Täytyy sanoa, että kisakuume kasvaa... vähän on tainnut jo otsakin lämmetä.
Ensimmäinen muistoni jalkapallon arvokisoista taitaa mennä vuoteen 1998 ja siihen, kun David Trezegeut täräytti uskomattomalla volleylla Ranskan EM-kultaan. Tämä maali oli se kuuluisa ensimmäinen kultainen maali. Nykyinen hopeahan on ihan anaalista.
Kyllä tuli muuten nautittua ja tuuletettua erittäin paljon, kun finaalissa kaatui vastenmielinen ja aina hirveä futismaa Italia, jossa näytteleminen kuuluu peliin. Sad but true.
Balotelli taitaa olla se liuhulettien uusin herra vastenmielisyys, jonka tahallinen vastustajien vahingoittaminen tulisi oikeasti kitkeä nyt, eikä kohta pois. Kusipää mikä kusipää.
Ranskan menestysajat olivat kyllä lapsuusajan parhaimpia juttuja: Keisari Zidanen johtaessa joukkoja, oli Vieiraa, Petitä, Deschampsia, Aanriita ja maalissa ihmeukkeli Barthez, jota ei oltu pituudella pilattu, mutta ponnistusvoima, ennakointikyky ja tietysti torjuminen olivat kovalla tasolla. Baskeri-Barthezin Pyhää Kaljua unohtamatta.
---
Innolla odotan kisoja... nyt ei jaksa enempää rustata, mutta sen totean, että kyllähän se niin on, että on aika ihme ellei Saksa ole vähintään finaalissa. Saksan monipuolinen joukkue tulee olemaan todella kova näissä kisoissa ja...
katsokaa sitä Bayernin yhtä h_e_l_v_e_t_i_n hyvää nuorta. Nimeä en jaksa nyt enää tähän loppuun mainita, mutta kisojen jälkeen uskoisin, että ponnahtaa suurenkin kansan tietoisuuteen tämä nerokas jalkapalloilija. Ei muuta kuin youtuben highlightsit pyörimään ja nauttimaan yksinkertaisen valtavan kauniista pelistä.