Tuntuu kyllä aika käsittämättömältä tuo Salonojan espoolaisyleisön vähättely ja tietynlainen sokeus. Kaveri puhuu paljon tuossa haastattelussa ettei Bluesissa koskaan saavutettu "buumia". Buumia oli kyllä menestyksen vuosina ja yleisömäärät aivan vertailukelpoisia. Kulmassa oli Suomen parhaimpiin kannattajaporukoihin lukeutuva ryhmä. Jussin mukaan homma kuitenkin "jumitti". Ei, toiminta ei todellakaan jumittanut. Kannattajamäärät kasvoivat tasaisesti vuosien saatossa ja varsinkin kannattajakultuuri syveni ja sai lisää laatua viimeisimpinä vuosina. Junioripuolella puolestaan Kivilinna oli peruskauraa. Kaikki indikaattorit, jotka mittaavat seuran syvyyttä talouden ulkopuolella, osoittivat tasaisesti ylöspäin.
Parhaimpana esimerkkinä viime vuoden viimeinen kotipeli, kun tupa oli täynnä. Kaikki jotka olivat paikalla tietävät, miten iso hetki se oli espoolaiselle kiekkokulttuurille. Se oli ottelu, joka näytti miten suureksi Blues oli kasvanut ihmisten sydämissä. Tuollaista tunnelmaa ja pohjaa ei muutamassa vuodessa saavuteta.
Ylipäätänsä tuntuu omituiselta, että edes mitään buumia lähdetään sanana mainitsemaan. Ei mitään urheilutoimintaa voida rakentaa buumien varaan. Buumilla ei ole loppuen lopuksi minkäänlaista merkitystä isommassa kuvassa. Se on korkeintaan se palkinto, mikä saadaan tasaisin väliajoin laadukkaasta toiminnasta. Tottakai, ei Salonojakaan ole niin typerä etteikö tätä tajuaisi, mutta tuntuu, ettei Jussi oikein hahmota miten urheilukulttuuri rakentuu ja mitä se aidosti vaatii. Tavallaan voisi sanoa, että Jussi osaa piirtää ja hahmotella, muttei toteututtaa ideoitaan käytännössä koska kosketus ruohonjuuritason maailmaan puuttuu tai se on heikko.
Se miten tuo vertautuu sitten nykytilanteeseen ja Espoo Unitediin on asia, josta tietyllä tapaa vaietaan tai sitä ei osata hahmottaa. "Let's pretend nothing happened". Todellisuus on sitä, että entiset kannattajat, jotka pitivät äänekkäästi ja voimakkaasti espoolaisen edustusurheilun puolesta, ovat nyt poissa. Osa heistä on jopa käynyt mielipiteitä herättävään
vastarintaan. Tilanne ei ole todellakaan enää neutraali tai sokeasti tulevaisuuteen uskova. Osa odottaa jopa Unitedin kaatumista. Jalkapallon puolelle siirtyminen on puolestaan vielä haastavampaa, koska siellä sektorilla operoi FC Honka, joka on saamassa taas uutta puhtia toiminnalleen noustessaan komeasti Ykköseen.
Kysymys kuuluu, että miten ihmeessä tällaisesta tilanteesta ajateltiin nousta, kun yksinkertaisesti ne pienet sidosryhmät, jotka on joskus aikoinaan saatu espoolaisesta kiekosta innostettua, ovat nyt ajettu napit vastakkain? Tämmöisestä tilanteesta ottaa niin pitkään nousta jaloilleen, että se hirvittää. Espoo Unitedin pitää odottaa seuraavia sukupolvia - ehkä jopa vielä syntymättömiä sukupolvia.
Tuossa haastattelussa on paljon muitakin kohtia, joita voisi analysoida ja kritisoida. Selväksi on kuitenkin käynyt se, että maikkari on ollut jo pidemmän aikaa jussisalonojamyönteinen. Todella paljon palstatilaa joukkueelle, joka pelaa toiseksi korkeinta sarjatasoa jumbona - yleisökeskiarvon laahaten tonnin pinnassa. Helppoja kysymyksiä, eikä kovaa kysymystä eli sitä, että kiinnostaako Espoo United oikeasti ketään, edes kysytty. Fakta kun on se, että yleisömäärät ovat rumat, kannattajia ei ole ja tunnelma hallissa muistuttaa Niittykummun kirkkoa. Haasteet ovat todella valtaisat.
Aika näyttää. Esteet ovat sen verran isot Jussille, että vaikea kuvitella tälle tarinalle kovin ruusuista loppua. Tietynlainen arvostus kuitenkin tulee siitä, että noin suuruuden hullusti voi asioita lähteä tekemään. Antaa ajan näyttää. Kateeksi ei kuitenkaan Salonojan Jussia käy.