Jokainen täällä voi heitellä näitä arvioita, että pärjätäkseen mahdollisessa eurooppalaisessa superliigassa, joukkue tarvisi vähintään tyyliin 10m pelaajabudjetin. Normaalisti, jos tähän perään esitetään malli, jossa tätä vaadetta ei ole, niin silloin tämä esitetty malli pitää kumota mahdottoma tai luopua 10m höpinäistä.
Eli (kuten olen jo usean kerran aikaisemmin esittänyt) vahvasti paikallisiin lohkoihin painotettu liiga toimisi neljällä (Suomen, Ruotsin, Saksan ja Sveitsin) paikallisella lohkolla, jotka on jaettu kahteen konferenssiin. Pohjoismaiseen ja keskieuroopan. Pelejä pelataan painotetusti lohkojen sisällä ja pudotuspelit pelattaisiin siten, että pudotuspelit pelataan ensin lohkon sisällä ja voittajat näistä kohtaavat konferenssifinaaleissa, joiden voittajat pelaisivat Euroopan mestaruudesta.
Tällä mallilla Suomessa ei tarvita mitään älyttömiä pelaajabudjettien korotuksia, koska suomalaisjoukkueet kilpailevat ensisijaisesti suhteessa toisiinsa ja paras niistä pääsee kokeilemaan Ruotsin parasta vastaan (ja voittaessaan pääsee koko liigan finaaliin). Itseasiassa tämä voi kääntää tilanteen jopa niin (kysynnän ja tarjonnan tasapainon muuttuessa), että pelaajien suhteellinen hinta laskee. Aivan normaalia talouden toimintaa.
Sitten se käsittämätön maajoukkueen voima? Jos pelaaja pelaa kauden tällaisessa suomalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten ja sveitsiläisten superliigassa, niin se on varmasti parempi näyttöpaikka pelaajalle, kuin muutama hassu peli mm-kisoissa. Tällöin tämmöinen höpötys, palkkojen korotustarpeista "näyttöpaikan" menetyksestä on täyttä haihattelua. NHL:n suuntaan pelaaminen eurooppalaisessa supersarjassa kertoo pelaajasta paljon enemmän, kuin muutama maajoukkuepeli (jossa pelaaja voi joutua vielä pelaamaan itselleen hassussa roolissa). Ja toivottavasti täällä kukaan ei enää usko, että pelaaminen tällaisessa "villiksi liigaksi" kutsutussa sarjassa estäisi pelaajan pelaamisen NHL:ssä tulevaisuudessa.
Eli (kuten olen jo usean kerran aikaisemmin esittänyt) vahvasti paikallisiin lohkoihin painotettu liiga toimisi neljällä (Suomen, Ruotsin, Saksan ja Sveitsin) paikallisella lohkolla, jotka on jaettu kahteen konferenssiin. Pohjoismaiseen ja keskieuroopan. Pelejä pelataan painotetusti lohkojen sisällä ja pudotuspelit pelattaisiin siten, että pudotuspelit pelataan ensin lohkon sisällä ja voittajat näistä kohtaavat konferenssifinaaleissa, joiden voittajat pelaisivat Euroopan mestaruudesta.
Tällä mallilla Suomessa ei tarvita mitään älyttömiä pelaajabudjettien korotuksia, koska suomalaisjoukkueet kilpailevat ensisijaisesti suhteessa toisiinsa ja paras niistä pääsee kokeilemaan Ruotsin parasta vastaan (ja voittaessaan pääsee koko liigan finaaliin). Itseasiassa tämä voi kääntää tilanteen jopa niin (kysynnän ja tarjonnan tasapainon muuttuessa), että pelaajien suhteellinen hinta laskee. Aivan normaalia talouden toimintaa.
Sitten se käsittämätön maajoukkueen voima? Jos pelaaja pelaa kauden tällaisessa suomalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten ja sveitsiläisten superliigassa, niin se on varmasti parempi näyttöpaikka pelaajalle, kuin muutama hassu peli mm-kisoissa. Tällöin tämmöinen höpötys, palkkojen korotustarpeista "näyttöpaikan" menetyksestä on täyttä haihattelua. NHL:n suuntaan pelaaminen eurooppalaisessa supersarjassa kertoo pelaajasta paljon enemmän, kuin muutama maajoukkuepeli (jossa pelaaja voi joutua vielä pelaamaan itselleen hassussa roolissa). Ja toivottavasti täällä kukaan ei enää usko, että pelaaminen tällaisessa "villiksi liigaksi" kutsutussa sarjassa estäisi pelaajan pelaamisen NHL:ssä tulevaisuudessa.