Tämä kirjoitus kiteyttää vaihtoehdot, joista nyt Euroopassa Saksan johdolla keskustellaan (Ks. lopussa):
Europe's Neverending Crisis - Can the Euro still be Saved? / Spiegelonline. Siis euron ja yhteismarkkinoiden purkamisen ohella...
Mitä tulee moniin englantilaisiin kommentaattoreihin ja toimittajiin, he muistuttavat paljon Daily Telegraphin Ambrose Evans-Pritchardia. Runollisesti kuvattuna kysymyksessä ovat salaliittoteoreetikkojen ylimpään kastiin kuuluvat sivistyneet herramiehet, jotka kuitenkin pukeutuvat naisten alusvaatteisiin. Silloin tällöin eksentrisyys menee niin pitkälle, että lehdestä saamme lukea uutisen kumipukuun pukeutuneesta miehestä, joka löytyy hirttäytyneenä, omena suussa, mitä ilmeisemmin vahingossa seksileikin tuloksena.
Tässä
kirjoituksessaan Ambrose myöntää rivien välissä englantilaisten kommentaattorien perusongelman, finanssi- ja pankkikriisi on vain yksi tekosyy muiden joukossa, jonka avulla englantilaiset surevat menetettyä imperiumiaan ja vaikutusvaltaansa. Englantihan tunnetaan
perfidious Albionina, sen politiikka on tähdännyt viimeistään 1700-luvulta alkaen mannermaan pitämiseksi heikkona ja keskenään riitaisina blokkeina, kuten jokainen historiaa lukenut ihminen tietää tai ainakin osaa ottaa selvää.
EY/EU-politiikassa tämä pitkän aikavälin strategia on ollut erityisen selvää, kysymys ei ole ollut esimerkiksi vain yksittäisen poliitikon, kuten Margaret Thatcherin, epäluuloista saksalaisia kohtaan.
Jos euro kaatuu, eurooppalaisten pitäisi vakavasti harkita, että pitäisikö Lontoon Cityn nykyisin eurooppalaisten puolesta hoitelemat finanssisektorin transaktiot ja palvelut saattaa lainsäädäntöteitse eurooppalaisten instituutioiden hoidettaviksi. Mitään rationaalista syytähän (pl. veronkierto ja rahanpesu) siirtää varallisuutta vihamielisesti eurooppalaisiin suhtautuville tahoille ei voi olla? (Itse asiassa Cityn pankkiirit suhtautuvat hyvin positiivisesti integraatioon, muut eivät niinkään.) Kuluttajien tulisi myös miettiä sitä, että onko sopivaa ostaa englantilaisia tuotteita jatkossa, riippumatta siitä, että onnistuuko Englanti keinottelemaan itsensä irti yhteismarkkinoista aktiivisilla toimillaan.
Suomen osalta tilanne on karu. Englanti on meille tärkeä vientimaa ja muutoinkin tilanteemme on varsin erilainen kuin keski-eurooppalaisilla. Meille käy kaikissa skenaarioissa
erityisen huonosti. Jos Ambrose mainitseekin tuossa artikkelissa Suomen jotenkin "stabiilina maana", niin se ei pidä paikkaansa. Jos euro kaatuu, niin meidän tilanteemme ei juurikaan eroa Kreikasta ja Irlannista. Me olemme periferiassa, meillä on pitkä historia epävakaudesta ja kaikkein tärkeimpänä: sekä julkinen että yksityinen taloutemme eivät ole kestävällä pohjalla. Suomi kärsii Euroopan pahimmista eläköitymisongelmista. Osana euroa markkinavoimat eivät ole paljoa meitä heilutelleet, mutta taloutemme rakenteelliset ongelmat tulisivat heti huomion keskiöön, jos euro kaatuu.
Erittäin todennäköistä on, että euron kaatuessa Saksa ei halua ottaa ulkopuolisia vastuita enää toista kertaa. Karlsruhen perustuslakituomioistuinkin tulee todennäköisesti sanomaan omat ukaasinsa, poliittinen päätös hylätä integraatioprojekti on naamioitavissa oikeudelliseksi, mikä tekee siitä entistäkin "houkuttelevamman".
Suomen olisikin ehkä tässä tilanteessa tunnusteltava raha- ja muutakin unionia Pohjoismaiden kanssa. Koska Norjalle asia ei käy, niin sitten kahdestaan Ruotsin kanssa! (Eräänlainen Madde -skenaario saattaa tulla agendalle, kukapa olisi uskonut...) Joka tapauksessa on mielestäni täysin selvää, että 2000-luvulla ay-liike ja vuorineuvokset eivät voi varastaa tavallisten ihmisten taskuista aina muutaman vuoden välein, kuten Suomessa tehtiin yli sata vuotta, metsäteollisuuden ehdoilla.
Täysi eksodus päälle, jos Hakaniemessä ja Etelärannassa käy edes vähän tähän ilmansuuntaan pohjavire. Tietysti molempien valtakeskittymien haastaminen voisi olla uuden kehityksen alku, mutta tiedotusvälineiden ja toimittajien kytkökset tietäen asiasta ei tulisi kesää. Säilymme marxilais-paternaalisesti hallittuna "paimentolaisvaltiona", jos toimittajat voivat suinkin vain asiaan vaikuttaa.
