Ehkä olennaisin ero itselleni Urheilucastin ja monien muiden urheilupodcastien välillä on se, että Seppäsen ei tunnu olevankaan tarkoitus tehdä analyyttistä, todella fokusoitua oikeasti journalistista sisältöä, vaan kyse on selkeästi viihteellisemmästä ja rennommasta höpöttelypodcastista, josta osa tykkää ja osa ei. Mikäli Seppänen mainostaisi Urheilucastia kompaktina asiapodcastina, niin ymmärtäisin tässä ristiriidan. Tällaisenaan Urheilucast menee hyvin kuulokkeissa, kun ei jaksa ottaa Seppäsen kommentteja liian vakavasti ja pistää itse aivot narikkaan samalla kun kuulokkeet sujahtavat korviin, kuten tuossa ylhäällä mainittiinkin.
Miksi hän tätä itse luonnehtiikaan, mielipide-podcastiksi? Vahvoja ja selkeitä narratiiveja ja mielipiteitä, tilanteen, oman maun tai kuulijakunnan mukaan?
Tuli tällanen mieleen ettei nyky-Seppänen, kaikkien vuosien, nähdyn ja koetun perusteella ota urheilumaailmaa mitenkään haudan vakavasti, jos on joskus ottanutkaan. Intohimoahan hältä on aina löytynyt urheiluviihteeseen, peleihin ja pelaamiseen. Toki, oli jo Urheilulehden aikana omaa tyyliä, aktiivinen videotuotannoissa, kukapa ei muistais rankkareita Raantaa vastaan, aktiivinen NHL-twitteristi eli pyrkinyt modernisoimaan tehtävänkuvaa, olemaan ajassa kiinni ja välttämään ammattikuntaan aiemmin liittyvää hartauden tuntua.
Kaiken tykityksen keskellä taitaa kuitenkin löytyä näkemystä, kokemusta, lähteitä ja hiljaista tietoa jota sitten suodattaa ulos tilanteen mukaan ja haluamallaan tavalla. Ja ymmärrys myös numeroiden ja analytiikan päälle. Ja antoi guaranteen Suomen menestykselle niin aikuisten kuin nuorten mm-kisoissa 2019. Kerhosta en oo aivan varma. Kun paljon sohii niin joskus osuu.
En osaa sanoa tuleeko joku taitekohta kun itse alkaa lipua pois vakiokuuntelijuudesta. Ehkä jos tyylissä tapahtuisi jokin rasittava taikka pliisu muutos. Mutta vahvuutensa on ajankohtasuus, tarttuu oleellisimpien lajien tapahtumiin ja ilmiöihin suorilta käsin, suorapuheisesti. Sellanen tuppaa kiinnostamaan ja pitämään otteessaan.