Miten muissa kaupungeissa pystytään saamaan hyviä tuloksia aikaiseksi? Ehkä pääkaupunkiseudulla on vaan liikaa kilpailua vapaa-ajan suhteen, ettei jengi jaksa sitoutua yhteen kohteeseen kovin pitkäksi aikaa. Tarvitaan lisää elinkautisia, mutta millä niitä saa?
Kyllä pääkaupunkiseudulla jääkiekkofaneja on, Hifki ja Jokerit on siitä hyvä esimerkki. Itse tarkastelen tilannetta parhaillaan esikoulutasolta, joka tuntuu olevan niitä ensimmäisiä todellisia fanitushetkiä. Mä ajattelin, että mä pystyisin ohjaamaan poikaani turvallisesti kohti Honkaa (jalkapalloviite, mutta silti relevantti), mutta näinpä joku cool-jäbä päiväkodissa oli saanut jotain HJK-fanikamaa, ja koko kaverinelikko (poikani mukaan lukien) on nyt niin lääpällään HJK:n suuntaan. Ja sille pitäisi hommata sitä fanikamaa, koska muillakin sitä kuulemma on. Nyt kun me potkitaan tossa pihalla palloa, niin se haluaa koko aika olla HJK, johon sille alkaa muodostua aitoa tunnesidettä, vaikka ennen se oli Honka, koska se on espoolainen.
Pointti tässä esimerkissä on se, että päiväkodissa/eskarissa/ala-asteella ei osata ajatella "oman kylän poikia" fanittamisessa (ainakaan valta-osa). Siellä ajatellaan asiaa esikuvien perusteella - oli ne esikuvat sitten kavereita, isiä tai jotain todellisia pelaajia. Siihen kun sä alat kasata vähän fanikrääsää ympärille, niin se tunne side ei helpolla häviä. Parhaillaan Espoossa monen pojan isukit levittää lapsilleen vieläkin Hifkipropagandaa, joka tarjoaa sen suurimman haasteen omasta vahvasta fanipohjasta. Mutta väitän, että kaverien kautta tulee se vahvin side.
Mä en myöskään usko, että espoolaisuus on mikään kriteeri nuorelle pojalle, joka hakee esikuvia. Monelle omassa ikäluokassani pörräävälle Jokerifanille Otakar Janecky on se kaikkein suurin Jokeri Selänteestä huolimatta (vaikka Saipa oli se joukkue, jota kautta Otakar SM-liigaan tuli). Mielestäni Blues tarvitsisi nyt kipeästi omaa seuraikonia, supertähteä, jonka avulla voidaan myydä fanikamaa ja tarjota esikuvaa nuorille. Mitä värikkäämpi ja taitavampi, sen parempi. Taitavat pelaajat herättää nuorissa eniten kiinnostusta. Ongelma on siinä, että jos se ikoni on oma juniori, niin sen haaveet on nähdä maailmaa ja ehkä pelata NHL:ssä. Ja sitten jää se ikuinen toive, että joskus se palaa takaisin kotiin (Bambi - missä olet?). Parasta olisi jos löytyisi joku tarpeeksi kokenut kaveri (ei kuitenkaan ikäloppu), jolla olisi intressejä asettua aloilleen pidemmäksi aikaa. (Keller ja Rampa-Eaves oli tällaisia tärppejä aikoinaan)
Pitkä teksti, josta löytyy varmasti raadeltavia yksityiskohtia, mutta pähkinänkuoressa väitän, että paras tapa saada joukkueelle faneja (joka tarjoaa taloudellisen pohjan), on esikuvat ja taitavat pelaajat, jotka identifioituvat Bluesiin vahvemmin kuin muihin joukkuesiiin. On varmasti niitäkin, jotka ajattelevat asioita enemmän espoo-lasein ja saavat kiksit siitä, että joukkueessa vipeltää taistelevaa naapurin poikaa - ja se on hyvä pohja joukkueelle, mutta fanipohjan kasvattaminen pitäisi olla ykköshaaste.