Ensi alkuun syvät pahoitteluni raflaavasta otsikosta. Tuolle on kuitenkin sikäli perusteet, sillä Etelä-Amerikassa, sekä myös koko latinalaisessa Amerikassa, on valtava potentiaali, jota ei eteläinen Amerikka kuitenkaan käytä hyväksi. Valtavat luonnonvarat, valtava määrä ihmisiä, upea luonto, historia, kulttuuri jne. Valtava potentiaali lähellekään 100% hyödyntämättä - ja tämä on aika pitkälle heistä itsestään kiinni.
Jos Afrikan maat voivat syyttää historiaansa, nykyisyyttään ja tulevaisuuttaan siirtomaahistorioistaan, ei Etelä-Amerikka voi sitä tehdä ainakaan siinä määrin kuin Afrikka.
Lähes jokainen Etelä-Amerikan valtio on itsenäistynyt eurooppalaisesta siirtomaaisännästään pyöreästi noin 200 vuotta sitten! Sen jälkeen ovat olleet aika pitkälle niin sanotusti omillaan. Toki siirtomaaisännät Espanja ja Portugali, kylmä sota, kommunismi/sosialismi, talousriisto, USA, CIA jne. jne vaikuttavat varmaan vielä tänä päivänäkin Etelä-Amerikkaan. Esimerksi Venäjä koettaa kovasti hakea liittolaisia Etelä-Amerikasta - eikä aivan tuloksettomasti. Usalla on omat tukijansa Etelä-Amerikassa - riippuen toki aika pitkälle siitä, kuka on vallassa missäkin maassa.
Etelä-Amerikka ja loppu-Latinalainen Amerikka (Väli-Amerikka) koostuvat seuraavista valtioista:
Etelä-Amerikan toiseksi suurin maa Argentiina voitti jalkapallohistoriansa kolmannen maailmanmestaruuden sunnuntaina. Argentiina on ollut jalkapallon suurmaa aina, mutta ensimmäisen maailmanmestaruuden voittivat vasta 1978. Argentiinan ensimmäistä jalkapallon maailmanmestaruutta sävytti Argentiinan sotilasjuntta. Katsoin tuolloin 1978 MM-kisoja niin paljon kuin vain tv:stä silloin nähtävissä oli, oli sotilasjuntan vaikutus ja Argentiinan "sairaan" kansallistunteen vaikutus pikku-Lemposeen tuolloin todella ahdistava. Argentiinan toista maailmanmestaruutta 8 vuotta ensimmäisen mestaruuden jälkeen vuonna 1986 sävytti sitten herra nimeltä Diego Armando Maradona. Maradona sen sijaan jätti traumansa itse Argentiinaan.
Jalkapallon MM tuo kyllä nyt Argentiinalle oman etsikkoajan, ja suuren mahdollisuuden. Maailmanmestaruus antaa nyt Argentiinalle samanlaisen mahdollisuuden kuin kisaisännyydet vuosina 2014 ja 2016 antoivat Brasilialle. Mielestäni Brasilia ei pystynyt tuota kultaista etsikkoaikaansa ja suurta mahdollisuutta tuolloin hyväksikäyttämään - toki v. 2014 kisojen karmealla 7-1 välierätappiolla tulevaa mestaria Saksaa vastaan oli varmasti Brasilian kansaa todella lamauttava vaikutus.
En haluaisi verrata jalkapallon maailmanmestaruutta, jääkiekon maailmanmestaruutta, Suomea ja Argentiinaa, 5,5 miljoonan kansaa ja 46 miljoonan kansaa keskenään, mutta yhden näkökulman tuohon vertailuun haluaisin tuoda näin Argentiinan voittaman maailmanmestaruuden jälkeen. Kuinka moneen tilaisuuteen ovat Curt Lindström ja Jukka Jalonen osallistuneet puhujina suomalaisille johtajille, poliitikoille, päättäjille, virkamiehille, talouden ja teollisuuden johtajille ja päälliköille, tavallisille kansalaisille jne. jne. aiheena johtajuus ja tiimityö, keinot millä Suomi tulee paremmaksi jne.? Toki Suomessa kahtiajaon arvet eivät ole niin syvät ja veriset kuin Argentiinassa, mutta kun on iso maa, olisi tuohonkin työhön ison maan potentiaali ja populaa. Argentiinan kannattaisi nyt valjastaa mestarivalmentaja Lionel Scaloni, Lionel Messi ja kumppanit puhumaan Argentiinan johtajille, poliitikoille, päättäjille, virkamiehille, talouden ja teollisuuden johtajille ja päälliköille, tavallisille kansalaisille jne. jne. tiimityön tärkeydestä ja johtajuudesta. Tuo sunnuntainen MM jos joku on osoitus tiimityön merkityksestä ja oikeanlaisesta johtajuudesta. Tällä hetkellä Argentiinassa vaan kiitetään Messiä ja Jumalaa. Argentiinassa on se ongelma, mikä on kaikissa latinalaisen Amerikan väessä, että heillä tunne voittaa järjen, menestyksestä toivotaan ja kiitetään jumalaa. Jumalan kiittämiselle on sijansa ihmiselämässä, mutta kyllä mestaruuksien ja menestyksien takominen lähtee ihmisestä itsestään ja yhteistyössä muiden kanssa. Luulisi argentiinalaisten jalkapalloilijoiden oppineen tämän Euroopassa.
Ja jotta tämä lyhyt aloitukseni tähän aiheeseen olisi jossain määrin täydellinen, niin mainitaan lopuksi vielä yksi nimi: Eva "Evita" Peron - Don't Cry For Me Argentina popkuningatar Madonnan elokuvaversiona.
Sana on vapaa tästä huikean potentiaalin omaavasta latinalaisesta Amerikasta, eli Etelä-Amerikan maanosasta. Kun löylyhuoneessa ollaan, niin talous-, politiikka-, kulttuurilöylyä yms. kiukaalle à la Etelä-Amerikka.
Jos Afrikan maat voivat syyttää historiaansa, nykyisyyttään ja tulevaisuuttaan siirtomaahistorioistaan, ei Etelä-Amerikka voi sitä tehdä ainakaan siinä määrin kuin Afrikka.
Lähes jokainen Etelä-Amerikan valtio on itsenäistynyt eurooppalaisesta siirtomaaisännästään pyöreästi noin 200 vuotta sitten! Sen jälkeen ovat olleet aika pitkälle niin sanotusti omillaan. Toki siirtomaaisännät Espanja ja Portugali, kylmä sota, kommunismi/sosialismi, talousriisto, USA, CIA jne. jne vaikuttavat varmaan vielä tänä päivänäkin Etelä-Amerikkaan. Esimerksi Venäjä koettaa kovasti hakea liittolaisia Etelä-Amerikasta - eikä aivan tuloksettomasti. Usalla on omat tukijansa Etelä-Amerikassa - riippuen toki aika pitkälle siitä, kuka on vallassa missäkin maassa.
Etelä-Amerikka ja loppu-Latinalainen Amerikka (Väli-Amerikka) koostuvat seuraavista valtioista:
- Etelä-Amerikka: Brasilia, Argentiina, Peru, Kolumbia, Bolivia, Venezuela, Chile, Paraguay, Ecuador, Guyana, Uruguay, ja Surinam
- loppu Latinalainen Amerikka: Meksiko, Guatemala, Kuuba, Honduras, El Salvador, Nicarugua, Costa Rica, Panama, Belize, Antigua ja Barbuda, Bahama, Barbados, Dominica, Dominikaaninen tasavalta, Grenada, Haiti, Jamaika, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, ja Trinidad ja Tobago
Etelä-Amerikan toiseksi suurin maa Argentiina voitti jalkapallohistoriansa kolmannen maailmanmestaruuden sunnuntaina. Argentiina on ollut jalkapallon suurmaa aina, mutta ensimmäisen maailmanmestaruuden voittivat vasta 1978. Argentiinan ensimmäistä jalkapallon maailmanmestaruutta sävytti Argentiinan sotilasjuntta. Katsoin tuolloin 1978 MM-kisoja niin paljon kuin vain tv:stä silloin nähtävissä oli, oli sotilasjuntan vaikutus ja Argentiinan "sairaan" kansallistunteen vaikutus pikku-Lemposeen tuolloin todella ahdistava. Argentiinan toista maailmanmestaruutta 8 vuotta ensimmäisen mestaruuden jälkeen vuonna 1986 sävytti sitten herra nimeltä Diego Armando Maradona. Maradona sen sijaan jätti traumansa itse Argentiinaan.
Jalkapallon MM tuo kyllä nyt Argentiinalle oman etsikkoajan, ja suuren mahdollisuuden. Maailmanmestaruus antaa nyt Argentiinalle samanlaisen mahdollisuuden kuin kisaisännyydet vuosina 2014 ja 2016 antoivat Brasilialle. Mielestäni Brasilia ei pystynyt tuota kultaista etsikkoaikaansa ja suurta mahdollisuutta tuolloin hyväksikäyttämään - toki v. 2014 kisojen karmealla 7-1 välierätappiolla tulevaa mestaria Saksaa vastaan oli varmasti Brasilian kansaa todella lamauttava vaikutus.
En haluaisi verrata jalkapallon maailmanmestaruutta, jääkiekon maailmanmestaruutta, Suomea ja Argentiinaa, 5,5 miljoonan kansaa ja 46 miljoonan kansaa keskenään, mutta yhden näkökulman tuohon vertailuun haluaisin tuoda näin Argentiinan voittaman maailmanmestaruuden jälkeen. Kuinka moneen tilaisuuteen ovat Curt Lindström ja Jukka Jalonen osallistuneet puhujina suomalaisille johtajille, poliitikoille, päättäjille, virkamiehille, talouden ja teollisuuden johtajille ja päälliköille, tavallisille kansalaisille jne. jne. aiheena johtajuus ja tiimityö, keinot millä Suomi tulee paremmaksi jne.? Toki Suomessa kahtiajaon arvet eivät ole niin syvät ja veriset kuin Argentiinassa, mutta kun on iso maa, olisi tuohonkin työhön ison maan potentiaali ja populaa. Argentiinan kannattaisi nyt valjastaa mestarivalmentaja Lionel Scaloni, Lionel Messi ja kumppanit puhumaan Argentiinan johtajille, poliitikoille, päättäjille, virkamiehille, talouden ja teollisuuden johtajille ja päälliköille, tavallisille kansalaisille jne. jne. tiimityön tärkeydestä ja johtajuudesta. Tuo sunnuntainen MM jos joku on osoitus tiimityön merkityksestä ja oikeanlaisesta johtajuudesta. Tällä hetkellä Argentiinassa vaan kiitetään Messiä ja Jumalaa. Argentiinassa on se ongelma, mikä on kaikissa latinalaisen Amerikan väessä, että heillä tunne voittaa järjen, menestyksestä toivotaan ja kiitetään jumalaa. Jumalan kiittämiselle on sijansa ihmiselämässä, mutta kyllä mestaruuksien ja menestyksien takominen lähtee ihmisestä itsestään ja yhteistyössä muiden kanssa. Luulisi argentiinalaisten jalkapalloilijoiden oppineen tämän Euroopassa.
Ja jotta tämä lyhyt aloitukseni tähän aiheeseen olisi jossain määrin täydellinen, niin mainitaan lopuksi vielä yksi nimi: Eva "Evita" Peron - Don't Cry For Me Argentina popkuningatar Madonnan elokuvaversiona.
Sana on vapaa tästä huikean potentiaalin omaavasta latinalaisesta Amerikasta, eli Etelä-Amerikan maanosasta. Kun löylyhuoneessa ollaan, niin talous-, politiikka-, kulttuurilöylyä yms. kiukaalle à la Etelä-Amerikka.
