Siirretään tänne, kun asia ei juuri puolueiden eduskuntavaaligalluppeja enää koske. Voi olla ihan itsestäänselvää asiaa monelle, mutta kun aina välillä kuulee meilläkin näitä Yhdysvaltojen oikeistolta varastettuja juttuja Venezuelan tiestä, niin käydäänpä tässä nyt vähän läpi sitä Venezuelan tietä.
Suomen tämän hetken johtopoliitikkojen sosialistinen aatemaailma ja Venezuelan sosialistinen yhteiskuntakokeilu käytännössä.
Valtion velkaantuminen, inflaation kiihtyminen, ostovoiman heikkeneminen, lääkkeiden saatavuuden heikkeneminen, ongelmat energian saatavuudessa, julkisten palveluiden rapautuminen jne. Tämä ei tarkoita, että Suomi on uusi tai tuleva Venezuela, mutta nämä ovat totista totta myös Suomessa.
Ja sanotaan nyt vielä, että tietenkään kaikki tämä ei johdu nykyhallituksesta, mutta nyt nähdyt toimet eivät tätä kehitystä hidasta tai pysäytä, vaan päinvastoin.
Mikään noista luettelemistasi asioista ei ole meillä
lähelläkään sitä mille tasolle nuo ongelmat ovat Venezuelassa nousseet, puhumattakaan siitä että ne johtuisivat yksinomaan hallituksen toimista, kuten Venezuelassa. Valtion velkaantuminen on toki ollut viime vuosina meilläkin liiallista ja inflaation kiihtyminen on asia, josta olla aidosti huolissaan, kuten myös julkisista palveluista - lääkkeiden ja energian puolesta taas tilanne taitaa kuitenkin olla tällä hetkellä varsin hyvä.
Venezuelaa ei ajanut tuhon tielle yksinään mikään sosialistinen aate tai yhteiskuntakokeilu, vaan ennemminkin sama mikä näissä tällaisia kokeiluja tekevissä valtioissa tuppaa yleensä toistumaan: keskittynyt valta ja sen mukanaan tuoma valtava korruptio. Venezuela laski aikanaan kaiken yhden kortin, eli öljyn, varaan. Chavezin valtakauden alkupuolella tuo tietysti kannatti, kun öljyn hinnat nousivat mukavasti ja siten öljytuloja tuli valtiolle ovista ja ikkunoista, jopa ihan liiallisesti. Tällaisiin rikkauksiin ei maassa oltu viime vuosina totuttu. Chavez sitten toki ihan ideologiansa mukaisesti alkoi syytää rikkauksiaan kaikenlaisiin sosiaalisiin ohjelmiin.
Mitä taas tulee noihin sosiaaliohjelmiin, niin aluksi ne toimivat hienosti: köyhyys laski, kansa kukoisti, lähestulkoon Chavezin aikakauden loppuun saakka. Ennemminkin ongelmana oli yhtäältä valtion lepsu rahankäyttö (ja ei, tätä ei todellakaan voi edes verrata mihinkään Suomen hallituksen jakamiin koronatukiin, vaikka niissäkin pitkälti epäonnistuttiin), eli öljyvaroja ei edes pyritty rahastoimaan esimerkiksi Norjan tapaan, vaan kaikki mikä tuli myös meni, jopa siis ihan pakonomaisesti tuhlaamalla. Ihan suoranaisen typerää politiikkaa, oli aate taustalla mikä hyvänsä. Samalla ongelmaksi muodostui, että koska Chavez saavutti aluksi suurta suosiota näillä sosiaaliset ohjelmilla eli
"missioilla" (linkki Wikipediaan), ohjelmia perustettiin lisää ja lisää ja ne paisuivat paisumistaan ja lopulta saivat myös rahankäytössä prioriteetin, mikä osaltaan johti terveydenhuolto- ja koulujärjestelmien kuihtumiseen, kun sinne tarkoitettuja varoja kanavoitiin näille missioille.
Toisaalta taas viimeistään valloilleen räjähtänyt korruptio tuhosi valtion edellytykset jatkaa mitään sosiaalisia kokeiluja. Kun öljyn hinta sitten tuon 2000-luvun piikin jälkeen laski ja valtion tulot hupenivat, herättiin Venezuelassa siihen, että perkele, eihän tästä infrasta ole kukaan pitänyt lainkaan huolta. Tässä kävi samaan tapaan kuin Venäjän armeijalle: piti olla priimaa ja valtavat varat, mutta kaikki rahat olivatkin valuneet korruptioon. Toimivia tuotantolaitoksia ei juuri ollut kun ne viimeisetkin hajosivat käsiin, poraamot olivat paskana ja jalostuslaitokset samaten, eikä näiden kunnostukseen ollut enää olemassa minkäänlaisia varoja. Eli nyt valtio on tilanteessa, että sillä on lähes mittaamattomat rikkaudet öljyä hallussaan, mutta ei minkäänlaisia edellytyksiä hyödyntää näitä rikkauksia, koska korruptio on tuhonnut kaiken alkuunsa. Viime vuosinahan maa on joutunut
tuomaan öljyä (mm. Venäjältä on ostettu ihan helvetisti fossiilisia, öljyä ja kaasua) omiin tarpeisiinsa, kun omaa tuotantokapasiteettia ei noista mittavista reserveistä huolimatta ole olemassa.
Sosiaalisten ohjelmien ohella sitä rahaa käytettiin tietysti ihan kaikkeen muuhunkin: esimerkiksi yrityksille jaettiin valtiontukia satoja miljoonia vuodessa, ja jossain vaiheessa nämä tuet siirtyivät investointien puolelta pelkästään käyttömenoihin kohdistuviksi. Todella tuhoisaa markkinoiden kannalta. No nostivatko ne tuet edes tuottavuutta alkuunkaan? Eivät helvetissä, vaan valuivat korruptioon. Kuvaavaa on, että valtion kouluruokailuista vastaava yritys taisi olla ykkösenä tukiaisten saajissa, mutta viimeistään Maduron valtakaudella kouluruokailut oli käytännössä lopetettu täysin, mikä taas johti siihen, ettei moni köyhä lapsi enää käynyt koulua lainkaan. Hienosti tuettu!
Saman kohtalon kokivat toki kaikki muutkin valtiolliset toimijat, mutta erityisesti tuo öljyinfran laiminlyönti osoittautui maalle tuhoisaksi. Toimivalla infralla ja järkevällä rahankäytöllä (siis esimerkiksi niillä rahastoilla) maa voisi menestyä yhä vain - toki tämä on melkoista utopiaa, kun on puhe sosialistisesta eli keskusjohtoisesta valtiosta. Eihän tuo ikinä todellisuudessa noin mene kun valtaa keskitetään, mutta teoriassa näin, jos siis Chavez olisi lupaustensa mukaan pitänyt Venezuelan demokratian tiellä.
Samalla rakas naapuri Kuuba kuppasi Venezuelalta öljyä ilmaiseksi itselleen - Chavez sai näistä satojentuhansien barreleiden lasteista Castrolta palkkioksi muun muassa mittavat henkivartijakaartit, lääkäreitä ja opettajia ynnä muuta asiantuntija-apua, vaan ei rahaa, jota valtio olisi juurikin kaivannut. Nuokin pitkälti vainoharhaisen Chavezin turvallisuushuolia paikkaamaan tuhlatut barrelit olisi voitu myydä ja rahastoida, mutta ei. Chavez siis varsinkin loppuvuosinaan käytännössä ympäröi itsensä kuubalaisilla, kun ei enää luottanut maanmiehiinsä ja pelkäsi selkäänpuukotusta. Samalla nämä kuubalaiset tietysti kuiskailivat Chavezin korviin Castron valheita ja kierre jatkui. Ihan yltiöpäiset määrät valtion varoja, eli lähinnä öljyä, tuhlattiin yksinomaan Chavezin vainoharhojen takia ihan turhaan. No, Castrolle varmaan kelpasi.
Tuhlasipa valtio öljyvarojaan myös siihen, ettei bensiinin hinnan annettu muodostua markkinoilla, vaan valtio subventoi sitäkin ja käytännössä jakoi kansalaisilleen pitkään ilmaista bensiiniä. Tähän hupeni siis myös ihan huomattava määrä valtion tuloja. Bensan hinnasta huolissaan olevat, tässä on teille siis se unelmavaltio!
Tässä nyt joitain yksittäisiä mieleen tulevia pääpointteja siitä Venezuelan tiestä - pitkä teksti, mutta aiheesta kirjoittaisi helposti vielä pari liuskaa lisääkin. Maduron valtakauteen (jolloin valtaosa ongelmista vasta räjähti käsiin ja valtion repressio kansalaisiaan kohtaan kiihtyi ennennäkemättömälle tasolle) en edes päässyt, mutta nähdäkseni kaikki nykyisten ongelmien siemenet on kylvänyt Chavez, yllä mainituilla tavoilla. Toisaalta taas esimerkiksi ainoastaan öljyn varaan laskemisella on maassa paljon pidemmätkin perinteet.
Eihän ole Suomi lähelläkään tuota, enkä oikein löydä
mitään yhtäläisyyksiä maiden tilanteesta. Tietysti velkaantumisestamme on syytä olla huolissaan, mutta joku raja näihin vertailuihinkin, vaikka toki tuo Venezuelan tie kuulostaa asiaan perehtymättömän korvaan varmaan tosi iskevältä ja osuvaltakin. Todellisuudessa me emme ole samalla tiellä, millään lailla.
Aiheestahan on muuten tehty ansioikas ja ihan supisuomalainenkin tietokirja, suurlähettiläs emeritus Mikko Pyhälän kirjoittama Kun yö saapuu Venezuelaan - taistelu oikeusvaltiosta. Jos aihepiiri kiinnostaa yhtään enempää, suosittelen lukemaan!
/img-s3.ilcdn.fi/99198425fb9c2ea78678bad1c6e7867f5d772cfef39ab20307a72a1f017f807e.jpg)
www.iltalehti.fi
yle.fi
www.hs.fi
www.is.fi
www.hs.fi
