Nuoren joukkueen höntyilyähän tuo suurimmaksi osaksi vielä on, eikä kunto oikein vielä riitä siihen täyteen kuusikymppiseen. Ensimmäinen erä painetaan tukka putkella, ja sitten toisessa erässä iskee jo väsy, minkä ansiosta ollaan pesukoneessa koko loppupelin ajan. Paine kun saadaan hyökkäysalueelle, niin ihan yhtä näyttävästihän se kiekko liikkuu kuin viime kaudellakin, mutta ongelma on yhä edelleen se sama: eli kun se kiekko liikkuu siellä laidoissa ja kulmissa, eli hallinta ja pyörittäminen on lähinnä näennäistä ja luo illuusion paremmasta kuin mitä oikeasti kentällä onkaan. Tästä osoituksena se, että laukauksissa on jääty nyt jo kolme kertaa neljästä pelistä siihen kahteenkymmeneen laukaukseen. Ainoastaan Jukureita vastaan on saatu peräti 61 laukausta aikaiseksi. Katsellaan mihin se pelit tuosta sitten kehittyy. Positiivista on kuitenkin se, että Niemelän pelityyliin olennaisesti kuuluvat vastahyökkäykset ovat olleet todella tehokkaita. Tiivis viisikkopuolustaminenkin on viime kaudelta yhä siellä, mikä antaa avaimet voittoon sellaisissa peleissä missä nämä isot ja pahat joukkueet, kuten perjantaina TPS, eivät vielä ole saaneet sylintereitään täysillä jurnuttamaan. Alivoimissa kyllä itkettää katsella, kun järjestään siellä on kaksi kaveria seisomassa maalivahdin edessä, eikä kenelläkään pakeista riitä varsi tai ruis ranteessa niiden pois siivoamiseen.