Optimisti saattaisi sanoa, että sittenhän omilla junioreilla olisi paremmat mahdollisuudet päästä SM-Liigaan. Ja varmasti olisikin. En itse tähän hätään keksi argumenttia, miksi kotimainen juniorituotanto tulisi kärsimään, mutta joku varmasti osaa tähän vastata? BitterX?
Tähän otan kaksi vastakkaista esimerkkiä Hämeenlinnasta:
HPK:n juniorityö on tällä hetkellä maan huippua - parhaiden joukossa. Tähän on muutamia selkeitä syitä. 1. Järjestelmää on kehitetty vuorovaikutuksessa edustusjoukkueen kanssa ja tietotaitoa on siirretty HPK:n edustuksessa valmentaineilta huippuvalmentajilta junioripuolelle osaavan valmennuspäällikön johtamana. 2. Junioripuolelle on tehty taloudellisia panostuksia palkallisten valmennuspestien mahdollistamiseksi ja valmentajien kouluttamiseksi mahdollisimman monessa ikäluokassa. 3. Esikuvavaikutus. Kerhon Järveläiset, Rautiaiset, Leinot, Paajaset ja Sarokset olivat 8-14 vuotiaita niihin aikoihin, kun he näkivät Miettisen dominioivan liigaa, Kerhon laittavan runkosarjan piste-ennätykset uusiksi ja voittavan lopulta Suomen mestaruuden.
FC Hämeenlinnan kanssa enemmän tai vähemmän syvää yhteistyötä tekevällä junioriseura HJS:llä on enemmän pelaajia, kuin Kerholla. Olosuhteet ovat olleet Suomen tasolla ok (ei toki hyvät) jalkapallohalleineen. Hämeenlinnasta on tullut viimeisen 15 vuoden aikana yksi Veikkausliigapelaaja (Markus Joenmäki, FC Lahti). Kilpaikäluokat pelaavat jossakin ynnämuut osastolla. Suurimmat syyt ovat varmaankin: 1. Ei yhtenäistä valmennusjärjestelmää, vaan jokainen joukkue toimii omana yksikkönään. Ei mahdollisuutta palkata ammattimaista valmennuspäällikköä. Ei omaa edustusjoukkuetta huipputasolla, jonka kanssa yhteistyötä tehdään. Ei pelaajaputkea. 2. Ei taloudellista pohjaa ammattivalmentajien / ammattimaisesti toimivien valmentajien palkkaamiseen. 3. Ei esikuvavaikutusta. Kundit kyllä näkee Lionel Messin televisiosta tai vaikka Joel Pohjanpalon Klubin paidassa, mutta paikallinen lähellä oleva seura on kaikista tärkein. On tärkeää, että on esikuvia, jotka pelaavat se sama logo paidassa.
Sama ilmiö on ikävä kyllä nähtävissä Mestiksen kohdalla. Mestisseuroista ainoastaan Sportin junioritoiminta on jokseenkin kelvollista - KooKoolla, K-Vantaalla ja TuTolla saattaa olla joitakin hyviä ikäluokkia silloin tällöin. Minäkin kannatin aikoinaan pelillisen nousun ja putoamisen poistamista, mutta nähty näivettyminen tai ainakin jämähtäminen on kääntänyt pääni: sulkeminen oli suuri virhe, joka pitää korjata.
***
Tshekki77 on oikeassa, että Suomen suurten kaupunkien seurojen hajotessa pitkin KHL:iä ja Euroliigoja SM-liigasta tulisi käytännössä kolmas sarjataso. Itse seuraisin HPK:ta vaikka nykyisessä vitosdivarissa, mutta tiedän varsin hyvin, että Hämeenlinnan tuularikannattajia tuskin kovin paljoa kiinnostaisi maakuntien liiga, jossa pelattaisiin muita maakuntakeskuksia vastaan Suomen mestaruudesta joka ei oikeasti olisi Suomen mestaruus. Homma näivettyisi ja kehittymismahdollisuudet katoaisi - ennen kaikkea edellytykset menestyksekkään junioritoiminnan pyörittämiseksi katoaisivat.
Mielestäni olisi urheilullisuuden kunnioittamista kehittää kotimaista liigaa sekä kansainvälisiä kilpailuja siten, että urheilullisesti sekä taloudellisesti hyvin ja tehokkaasti toimimalla myös pienemmillä resursseilla operoivilla seuroilla olisi mahdollisuus kasvaa ja kehittyä niiden kautta. Toki tämä on kestävämpää myös markkinatalouden kannalta ajateltuna, kuin suljetut kartellit.
On suuri sääli, että muiden lajien kunnioittaessa kilpailua (urheilullista ja taloudellista) mahdollistamalla liikkumisen sarjaportaiden välillä ja pääsarjan parhaiden palkitsemisen rahakkaisiin kansainvälisiin kilpailuihin pääsemisellä, jääkiekossa on viime aikoina perusteltu kaverikerhoja ja suljettu muita ulos häilyvin tai jopa mielivaltaisin perustein... tai sitten tekemällä mukanaolemisen yksinkertaisesti mahdottomaksi. Avoimuus on unohdettu.
Samalla, kun pidän kestämättömän ajatuksena sitä, että omalla seurallani ja muilla vastaavilla seuroilla ei ole mitään mahdollisuutta saada palkintoa hyvin tehdystä urheilullisesta ja taloudellisesta työstä - eikä siten mahdollisuutta kasvaa ja kehittyä, minä myös ymmärrän erinomaisesti ns. suurten seurojen (esim. HIFK) tahdon mahdollisimman nopealle kansainvälistymiselle sekä heidän tärkeyden koko järjestelmän kannalta. Siksi olen enemmän kuin valmis myöntämään suurseuroille isoa vastuuta kansallisten sarjojen ohella pelattavan kansainvälisen seurajoukkuekilpailun (Euroliiga) kehittämisessä sekä monivuotisia lisenssejä sinne sen varmistamiseksi, että seura on mukana kilpailuissa kotimaan liigassa mahdollisesti sattuneesta floppikaudesta huolimatta. Tämä olisi siis sama toimintatapa, kuin koripallossa.