Eturistiside napsahti poikki

[pata13]

Päivitetään taas, jos jotain sattuu kiinnostamaan.

Nyt on kolme kuukautta leikkuusta ja aloitin kevyen juoksun viime viikolla ja ortopedikontrollit lopetettiin. Fysion kanssa sovittiin, että soittelen, jos on tarvetta tms. Pari ensimmäistä juoksukertaa oli vaikeita, mutta tänään pystyi vetämään lähestulkoon kivuitta tuon lyhyen lenkin. Hyvä niin.

Muu jumppa on jäänyt erittäin vähälle, mikä hieman kismittää. On otettava itseään niskasta kiinni. Töiden jälkeen kun ei ole oikein jaksanut tuon lenkin lisäksi.

Polvi tuntuu jokseenkin huteralta, mikä johtuu lihasten heikkenemisestä, joka on edelleen silminnähtävää. Myöskin jalan oikeasta liikkumisesta saa koko ajan ikäänkuin muistuttaa. Se kun tuppaa "jäämään jälkeen", askel lyhenee jne.

Kokonaisuudessaan saa olla toistaiseksi erittäin tyytyväinen. Syksyllä toivon mukaan on paluu kaukaloon edessä.

Edit: Fysioterapeutilla ja ortopedillä oli tässä mun tapauksessa hieman eriävä näkemys toipumisesta liikeradan ja lihaskunnon palauttamisten välillä. Ortopedi piti liikerataa ensisijaisena asiana ja fysio taasen painotti lihasten palauttamista ohjeiden mukaan tärkeämpänä. Siinä sitä riitti kirittävää, kun ei koukistus ollut ortopedin mielestä helmikuun lopulla riittävä. Hammasta purren sekin onnistui.

 

[V-man]

On se tosiaan hassua miten nopeasti ajat muuttuvat. Muijan veljeltä leikeltiin eturistiside kuntoon nelisen vuotta sitten ja jalka kipsiiin. Jalka ei vieläkään taivu kuten normaali ja tuskin koskaan taipuukaan. Kipua ja muuta ei kuitenkaan ole.

Itseltäni leikeltiin vuosi takaperin kuntoon eturistiside ja vähän kierukkaa korjailtiin. Välittömästi piti leikkauksen jälkeen alkaa varaamaan painoa sille ja kivun rajoissa kävellä. Toki lepoakin piti antaa riittävästi, mutta kaikki siteet olivat lähinnä tukevia. Oma jalkani pystyy jo tekemään kaiken mitä aiemminkin ja lihakset ovat riittävän vahvoja. Kovaa treeniä on tullut toki otettuakin.

Ajat muuttuvat? En ymmärrä. Ei tuo nyt aivan normaali ristisideleikkaus ole ollut jos jalka on kipsattu. Ristisideleikkaukset eivät ole muuttuneet mihinkään ainakaan kymmeneen vuoteen. Itselleni eka leikkaus tehtiin -98.

edit: Luin lopusta alkuunpäin keskustelua ja en tiennyt mistä puhut. Joka tapauksessa 4v sitten ei kyllä ole ollut normaalia kipsata jalkaa ristisideleikkauksen yhteydessä (14v sitten ehkä).

 

[Pula-ajan Tretjak]

Ajat muuttuvat? En ymmärrä. Ei tuo nyt aivan normaali ristisideleikkaus ole ollut jos jalka on kipsattu. Ristisideleikkaukset eivät ole muuttuneet mihinkään ainakaan kymmeneen vuoteen. Itselleni eka leikkaus tehtiin -98.

Ehkä se sitten on lääkäri kohtaista? En onneksi ole joutunut käymään kyseisen vamman takia kuin kerran leikkauksessa ja mainitsemani sälli kävi myös. Vamma oli lähes identtinen.

Samalla, kun tätä kirjoitan iski epävarmuus. Sen verran tiedän, että kaverilla oli toinen ristiside poikki ja toinen annettiin "kasvaa yhteen" eli se ei ollut kokonaan poikki vaan jollain säikeellä kiinni. Voinko muistaa väärin, että sekotan jalat?

Kuitenkin.. ristiside vammat molemmissa kyseessä. Itse aloitin "kävelyn" samana päivänä kuin leikattiin sekä ilman kipsiä ja muijan veljellä oli koipi kipsissä.

EDIT: Menneinä aikoina on tosiaan jalkoja kipsattu ristisideleikkausten jälkeen. Tapoja on erilaisia suomenkin sisällä. Sitä en tiedä milloin kipsaamisesta on kokonaan luovuttu. Raajoja on kuitenkin näin jäykistetty.

 

[Sarastro]

No nyt on kuukausi leikkauksesta ja toipuminen on sujunut hyvin, mikäli vertaa kaltaisiinsa eri palstoilla. Itse olen jumpannut ohjeiden mukaan 2-3 kertaa päivässä (ennen ja jälkeen leikkausta). Pari viikkoa leikkauksen jälkeen otin kevyiä lisäpainoja mukaan. Kuntopyörällä heilutin jalkoja ensimmäisen kerran 12. päivänä. Ojennus sujui hyvin jo parin päivän jälkeen. Koukistus on hieman hankalampi. Tällä hetkellä kantapää jää takapuolesta n 5 cm:n päähän.

Hirvittävää oli tuo lihasten katoaminen. Vieläkään lihakset eivät toimi kunnolla, mutta olen saanut jo sentin takaisin ympärysmittaan(tai sitten mittavirhe). Itsellä ei ole mahdollisuutta Hyvösen ja Bäcksin fysioterapeutteihin, kiitos Pohjolan jääkiekkolisenssin. Enkä saanut edes samaa ortopedia, vaikka varta vasten pyysin. No lääkäristä ei ole valittamista.

Tietääkö kukaan perustuuko uudelleen katkeaminen tukevien lihasten heikkoon kuntoon vai itse siirteen heikkouteen? En voi ymmärtää kuinka terve uusi jänne voisi olla jotenkin heikko.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Ojennus sujui hyvin jo parin päivän jälkeen. Koukistus on hieman hankalampi. Tällä hetkellä kantapää jää takapuolesta n 5 cm:n päähän.

Tuosta koukistuksesta ei tarvitse olla huolissaan. Itselläni kesti piruties kuinka pitkään, että sain kantapään persaukseen takaisin ilman apua. Kyllä se sieltä tulee kuitenkin. Ja mitä tuossa viestin perusteella katselin niin hyvin sujuu kuntoutus. Motivaatiota näyttäisi riittävän.

Tuon siirteen vahvuudesta.. itselleni kertoili kirurgi, että siirre olisi vahvempi kuin alkuperäinen, joten tuntuisi sitten kiinnikkeistä olevan kiinni, jos katkeaa uudelleen.

 

[The Hawks]

Tämä ei nyt eturistisiteeseen liity, mutta pitääpä kysyä yhtä asiaa kuitenkin. Jos joku sattuisi tietämään.

Mulla on nyt joitain päiviä (ehkä pari viikkoa) ollut oikean jalan kanssa vähän ongelmia. Jalkapöytäni on nimittäin ollut melko voimaton. Eli jalkapöytää kun koittaa taittaa ylös -tai alaspäin niin tuntoa ei juurikaan ole ja kun kantapäälle koittaa laittaa painoa niin sekään ei oikeen onnistu. Jalan kärki painuu väkisinkin maahan. Varsinaista kipua ei ole, muuten kun ajoittain astuessa.

Taustalla on viime vuoden puolelta nivelsiteiden tulehtuminen ja polvessa ollut jonkinlainen tulehdus. Vettäkin siellä oli hieman. Tuolloin uskoisin ongelmien johtuneen salitreenistä, mutta nyt en ole puntillakaan käynyt vähään aikaan.

Työni on toki vahvasti kävely/seisomis painotteista joten rasituksellakin saattaa olla osuutta asiaan.

Joten jos jollakin on edes jonkinalaista hajua mikä voisi vaivata niin olisin kiitollinen tiedosta. Lääkäriin en ole vielä mennyt koska kipua ei ole ilmennyt mutta kohta varmasti täytyy käydä jos oireet jatkuvat.

Voisiko olla siteistä johtuvaa taas. Jos esim. tulehtuvat rasittuessaan helpommin tms.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Mulla on nyt joitain päiviä (ehkä pari viikkoa) ollut oikean jalan kanssa vähän ongelmia. Jalkapöytäni on nimittäin ollut melko voimaton. Eli jalkapöytää kun koittaa taittaa ylös -tai alaspäin niin tuntoa ei juurikaan ole ja kun kantapäälle koittaa laittaa painoa niin sekään ei oikeen onnistu. Jalan kärki painuu väkisinkin maahan. Varsinaista kipua ei ole, muuten kun ajoittain astuessa.

Pitäähän se kotilääkärinä yrittää auttaa. Kuulostaa ihan penikkataudin oireilta, vaikka siihen kyllä yleensä liittyy kipu. Sääriluun päällä oleva jänne/liha/mikä lienee, jos puutuu niin se ilmenee juuri noin. Yksi vaihtoehto on myös nilkan toimintahäiriö.

Kannattaa käydä suoraan urheilulääkärillä, koska he kokemuksella sanovat suoraan testillä parilla, mikä mättää. Itselläni oli omituinen oire nilkassa (ei ollut edes nilkka oireillut) ja antoi viikon kuntoutusohjeet. Päivässä oli ongelma poissa, vaikka "kuntoilinkin" ohjeet loppuun.

 

[Toninho]

Itellä eturistisideleikkauksesta on nyt kulunut noin 10 kk. Ja oon nyt pelannut jalkapalloa taas aktiivisesti viimeiset 2 kk. Kysyisin kokemuksia polvituen käytöstä nimenomaan pelaamisen aloittamisen yhteydessä. Oletteko käyttänyt? Kannattaako käyttää? Ja minkälaista polvitukea olette käyttänyt?

Ite pelasin aluksi pari viikkoa ilman tukea ja sitten sain kaverilta lainaan perus neopreenituen, jossa reikä polvilumpion kohdalla, ja sen kanssa tuntu että uskaltaa luottaa polveen enemmän ja nyt olen siitä asti käyttänyt sitä. Kannattaako? Hyötyjä/haittoja??

 

[Pula-ajan Tretjak]

Ite pelasin aluksi pari viikkoa ilman tukea ja sitten sain kaverilta lainaan perus neopreenituen, jossa reikä polvilumpion kohdalla, ja sen kanssa tuntu että uskaltaa luottaa polveen enemmän ja nyt olen siitä asti käyttänyt sitä. Kannattaako? Hyötyjä/haittoja??

Itselläni on sellainen käsitys, että kannattaa käyttää sitä niin vähän kuin mahdollista. Silloin kun jalassa ei ole varmuutta niin tottakai käyttää, mutta kun varmuutta tulee hieman lisää ja saa kertoja alle niin varovaisemmalla temmolla kokeilemaan ilman tukea. Mitä nopeammin tuesta pääsee eroon, sitä nopeammin vahvistuu paikat. Järki tietenkin päässä ettei hajota heti paikkoja.

 

[Cassu]

Itselläni on myös polvituki, jota käytin aikoinani loukkatuani polven. Mun kohdalla ei tarvinnut leikkausta, sillä polvilumpio meni vaan pois paikoiltaan. Kun sitten loplta sain aloittaa liikkumisen, oli polvituki lähinnä henkinen tuki. Kyllä sen kuntoutuksen pitää luoda niin hyvä pohja, ettei tarvi jatkuvasti käyttää polvitukea ja miettiä kestääkö jalka.

Toisaalta riippuu aina lajista, mitä harrastaa. Kontaktilajit, kuten jääkiekko ja salibandy on sellasia lajeja että alkuaikoina suosittelen lisätukea polveen. Kuitenkin oma järki ja hyvä kuntoutuspohja on kaikkein tärkeimmät. Omasta kokemuskesta voin sanoa, että tuesta kannattaa päästä mahdollisimman äkkiä eroon.

 

[pata13]

Itselläni on myös polvituki, jota käytin aikoinani loukkatuani polven. Mun kohdalla ei tarvinnut leikkausta, sillä polvilumpio meni vaan pois paikoiltaan. Kun sitten loplta sain aloittaa liikkumisen, oli polvituki lähinnä henkinen tuki. Kyllä sen kuntoutuksen pitää luoda niin hyvä pohja, ettei tarvi jatkuvasti käyttää polvitukea ja miettiä kestääkö jalka.

Paljon asiaa kirjoituksessasi.
Tuo "henkinen polvituki" toimii varmaankin juuri silloin kuin on hieman epävarma jalan toimivuudesta. Tukea käytettäessä uskaltaa liikkua oikealla tavalla ja jalkaa ei tarvitse tietentahtoen varoa. Tällöin liikeradat pysyy oikeanlaisina. Ajan kanssa tuesta pitäisi normaalitilanteessa pystyä luopumaan, se on selvä.


Oma ristisideleikkauksesta kuntoutumiseni on vielä kesken ja näillä näkymin menen polvituen kanssa jäille siinä lokakuun alkupuolella. Normaalielämä sujuu jo mallikkaasti mutta esimerkiksi juoksu on melko raskasta vielä.

 

[Trenchtown]

Meikäläinen odottelee edelleen eturistisiteen uudelleen rakentamista. Vuosi meni niin, että polvessa oli pientä turvotusta ja tunnottomuutta ja helvetisti kipuja. Arvauskeskuksen ratkaisu oli joka kerta määrätä vahvemmat lääkkeet, kunnes sitten itse jouduin sanomaan että mitä jos nyt kuitenkin laittaisit lähetteen magneettikuvalle. Eturistiside on kokonaan poikki ja kierukassa on jonkinlainen isompi repeämä. Ensi viikolla on aika ortopedille joka sitten varmaankin kertoo että koska ja missä leikataan.

Eniten vituttaa se, että fillarointia lukuun ottamatta kaikenlainen liikunta on poissa kuvioista. Kun ei pysty niin ei pysty, eikä tuota jalkaa kannata varmaan enempää hajottaa. Sen mitä täältä olen lukenut, niin kuntoutus varmaankin sitten aikanaan kannattaa ottaa tunnollisesti ja tosissaan. Ehkä sitten joku päivä vielä voi vetää nappikset tai luistimetkin jalkaan.

 

[super]

Tuohon tuen käyttöön sen verran että älä käytä ellei ole ihan pakko. Mahdollisimman vähän. Itse en ole käyttänyt kertaakaan sellaista missään vaiheessa.

Mä olin kuitenkin jo muistaakseni n. 3-4kk:n kuluttua leikkauksesta harjoituksissa ja lajina luonnollisesti jalkapallo. Nyt olen harjoitellu ja pelannut täysipainoisesti ja ainoa haitta mikä on niin kovien harjoitusten tai pelin jälkeen polvi on kyllä kipeä.

 

[Cassu]

Ja mitä tulee tuohon kuntoutukseen kuten monet täällä jo kirjoittivat se kannattaa tehdä heti huolella. Itse olen esimerkki vastaisesta tapauksesta. En aikoinani kuntouttanu polvea kunnolla lukio-opiskeluun vedoten ja vielä kolme vuotta myöhemminkin hakkaan päätä välillä seinään.
Urheiluhierojana en ole perehtynyt niin tarkasti kuntoutuspuoleen mutta jokaisen kannattaa fysioterapeutin kanssa kartoittaa parhaimmat liikkumismuodot. Esim tavallinen juoksu rasittaa paljon polvia, mutta vesijuoksu (niinkin noloa kuin se on) ei. Veden oma vastus estää vääriä liikeratoja ja rasitus on yllättävän kova.
Myös on huomioitava kun kepeistä pääsee eroon, voi kävely aluksi olla itse sitä huomaamatta ontuvaa, mikä kuormittaa tervettä jalkaa. Näin ollen suosittelen kyllä hierojalla käyntiä. Ammattitaitoinen hieroja osaa kyllä hieroa oikein, jos hänellä on riittävät taustatiedot.
Jos joku luule, että yrittäisin täällä vanhempiani neuvoa, niin pyydän anteeksi. Mulle vaan vammat urheilussa on arkipäivää ja työtä

 

[Live-]

Itellä eturistisideleikkauksesta on nyt kulunut noin 10 kk. Ja oon nyt pelannut jalkapalloa taas aktiivisesti viimeiset 2 kk. Kysyisin kokemuksia polvituen käytöstä nimenomaan pelaamisen aloittamisen yhteydessä. Oletteko käyttänyt? Kannattaako käyttää? Ja minkälaista polvitukea olette käyttänyt?

Niinkuin tuossa edellä muutkin ovat todenneet, tuen käyttö voi aluksi olla ihan hyödyllistä, mutta kovin pitkään sitä ei kannata pitää. Mitä vähemmän tukea käyttää, sitä enemmän omat tukevat lihakset saavat hommia. Itselläni oli operaatio viime syyskuussa, ja helmikuussa pääsi takas pelaamaan. Tukea en ole käyttänyt kertaakaan. Aluksi tuntui luonnollisesti vähän huteralta, mutta viikon parin treenaamisen jälkeen ei enää eroa huomannut.

Sitten toinen esimerkkitapaus. Jengikaverilla napsui polvet joskus teini-iässä ensimmäisen kerran, jonka jälkeen hän ryhtyi pelaamaan tuilla. Tästä seurasi lihasten heikkeneminen, ja siteet hajosivat entistä helpommin. Viidennen leikkauksen jälkeen loppui pelaaminen, alle 25 vuotiaana. Aika ääritapaus luonnollisesti, mutta luottaisin silti enemmän omiin lihaksiin kuin tukiin.

 

[Toninho]

Joo no pitää tieten pikkuhiljaa alkaa yrittää jättää tukea pois.

Eniten on syönyt miestä kentille paluun jälkeen se, että nopeus on tippunu heti huomattavasti. Tuntuu, ettei ehdi enää mihinkään tilanteisiin. Ja suorassa juoksussa jätkät, jotka ennen loukkaantumista oli selvästi hitaampia, kiskoo nyt ohi ihan miten vain.

Muuten ite polvi on kestäny tosi hyvin. Ei ole kipeytyny oikeastaan yhtään. Täytyy olla tosi tyytyväinen ja koputtaa puuta.

 

[Crapbag]

Tää on niin tätä..

Enpä olisi toivonut joutuvani palaamaan ko. ketjuun enää ikinä tässä mielessä, mutta niin se vaan on että elämäni neljäs polven magneettikuvaus toi esille yhtä monennen eturistisidevamman. Ensin meni vasuri kahdesti (tosin uusiutui virheellisen ensimmäisen operaation jälkeen), se kun tuli kuntoon meni oikea polvi joka nyt napsahti uusiksi yli viisi vuotta edellisestä. Onhan tää mun tarina tämän ketjun uumenissa mutta pieni kertaus tässä kohtaa.

Jotenkin erikoista tässä on se, että oikea polvi on levinnyt molemmilla kerroilla varsin mitättömässä tilanteessa. Lähinnä juoksu kulmaan, jarrutus ja kääntö. Ainakin paikat piti olla kunnossa, tosi paljon lenkkiä ja pelaamista tullut vedettyä viimeiset vuodet ja hierojan mukaan jalan lihakset tosi kovassa kondiksessa.
Kuitenkin se oli eturistiside joka taas meikäläisen petti, mikään muu paikka ei koskaan olekaan hajonnut vaikka miten olisi kolissut matkan varrella.

Tänään saatu tulos jotenkin sattui sydämeen erityisen paljon, koska pelit ja liikunta on muodostunut itselle niin tärkeäksi osaksi päivittäistä rytmiä. Aina olen pelannut ja urheillut, mutta nyt "vanhemmiten" innostunut huolehtimaan erityisen paljon omasta fyysisestä kunnosta ja sitä myöden saanut myös henkisellä puolella tosi paljon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että omat pelit on kai pelattu. Miksi mennä enää sinne kun seuraava napsahdus vaanii jokaisen kulmatilanteen kohdalla.. Ikinä en ole pelännyt mutta nyt tuntuu taas kaukaiselta ajatukselta juosta siellä muiden seassa. Edessä on helvetin raskas leikkaus pitkine kuntoutuksineen, voi elämän kevät. Tällä kertaa muuten sivusidekin repesi samassa rytäkässä, sille ei kai tehdä mitään(?). Kolmen viikon saikku on ohi, huomenna nilkutan töihin, vaikka kävely on vaikeaa. Kepit heitin kyllä jo pois. Pakko vaan mennä duuniin, ei vaan jaksa enää istua kotona.

Onhan tämä ajatuksen tasolla käynyt mielessä, että joskus se vahinko taas voi käydä. Sitä ehti kumminkin jo niin pitkään taas pelaamaan täysillä, että uskoi siihen, että palikat kestää nyt. Se harmittaa eniten, että reenasin kesällä itseni, nyt 28 vuotiaana elämäni kuntoon.. Pitemmällä tähtäimellä mielessä oli harjoitella jopa Marathonia varten, ainakin puolikasta.

Jotenkin vaan niin perseestä, kun olin aika toiveikas että nyt sattunut polven muljahdus olisi ollut jotain kevyempää, koska jotenkin vaan tuntui siltä. Siltikin takaraivossa kummitteli vahvana oletuksena pelko pahimmasta, joka nyt kävikin ikävä kyllä toteen. Seuraava kanto kaskessa on maksajan läytäminen operaatioon, vakuutus on, mutta kun vanha vamma uusiutui, voi vakuutusyhtiöltä odottaa mitä vaan. Vaikkakin edellisestä on 5,5 vuotta.
Saas nähdä, taitaa tulla uneton yö, niin paljon pyörii juttuja mielessä ja hiukan jopa ahistaa etten sanoisi.

 

[V-man]

Seuraava kanto kaskessa on maksajan läytäminen operaatioon, vakuutus on, mutta kun vanha vamma uusiutui, voi vakuutusyhtiöltä odottaa mitä vaan. Vaikkakin edellisestä on 5,5 vuotta.
Saas nähdä, taitaa tulla uneton yö, niin paljon pyörii juttuja mielessä ja hiukan jopa ahistaa etten sanoisi.

Maksajaa? En ymmärrä. Oulussa ainakaan ei tarvi kuin marssia keskussairaalaan ja huippuortopedit (samat jotka hoitaisivat homman yksityisellä puolellakin) parsivat polven kasaan.

Itse olen siirtynyt viimeisimmän (3.) eturistisideoperaation jälkeen pallopeleistä muuhun liikuntaan. Parempi säästää polvia vähän että pystyy vanhempana edes kävelemään. Vaikeaahan se aluksi oli, mutta on niitä hauskoja rauhallisempiakin lajeja.

 

[Crapbag]

Maksajaa? En ymmärrä. Oulussa ainakaan ei tarvi kuin marssia keskussairaalaan ja huippuortopedit (samat jotka hoitaisivat homman yksityisellä puolellakin) parsivat polven kasaan.

Itse olen siirtynyt viimeisimmän (3.) eturistisideoperaation jälkeen pallopeleistä muuhun liikuntaan. Parempi säästää polvia vähän että pystyy vanhempana edes kävelemään. Vaikeaahan se aluksi oli, mutta on niitä hauskoja rauhallisempiakin lajeja.

Niin, eli maksajalla tarkoitan juurikin yksityiselle (eli heti) menemistä, kunnalliseen jonoon jos täällä joutuu niin puheet "puolen vuoden hoitotakuusta" voi unohtaa samantien.

Joo, voisihan noi pelit periaatteessa jättää, vaikkakin juuri se joukkue ym. touhu siinä on se juttu kaiken muun ohella. Nappulaliigasta saakka kun on saanut kokea sen joukkueurheilun, on se vaan pirun suuri asia yhtäkkiä irroittaa siitä kaikesta. Maastolenkille kun edes vielä joskus pääsisi, ois sekin jotain. Yksi vaihtoehto itelle on alkaa pumppaamaan rautaa jossakin mielessä aktiivisesti.

 

[Floppa]

mikähän polvessani on kun joskus ihan normaalisti kävellessä, tuntuu kuin kuin polvi pettäisi alta. Tavallaan menee vähän niinkuin eteenpäin ja sitten siihen välillä koskee myös aika paljon.

 

[LaTe_Show]

mikähän polvessani on kun joskus ihan normaalisti kävellessä, tuntuu kuin kuin polvi pettäisi alta. Tavallaan menee vähän niinkuin eteenpäin ja sitten siihen välillä koskee myös aika paljon.

Sanotaan vaikka näin, että et pahasti erehtynyt kun tähän ketjuun kirjoitit.

Suosittelen, että käyt näyttää sitä lekurilla.

 

[Kabanossi]

mikähän polvessani on kun joskus ihan normaalisti kävellessä, tuntuu kuin kuin polvi pettäisi alta. Tavallaan menee vähän niinkuin eteenpäin ja sitten siihen välillä koskee myös aika paljon.

Yksi veikkaus voisi olla kierukassa pientä repeämistä, aina välillä ilman kipua kun menee takaisin kohdilleen.

 

[Crapbag]

Synkkä viikonloppu polvivaivaiselle

Ei ole menossa taaskaan ihan putkeen, eturistisideleikkaus vol.4 tulossa, mutta mutkaa on matkassa taas ihan riittämiin.

Perjantaina kun aamulla lähdin töihin, vein roskapussin siinä mennessä. Totesin kyllä että on pirun liukasta, mutta silti liukastuin ja jäin tuon rikkinäisen polven varaan. Se kun ei pidä yhtään, niin mukava muljahdus pääsi tapahtumaan ja sattui niin saatanasti. Noh, vähän aikaa päristyäni jatkoin kuitenkin töihin, vaikka olisi tehnyt mieli palata peiton alle turvaan.

Noin kuukausi oli kulunut magneettikuvasta ja vakuutusyhtiöön lähteneestä uudesta maksusitoumuspyynnöstä ja päätinkin vähän kysellä missä mennään. No, lopulta selvisi että paperit olivat jääneet tuonne hoitolaitokseen, eikä edes kyseessä ole mikään arvauskeskus vaan yksityinen "hoitokeskus". Hienoa, asia ei siis ole edennyt mitenkään, miten helvetissä nämä asiat hoituvat aina päin persettä. Muistan vielä elävästi kuinka kerroin tiskillä sanasta sanaan lääkärin ohjeet: "tämä kirjoitetaan puhtaaksi, lisäksi mukaan liitetään kopio tästä röntgenlääkärin lausunnosta. Lähetetään vakuutusyhtiöön, samaan paikkaan mistä aiemmin haettiin sitoumus magneettikuviin" Ei vaan onnistunut.

Kaiken kruunasi se, että lauantai-iltana kaveri puhui mut lähtemään käymään hiukan pihalla. Koitin sanoa että mun kulkeminen on vähän helvetin huonoa, kun tää jalka ei toimi yhtään. No, lähdin siinä käymään yhdellä ja liukasta oli taas kuin Öljymäellä. Baarista kun astuin pihalle, tuli liukasteltua ja muljautettua polvi, taas. Enkä ollut juovuksissa, eihän silloin olisi edes sattunut. Pari viikkoa polvi oli rikkinäiseksi ihan hyvä, pääsin taas kävelemään normaalisti ja kulkemaan rappuja pitkin. Nyt polvi on kipeä ja turvonnut. En tiedä mitä sille revenneelle sivusiteelle kuuluu, kun sen parantumisesta ei lääkäri puhunut mitään. Eturistari on ja pysyy poikki, mutta nyt tuntuu ettei polvi pidä mihinkään suuntaan, jos esim. on hiukan liukasta ja joutuu korjaamaan tasapainoa. Mielestäni aiemmat kokemukset leikkausta odotellessa ei ole lähelläkään tätä, olin jopa pelaamassa ilman ristisidettä. Nyt saa jo pelätä vessaan raahautuessa, että pysyykö mies kasassa. Alle 2kk sitten vedin sporttia 5 kertaa viikossa, nyt en kykene perkele yhtään mihinkään, enkä uskalla edes mennä ulos. Vitun hääviä ja hajoaminen on kyllä lähellä..

 

[Crapbag]

Valoa tunnelin päässä

Nyt vaikuttaa tilanteeseen nähden hyvältä, sillä vakuutusyhtiö laittoi eilen myönteisen päätöksen tekstiviestinä! Enpä olisi uskonut, että tää voi mennä näin sujuvasti tällä kertaa. Jos tässä pääsisi ennen joulua remonttiin, niin kesäksi olisi taas juoksukunnossa! Odotan siis melkoisella innolla tulevaa kuntoutusta, mikäli tässä nyt kaikki vaan menee putkeen. Vuodenvaihteessa aloitan uudessa toimessa joten siksi olisi hyvä päästä lusimaan pakolliset sairaslomat vielä tässä loppuvuoden aikana.

 

[Spiit]

Jaksamisia Crapbagille. Pääasia, että jalka saadaan taas kondikseen, vaikka tuskin voin edes kuvitella minkälainen vitutus on kun tietää mikä savotta on neljättä kertaa edessä.

Itse tuhosin oman eturistisiteen oikeasta polvesta reilu kuukausi sitten salibandyn parissa. Neljä peliä ja viimeinen junnukausi paketissa. Reilut kolme viikkoa on nyt takana leikkauksesta, joka onnistui ilmeisen hyvin. Kepeillä liikuin reilun viikon, ja parin viikon jälkeen ensimmäisellä fysiokäynnillä tuli lupa aloittaa vesijuoksu ja kuntofillarilla ajo, kun polvi taipui jo lähes 140 astetta ja meni melkein suoraksi. Lekurin mukaan erittäin hyvän ja tukevan tuntuinen, ja oli ilmeisen tyytyväinen työnsä tulokseen. Fillarilla on tullut kevyesti poljeskeltua, mutta siinä mielessä veemäinen tilanne, että leikkaushaava aukesi alkuviikosta ja on nyt muutaman päivän märkinyt ja ollut lievästi tulehtunut, joten altaaseen ei ole ollut mitään asiaa. Huomenna antibioottien hakuun, joten eiköhän se siitä.