Ratkaisevat viikot ovat olleet käynnissä jo pitkään.
Bluesin lisäksi viisi joukkuetta ( Pelicans, Sport, KooKoo, Ässät ja Ilves) tavoittelee kahta viimeistä säälipleijareihin oikeuttavaa sijoitusta.
Jäljellä on 27 peliä. Hpk ja IFK kohdataan molemmat kahdesti kotona ja vieraissa, Kookoo sekä Saipa kahdesti kotona ja kerran vieraissa.
Iloisena asiana on se, että Kärppiä ei tarvitse enää runkosarjassa metsästää.
Päävastustajista Sport, Ässät ja Pelicans saavat Bluesin runkosarjassa kerran kotiinsa, näitä joukkueita ei Mankkaalla nähdä.
Tammikuun härkäviikot pitävät toivottavasti mahdollisuudet hengissä. Peräkkäiset Kookoo-pelit näyttävät suuntaa ( su+ti), HPK:lta pitäisi kyetä hoitamaan kevätkauden neljässä pelissä melkoinen määrä pisteitä. Onnistumisia ja hengen voimaa tarvitaan tietty muissakin "isoissa" otteluissa.
Jyrki Aho on selviytynyt joukkoineen hienosti vaikeassa tilanteessa. Jääräpäisyys oman JYP-taustaisen trion ( Makkonen, Poukkula, Kaijomaa) peluuttamisessa on mielestäni kuitenkin vain korostunut.
Kaijomaa ja etenkin Poukkula keräävät tasoonsa nähden käsittämättömät minuutit.
Omaan tajuntaan ei millään mahdu se, miksi nämä roikkuvat jatkuvasti mukana myös ylivoimaa sotkemassa
Poukkula on kiekollisesssa pelissä ja pelinluvussa ulkona kuin lumiukko, Kaijomaan huonosti ajoitetut roiskaisut maalille kertovat vajavaisesta tilannetajusta tai Ahon pelikirjan kummallisuuksista.
Samson Mahbod ja Veeti Vainio ansaitsivat paikkansa näiden tilalle per heti.
Makkonen on nykyisessä rosterissa kokemuksensa kautta avainpelaajia, mutta ei peliminuuttiensa arvoinen. Plusmiinussaldo on vuodesta toiseen (myös pleijareissa) käsittämättömän huono kovaan yrittämiseen ja kiekolliseen taitoon nähden.
Maalimäärä peliminuutteihin ja ylivoima-aikaan nähden on jäänyt huonon vitsin tasolle. Huonoa onnea ja pomppuja ehkä osittain. Toivotaan, että ketsuppipullo aukeaa. Oleellisempaa olisi kuitenkin se, että Makkonen saisi plusmiinustilastoaan (-12!!!) hilattua oikeaan suuntaan
Tiivola ja Suomela saavat nykyisessä tilanteessa suuria minuutteja, jotka Aho kuivasi Tiivolalta ensimmäisten kahden vuoden aikana varsin puusilmäisellä tavalla. Suomelan diili kantaa kevääseen 2017, Tiivola ( kevät 2016) on kaiken järjen mukaan näyteikkunaan vihdoin päästyään monenkin joukkueen kiikarissa.
Veeti Vainion tekemisestä huokuu kauas huippupelaajan ominaisuuksia, päällimmäisinä luistelu, peliäly sekä terve itseluottamus. Puolustajien maalit ovat jääneet alkukaudesta vähiin. Vainion ja Rantakarin onnistumisia tarvitaan.
Hämmästyttävää on Iikka Kangasniemen piilottaminen nykyisessä tilanteessa penkinpäähän. Tiivola-Mahbod parivaljakko lukee toisiaan hyökkäyksen lisäksi hyvin myös puolustuksessa, heidän rinnalleen asettaisin isoon rooliin Kangasniemen, joka Tiivolan parina dominoi Bluesille nuorten SM-kultaa 2014.
Ketjut pistäisin seuraavaan muotoon:
Kangasniemi-Tiivola-Mahbod
Sailio-Suomela-Pitkänen
Arkiomaa (Friman)- Makkonen-Poukkula
Rooba- Niemelä-Lahtinen ( Moisio)
Joukkue ja fanit ovat saaneet valtavan määrän ansaitsemaansa valtakunnallista huomiota.
Toivottavasti vire jatkuu ja kiekko pomppii oikeaan suuntaan.
Peukut ylös.