Pääsyy siihen, että varsinkin Saksa on digitalisaation suhteen kivikaudella on se, että saksalaiset ovat tietoturva-asioissa totaalisen paranoideja ja irrationaalisia. Mitään teknologista ratkaisua, johon liittyy jollakin tavalla inttärweb (eli mitään uutta ratkaisua) ei voida ottaa käyttöön, ennen kuin siihen liittyvästä tietoturvasta on käyty perusteellinen yhteiskunnallinen keskustelu.
Esimerkiksi Whatsapp ei meinannut pitkään aikaan lyödä kunnolla läpi Saksassa siksi, että siinä pitää antaa puhelinnumero Metalle, josta se "menee saletisti kaikille tiedustelupalveluille". Ikäänkuin niitä kiinnostaisi yhtään perus-Dieterin viestit vaimolleen ja siten laittomasti digitaalisesti vakoilla häntä. Ja vaikka kiinnostaisi, niin ikään kuin ne eivät muutenkin pystyisi sitä tekemään, kun kaikilla kuitenkin oli älypuhelin tuolloinkin jopa Saksassa.
Olisi mielenkiintoista nähdä jonkun kertovan saksalaisille, että niiden Mersuissaankin on paljon teknologiaa, joka jättää digitaalisia jälkiä. Sen asian käsittely olisi hauskaa seurattavaa, kun vastakkain ovat tietoturva ja kansan pyhä lehmä.
Itävallassa on vähän sama, mutta siellä sentään nykyään käytössä on jo joitakin kohtuullisen hyvin toimivia digitaalisia ratkaisuja jopa byrokratian osalta. Saksassa ei. Saksassa pitää edelleen mennä virastoihin jonottamaan: tiistaisin kello 9:20-10:35 tai 14:20 - 15:55, keskiviikkoisin vain ajanvarauksella, torstaina kello 15:20 - 16:50, tai perjantaina kello 8:15-11:05.
Käyntikorttien pitää olla fyysisiä ja niissä pitää näkyä faxinumero.
Yksi syy tälle paranoialle on taannoiset valvontayhteiskuntia ja niiden urkintakoneistot Gestapo ja Stasi. Mutta ei nuokaan kaikkea selitä. Euroopassa on lukuisia muitakin entisiä valvontayhteiskunta, jotka ovat uskaltaneet ja onnistuneet digitalisoitumaan.