No niin, tämähän onkin kiinnostava aihepiiri, vaikka ihan otsikon mukaisesta meiningistä ei minusta voikaan puhua. Latinalaiseen Amerikkaan itselläni on erittäin lämpimät välit ja ensi kosketuksen tuohon kulttuurialueeseen sain vuoden 1997, kun reissasin kaverin kanssa reilun kuukauden Meksikossa. Vuosina 1999-2000 asuin Bolivian pääkaupungissa La Pazissa ja sen jälkeen reissuja Etelä-Amerikkaan on tullut varmaan lähelle kymmenkunta. Bolivian lisäksi eniten aikaa olen viettänyt Perussa ja myös jonkin verran on tullut reissattua Ecuadorissa, Chilessä ja Kolumbiassa. Maat ja maiden eri osat ovat myös sillä tavalla erilaisia ja myös maiden historiat eroavat monissa yksityiskohdissa toisistaan sen verran, että ihan samaan nippuun noita maita ei voi laittaa. Lisäksi kulttuurista ja sen vivahteista puhuttaessa suuri merkitys on alueella ja esimerkiksi Andien alueen vuoristossa kulttuuri on hyvin samankaltaista Perussa, Boliviassa, Kolumbiassa ja Ecuadorissa, kun taas näissä maissa rannikolla (paitsi Bolivialla, koska sen yhteyden mereen Chile ryöväsi Tyynenmeren sodassa vuosina 1897-1883) on omanlaisensa meininki ja sademetsäalueella taas omansa. Ja näihin sitten tietysti kansalliset historiasta, erilaisista alkuperäiskulttuureista yms kumpuavat maiden erityispiirteet.
Poliittinen historia näillä mailla on hyvin pitkälti erilaisen sorron, riiston, vallankumousten ja kaikenlaisen sekoilun täyttämään, mutta leimallista on, että kyllähän latinalainen Amerikka kärsii edelleen vuositasoja kestäneestä riistosta ensin Espanja ja Portugalin ja sitten erityisesti Yhdysvaltojen ja myös monien suuryritysten toimesta. Suurimmassa osassa latinalaisen Amerikan maita maaperän ja luonon rikkauksista suurimman hyödyn on vuosisatojen saatossa saaneet erilaiset kansainväliset suuryritykset ja maiden oma tuotteiden jalostusaste on kaikkialla ollut hyvin alhainen. Raaka-aineet ovat lisäksi olleet hyvin herkkiä suhdanteiden heilahteluilla ja esimerkiksi 1980-luvulla metallien, kuten kuparin, hintojen romahtaminen aiheutti jättimäisä inflaatioita ja elinkeinorakenteen muutoksia, jotka tapahtuivat melko hallitsemattomasti. Varmasti vikaa on ollut maiden hallinnoissakin, mutta lähtökohdat ovat olleet todella haastavat myöskin, ja ovat sitä monelta osin edelleen.
Maiden suhtautuminen alkuperäiskansoihin ja omaan historiaansa on myös vaihdellut vuosien saatossa ja vaikka jossain Perussa on mahdollisuus käydä nykyään kouluakin quechuaksi ja Boliviassa aymaraksi, niin kyllähän alkuperäisjengin kohtelu on ollut enimmäkseen törkeää. Ja osa maista, kuten esimerkiksi Argentiina, pitää edelleen yllä myyttiä eurooppalaistaustaisesta kansakunnasta, kun ensin alkuperäisväestö on vuosisatojen sorron seurauksia saatu siivottua olemattomiin.
Poliittisista käänteistä, kuten vallankumouksista, sotilasjuntista, erilaisista sissi- ja terroristijärjestöistä, voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan, mutta käytännössä kaikissa maissa tämänkaltaisia käänteitä on ollut. Monessa maassa on ihan menestyksekkäästi tehty tiliä menneisyyden kanssa, esim Perun totuuskomissio Loistavan polun ajoista, mutta monissa maissa prosessit ovat kesken, jos niitä on edes aloitettu.
Jos latinalaisen Amerikan historia kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti lukemeen Pekka Valtosen hienon yleisesityksen aiheesta. Sen voi hankkia e-kirjana esim
tästä, ja jonkin verran tuo liikkuu myös divareissa ja Internetin kaupppaikoissa. Harmillisesti kirja päättyy vuosituhannen taitteeseen ja onhan tässä taas viimeisten 20 vuoden aikanakin riittänyt käänteitä.
