En sen kummemmin ota kantaa edellisiin viesteihin, mutta koen tarpeelliseksi todeta, että tämä aihealue hämmentää ainakin tällä hetkellä minua varsin paljon. Kaikki aikaisemman yritykset ylikansallistaa eurooppalainen sarjajääkiekkoilu ovat epäonnistuneet, useimpien jäädessä vain visioiden tasolle (ainakin julkisesti).
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että suomalaisen jääkiekkoilun ja seuratoiminnan pitää pyrkiä päästä eteenpäin sekä olla mukana prosessissa, jossa eurooppalaista liigakiekkoilua ollaan viemässä uudelle tasolle. Voidaan ottaa esimerkki länsieurooppalaisesta jalkapalloilusta, jossa eri maiden sarjat ovat omassa arvoasteikossaan riippumatta sen suuremmin maan jalkapalloilijoiden hyvyydestä tai maajoukkueen menestyksestä. Esimerkiksi Hollanti, Ranska, Saksa ja Ruotsi ovat kaikki pärjänneet arvokisoissa paremmin kuin Englanti, jonka kansallinen sarja pesee edellämainittujen vastaavat varsin selkeästi. Jalkapalloilussa tähän tilanteeseen on tultu suurten muutosten kautta ja nyt selkeästi eletään jääkiekossa suuren muutoksen aikaa. Kysymys kuuluukin haluaako suomalainen liiga jatkaa matkaa kohti lupauksia kehittävää sarjaa pienillä panoksilla vai edes yrittää lähteä mukaan kehittämään uutta eurooppalaista huippuliigaa?
Takkiin voi tulla ja pahasti. Siksi puheet kahdeksan maan ja 40 joukkueen superliigasta lukuisine divisioonineen kuulostaa ahdistavalta sekä liian suurelta muutokselta. Jos minä saisin päättä kaiken perustaisin kaksi uutta ylikansallista liigaa. Toisen Keski-Eurooppaan ja toisen Pohjois-Eurooppaan. Käytännössä tämä Suomen osalta tarkoittaisi integroitumista Elitserienin kanssa muutamalla tanskalaisella ja norjalaisella joukkueella. Samalla myös "ykkösdivari" voisi olla yhteinen.Vastaavasti Saksan, Sveitsin, Tshekin, Slovakian parhaat pelaisivat omaa liigaansa ranskalaisten, italialaisten ja vaikka itävaltalaisten kärkiseurojen pyrkiessä mukaan.
Jos sitten halutaan niin voitaisiin mestareiden kesken pelata vielä EU:n mestaruudesta mutta olennaista olisi, että liigat olisivat erillisiä. Näin ollen kustannukset ja panokset olisivat hallittavampia, mutta silti kehitysaskel olisi huomattava ja myös pitkällä tähtäimellä uskottavampi.
Nojoo, visioita varmasti riittää meillä kaikilla. Lähinnä yritin omallani viitata, että integraation ei pidä tapahtua liian nopeasti eikä liian laajalla skaalalla.
Se mielenkiintoinen huomio muuten on nähtävissä mielipiteiden jakautumisessa, että lähes järjestään suuren muutoksen vastustajat ovat pienten (tai pienempien) talousalueiden seurojen kannattajia. Perustuuko vastustus siis lähinnä siihen, että pelätään ulkopuolelle jääntiä? Enkä tuomitse tätä, ottaisi minuakin päähän jos en näkisi espoolaista joukkuetta parhaalla mahdollisella tasolla. Silti kehottaisin maltilliseen avarakatseisuuteen, vaikka se aluksi vähän ahdistaisikin.