkut, jotka ovat esim. Hong-Man Choin selkeä heikkous. Lyöntitekniikka ei ole kummoinen, mutta tarpeeksi hyvä, ja lyönnit lähtevät melko nopeasti.
Mies, joka pystyy noin totaalisesti dominoimaan sekä Ray Sefoa että Remy Bonjaskyä, on kyllä todella vaikea kukistettavai. En muista, milloin viimeksi Sefon kasvoilta olisi voinut noin selkeästi lukea tappion karvaan kalkin kesken matsin tai että Bonjasky olisi ollut noin aseeton. Voi olla, että K-1:ssä on alkanut nyt uusi valtakausi, jota hallitsee Semmy Schilt.
Hyviä matseja nähtiin muutenkin. Musashi ja Karaev pistivät tuulemaan, ja mielestäni Karaev olisi ansainnut voiton matsista, sillä hän oli selkeästi matsin aktiivisempi osapuoli. Olipa Musashista mitä mieltä tahansa, äijän pää on kyllä betonia! Tälliä tulee kerta toisensa jälkeen, mutta mies ei tipu. Kanveesiin menoon tarvittiin Feitosan hurja lentävä polvipotku, sillä sitä ei edes Musashin kallo kestänyt.
Aertsin ja LeBannerin matsi oli myös viihdyttävää katsottavaa, kuten ennakkoon oli arveltukin. LeBannerilta loppui yksinkertaisesti puhti viimeisessä erässä, minkä avulla Aerts ansaitusti vei voiton. Harmi vaan, että Aertsin loukkaantuminen esti sitten jatkamisen.
