Pakko todeta, mutta hiukan samat fiilikset. Kun vertaa aiempiin lähtijöihin, niin heillä on ollut selkeät motiivit lähteä: on mielestäni ymmärrettävää lähteä hakemaan pelipaikkaa NHL:stä (Metro, Thomas, Staple, jne.) tai rahoja KHL:stä (Lahti) kauden päätteeksi. Totta munassa minäkin toimisin noin jos kyvyt riittäisivät. Erikin suhteen tilanne oli kuitenkin se, että häntä eivät nuo samat pelilliset haasteet tai raha samassa määrin "kiehdo". Hänellä on varmuus pelipaikasta NHL:ssä ja miljoonasoppari taskussa, niiden takia hän ei Euroopassa pelaa. Jos raha ratkaisisi, ei hän olisi Jokereissa pelannut peliäkään. Ja hän sentään pariin otteeseen jatkoi sopparia, vaikka aivan varmasti Venäjältä tarjottiin (olettaen, että siellä skoutataan EDES tilastojen perusteella) muhkeaa pinoa valuuttaa.
Helppo on kuitenkin ymmärtää, jos veri vetää isien maille ja kotiseuraan. Itse olen monilta osin naiivi, mutta tuo tietyllä tapaa lämmittää. Kun miestä motivoi seurarakkaus, niin sille ei voi kuin nostaa hattua. Se sattuu enemmän kuin "kylmät realiteetit", mutta samaan aikaan muistuttaa siitä, että urheilu on muutakin kuin mainetta ja mammonaa. Mainetta (=fanien ja seuran osalta) tuskin saisi enemmän kuin Jokereissa ja mammonaa mies tulee NHL:stä saamaan viimeistään ensi keväänä roppakaupalla.
Ja pakko on myös tunnustaa, mutta Karlsson meni heittämällä itselläni samaan kategoriaan Selänteen ja Lindin kanssa. Ja Selänne on kuitenkin ollut SE pelaaja viimeiset 20-vuotta ja Lind taas se "läheisin esikuva" kaikin mahdollisin keinoin. Vaikka Ottoa suunnattomasti arvostankin, niin itselleni 90-luvun puolenvälin jälkeisistä jokereista Lind oli se tärkein, Selänne taas 90-luvun alkupuoliskon narreista. Pelaajina Lind ja Otto eivät ole läheskään samassa kategoriassa, mutta oman pääni sisällä Lind oli tärkein lenkki Jokereissa. Selänne puolestaan oli jo junnusta lähtien niin selkeä esikuva kaikin mahdollisin keinoin, että ei mitään järkeä: pelillisesti loistava, oman seuran kavereita, imagoltaan puhdas, jne. Karlsson taas oli Jokereissa pelillisesti aivan suvereeni, vaikutti reilulta ja rehdiltä jätkältä ja samalla tuntui vääntävän kokoajan se kuuluisa pilke silmäkulmassa.
Tässähän meni jo ihan vakavaksi ja nostalgiseksi. Sellainen mies se världens bästa Karlsson oli.