No tietysti helppoahan se on, kun on saanut itse kirjeitse jo tiedon siitä, mihin joutuu kun se ryssä hyökkää, mutta silti. Voi hyvänen aika sentään!
Siinä skenaariossa, jossa maa joutuu sotatilaan, on todennäköistä että näistä maanpettureista ja isänmaanpojista osa vaihtaa roolia ja loput jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Edelleen palaan siihen, että on helppoa huudella sodan aikaisen suunnitelman perään, mutta silti suurimmalle osalle tämä sotatiia on yhtä utopistinen tulevaisuus kuin vaikka eläkepäivät ja niitä varten säästäminen. Näitä kahta yhdistää se, että lähestyessään konkretiaa ne osoittavat ennusmerkkinsä, jolloin tulevaisuuttaan tarkemmin ajattelevat tekevät valintansa jo etukäteen ja osa muusta porukastakin alkaa kyhäämään omia suunnitelmiaan. Loput päättävät sitten ryhtyä toimiin paskan iskiessä tuulettimeen.
Se, miten kukin karkureista päättää oman päämääränsä realisoida on joko omien kykyjen taidonnäytös, tai niiden puutteiden osoitus. Minä tunnen täältä kotosuomesta nyrkillisen todella epärehellesiä liikemiehiä ja reilun tusinan verran muita rikollisia. Miksi nämä määrät näitä kategorioita? No siksi, että ynnäämällä kiinnijääneet joukkoon olisi luvut jo ihan uusissa mitoissa, kun näiden veijarien laatoissa ei suurempia merkintöjä löydy - ja noistakin osan oli tarkoitus toimia alunperin ihan rehellisesti, mutta aika, tapahtumat ja sen tuomat tilanteet vie ihmistä aina johonkin suuntaan.
Se, että huutelee tällä hetkellä jonkun sodan aikaisen pakosuunnitelman perään on vielä tälläkin hetkellä kuin huutelisi neitsyille, että mites meinasitte päästä orgasmiin.