Eppu Normaali

[Fordél]

Vieläkö yhtä plaattaa pukkaisi? Martti on useissa yhteyksissä kertonut, että Pantsella olisi biisejä laatikossa valmiina ja totesi leikillään, että täytyisi äijien välillä jotain uuttakin tuottaa ansaitakseen palkkansa.

Uuden levyn mahdollisuudestahan on jo puhuttu julkisuudessa ja se on vakaa aikomus. En siis usko, että siitä on kyse.

 

[Individual]

Martti Syrjä sanoi Arto Nybergin haastattelussa muistaakseni näin, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä vaikeammaksi tulee myös biisinteko viitaten kai ennen kaikkea omaan sanoitustyöhönsä. Ohjelmassahan nähtiin Eppu-dokkari-klippi missä Pantse oli jo uutta biisiä melkeinpä viemässä treeneihin ja Ratinaan ensi-iltaa saamaan, mutta Martti toppuutteli ja eihän se sitten päivänvaloa nähnytkään. Arkuissa Vainaan kappale mielestäni kertoo juuri tästä tyhjän paperin kammosta.

Noh, eiköhän ne biisit puserru ulos tasalaatuisena kun sen aika on.

 

[Moto]

Tuli tuossa tiistaina käytyä Mikko Saarelan muistokonsertissa ja Eppujen siellä vetämä esitys oli aika positiivinen yllätys. Ensinnäkin siksi, että se oli "jopa" tunnin mittainen - tämän tapaisista tilaisuuksista ei oikein koskaan tiedä, vedetäänkö vain puolihuolimattomasti joku vartin setti. Yhtä (Hipit rautaa) lukuunottamatta kaikki biisit olivat peräisin kolmen ensimmäisen albumin ajoilta ja jopa niiltä edeltäviltä ajoilta kuultiin neljä levyillä julkaisematonta biisiä (Rantsille omalle, Maitokuski-twist, Pispalaan, Aku Ankka-twist). Saarela oli kuulemma esittänyt toivomuksen, että biisit vielä levytettäisiin, joten olisiko jotain mielenkiintoista tulossa. Liekö setien iästä kiinni vai ovatko ne olleet tuollaisia alunperinkin, mutta enemmän olivat Akun tehtaan kuin Aknepopin tyyliä.

Muutenkin bändi oli selvästi paremmassa vireessä kuin edellisellä kerralla kun heidät näin kesällä 2017. Varsinkin Martin laulu oli silloin keikan alkupuolella aika vaivaannuttavaa kuultavaa. Joku "Saarela Years"-kiertue voisi olla hyvä idea, kun homma toimii näinkin hyvin.

 

[Skruf]

Eppu Normaalin, Juicen ja Popedan kappaleista kantoaaltonsa saava, Tampereen Työväen Teatterissa vuosina 2006-2013 esitetty musikaali luetaan ja lauletaan siinä mukana olleiden näyttelijöiden voimin verkossa vappuaattona 30.4.2020 klo 19 alkaen.

Lisäsimme mahdollisuuden tukea työryhmän freelance-taiteilijoita ja teknikoita näinä poikkeuksellisina aikoina!
Voit nyt halutessasi ostaa täysin vapaaehtoisen tukilipun täältä: https://events.liveto.io/events/vuonna-85-remix

Lukudraaman jälkeen pidetään Kasaribileet musikaalin alkuperäisen Alabama House Bandin johdattamana. Bileissä bändi soittaa Radio 957:n kuuntelijoiden äänestämän Top 10-listan kasariklassikoista. Yleisö pääsee osallistumaan ohjelmaan kotikatsomoista käsin. Lukudraaman musiikkikappaleiden aikana sanat laitetaan ruutuun, jotta katsojat voivat laulaa mukana ja Kasaribileissä Alabama House Bandille voi esittää biisitoiveita live-lähetyksessä.

Olemme lisänneet mahdollisuuden tukea työryhmän freelance-taiteilijoita ja teknikoita! Halutessasi voit ostaa täysin vapaaehtoisen tukilipun täältä: https://events.liveto.io/events/vuonna-85-remix

Vuonna 85 Livestream

четверг, апрель 30 2020 Vuonna 85 Livestream и ещё 2 проводят мероприятие категории Юмор. Интересуются: 3,1 тыс., пойдут: 2,8 тыс. 67 публикаций в обсуждении.

www.facebook.com

 

[Kulminaatiopistelijä]

ja jopa niiltä edeltäviltä ajoilta kuultiin neljä levyillä julkaisematonta biisiä (Rantsille omalle, Maitokuski-twist, Pispalaan, Aku Ankka-twist). Saarela oli kuulemma esittänyt toivomuksen, että biisit vielä levytettäisiin, joten olisiko jotain mielenkiintoista tulossa. Liekö setien iästä kiinni vai ovatko ne olleet tuollaisia alunperinkin, mutta enemmän olivat Akun tehtaan kuin Aknepopin tyyliä.

Nuo piisit on julkaistu DVD:llä Klubiotteella, jossa olivat liveä Saarelan syntymäpäiviltä.

 

[Mane Schimanski]

Eiköhän olisi jo aika nostaa ylös Manserokin ykkönen:
Olen ehkä ennenkin tämän maininnut mutta Eppu Normaali jäi Dingon jalkoihin 1980 -luvulla aivan suotta. Eppujen levysuora: Rupisia riimejä, karmeita tarinoita 1984, Kahdeksas ihme 1985, Valkoinen kupla 1986, Imperiumin vastaisku 1988, Historian suurmiehiä 1990. Noissa on ehkä 50 kappaletta, jotka "kaikki 60-80 -luvuilla syntyneet osaavat ulkoa" ja ne toimivat edelleen JA yhtye toimi edelleen! Jos näillä perusteilla olen vitun tyhmä juntti ja muistan väärin, niin olkoon näin! Ja vanhemmat muistavat Eppujen todella laadukkaat punk-ajan levyt 1978-1983!
Itse näin Eput livenä vasta 1999 kiertueella. Ison vaikutuksen teki Saimaa-ilmiö dokumentti, jonka tiimoilta useat palstaveljet ovat ilmeisesti Eput bonganneet myös myöhemmin.

 

[heavy]

Olen ehkä ennenkin tämän maininnut mutta Eppu Normaali jäi Dingon jalkoihin 1980 -luvulla aivan suotta.

En kyllä kuvailisi tilannetta jalkoihin jäämisenä... Dingo oli teinityttöjen hetkellinen suosikki, mutta ei Eput niiden takia mitään suosiota menettäneet. Niiden levyjäkin myytiin ihan hitosti tuossa kahdeksankymmentäluvun puolivälissä.

 

[Simolainen]

En kyllä kuvailisi tilannetta jalkoihin jäämisenä... Dingo oli teinityttöjen hetkellinen suosikki, mutta ei Eput niiden takia mitään suosiota menettäneet. Niiden levyjäkin myytiin ihan hitosti tuossa kahdeksankymmentäluvun puolivälissä.

Levymyynti on hyvä mittari. Lisäksi kuulijakunta oli/on totaalisen eri.
Hienoja bändejä molemmat, vinyylei löytyy kotoa.

 

[Sistis]

Ja vanhemmat muistavat Eppujen todella laadukkaat punk-ajan levyt 1978-1983!

Tuona aikana Eput tekivät genressään hyvin päteviä levyjä. Tosin mielestäni vain debyyttilevy Aknepop on tyylipuhdasta punkia, ja sen jälkeen punk jäi vain vaikutteeksi sinne taustalle ja Cocktail Bar vuodelta 1981 on viimeisin, jolla sitä kuuluu. Tie Vie vuodelta 1982 ja Aku ja Köyhät Pojat vuodelta 1983 ovat käytännössä jo täysin samaa tyyliä kuin tuo Rupisista Riimeistä alkanut putki, jossa tapahtui toki evoluutiota.

Mitä tulee itse yhtyeeseen, niin minulla oli oma Eppu-kauteni, joka alkoi lukioikäisenä suunnilleen vuonna 1996. Se kesti ehkä noin kymmenen vuotta hiipuen loppuaan kohden. Enää en ole kuunnellut vuosiin. Levyt tuli kuunneltua tuolloin moneen kertaan, ja kun oma musiikkimakuni on muuttunut, en enää ole vain kokenut tarvetta pistää noita soimaan. Musiikki toimii sinänsä ihan kohtuullisesti edelleen, mutta oma kiero korvani vain löytää nykyään helposti muuta kuunneltavaa.

Eli yhteenvetona sanoisin, että arvostan suuresti bändin uraa ja sillä on minunkin elämässäni ollut joskus suurikin paikka, vaikkei se enää soittimeeni päädykään.

 

[teemu73]

Minä innostuin muutama vuosi sitten aloittamaan Eppu-vinyylien keräämisen (kaiken muun keräilyn ohella) ja nyt olen onnistunut aika hyvän nipun saamaan kasaan, mutta joitakin vaikeammin löydettäviä puuttuu edelleen. Oleellisin puutos lienee Studio Etana, jonka originaalin 1993 painoksen olen hävinnyt huutonetissä jo useamman kerran. Olen jo miettinyt, että tyytyisikö hiljattain julkaistuun uusintapainokseen, mutta en ole ainakaan vielä sitä ostanut. Periaatteessa kai sekin on kauneusvirhe, että Mutala on mulla vain cd:nä ja Ratina vain DVD:nä. Ja onhan Sadan vuoden päästäkin sekä livelevy Onko vielä pitkä matka jonnekin jo julkaistu hiljattain vinyylinä, mutta kun nuokin on ennestään mulla cd:nä niin en oikein lämpene noista uusintajulkaisuista. Näköjään Repullinen hittejäkin olisi nykyään vinyylinä, mutta inhoan muutenkin tuollaisia hittikokoelmia, niin en aio sitä hankkia. Tosin on tullut hankittua noista kokoelmista kuitenkin Pop pop pop, Lyömättömät (vain vihreillä kansilla sentään) sekä molemmat Paskahatut. Ja tietysti myös Soolot, jos se kokoelmaksi lasketaan.

Sinkkupuolelta tyydyin PPT:n ja Jee jee:n osalta uusintapainoksiin, koska budjetti ei riitä millään originaaleihin. Pidetään ikävää on löytynyt jo selvästi edullisempaan hintaan. Sinkkuja / maxeja mulla on yhteensä noin 15, joten muutamia sieltä puuttuu. Lisäksi toki on Eppupopedanormaalin sinkku.

Maximum Jee&Jee:stä täytyy toki olla myös vuoden 1999 cd-painos. Siihen on sisällytetty toiselle levylle mm. mielenkiintoisia live-versioita.

Säännöllisessä kuuntelussa mulla on edelleen lähinnä Maximum ja Akun tehdas sekä sitten yksittäisiä biisejä sieltä täältä. Aku ja köyhät pojat -levyllä on esim muutama kestosuosikkini. Suuremmista hiteistä jaksan kuunnella lähinnä Näin kulutan aikaa, Viherjoki ja Reppu -biisejä. En ole oikein koskaan tykännyt Valkoinen kupla -levystä enkä Historian suurmiehistä. Varmaan liian masentavan kuuloista minun makuuni.

Livenähän toki monet sellaisetkin kappaleet toimii, joita ei levyltä jaksa kuunnella. Viimeksi olin Eppuja katsomassa 2019 DBTL:n helteessä ja tykkäsin kyllä. Popedan keikka oli silti parempi.

 

[Introexpertti]

Pitipä ihan laittaa Eppuja soimaan. Tosin vain spotista, kun en soittimia omaa. Eikä ihan oo hetkeen tullutkaan kuuntelemalla kuunneltua, mutta nyt kuunnellaan ja naatittaan.
Hieno pumppu ja ehdoton ManseRokin ykkkönen.
Kiitos ketjulle, tykkään!!

 

[Jaakkon78]

Jaahas keikkoja luvassa ilmeisesti kourallinen kesällä 2024.

 

[korkki]

Katselin jotain noita Eppujen keikkoja Youtubesta ja ilmeisesti Aku ei soittanut ainakaan jokaisella keikalla. Allas sea poolin keikalla ainakin oli joku pitkätukkainen kaveri rumpujen takana ja Kuopiossa taas oli Aku itse. Livepätkät oli sekalaisia joten voi olla että keikoilla oli kaksi rumpalia. Onkohan herralla jo jotain iän tuomaa kremppaa...

Pantsen lauluääni myöskin alkaa olemaan jo aika kärsinyt. Baarikärpästä veti mutta aika vähän lauloi taustoja.

 

[Gotterdam]

Katselin jotain noita Eppujen keikkoja Youtubesta ja ilmeisesti Aku ei soittanut ainakaan jokaisella keikalla. Allas sea poolin keikalla ainakin oli joku pitkätukkainen kaveri rumpujen takana ja Kuopiossa taas oli Aku itse. Livepätkät oli sekalaisia joten voi olla että keikoilla oli kaksi rumpalia. Onkohan herralla jo jotain iän tuomaa kremppaa...

Pantsen lauluääni myöskin alkaa olemaan jo aika kärsinyt. Baarikärpästä veti mutta aika vähän lauloi taustoja.

Rummuissa oli Uniklubin Jani Auvinen.

 

[oiler99]

Eppu Normaali on itsellenikin erittäin tärkeä bändi. Kulta-aikojen klassikot on moneen kertaan kuunneltu ja aina niistä saa säväyttäviä fiiliksiä. Kolme kertaa olen livenä nähnyt. Vuonna 2009 Suomi-ilmiö-festarilla heittivät kovan keikan, jossa viimeisenä biisinä soitetun Poliisi pamputtaa taas-kappaleen lopuksi Aku Syrjä hajotti rumpusettinsä. Muutenkin tuon keikan setti sisälsi monta alkuaikojen helmeä, Kamat lujilla, Kaljanlanttauslaulu, Teen sinusta muusia... Oli ensimmäinen Eppu-keikka mulle ja settilistaltaan se kaikista kovin. Samalla festarilla näin myös Tehosekoittimen ja Egotripin ensimmäistä kertaa livenä, joten ihan huikea ilta kaikkinensa.

Ehkä ikimuistoisin näistä kolmesta on kuitenkin vuoden 2015 Rotuaari Piknikin keikka, jossa Ile Kallio oli lämppärinä. Tuolla keikalla soittivat Kahdeksas Ihme-albumin kokonaisuudessaan alusta loppuun. Oli kyllä kertakaikkisen mahtavaa fiilistellä yhtä Suomirockin kovimmista klassikkolevyistä livenä.

 

[Myrsky74]

Katselin jotain noita Eppujen keikkoja Youtubesta ja ilmeisesti Aku ei soittanut ainakaan jokaisella keikalla. Allas sea poolin keikalla ainakin oli joku pitkätukkainen kaveri rumpujen takana ja Kuopiossa taas oli Aku itse. Livepätkät oli sekalaisia joten voi olla että keikoilla oli kaksi rumpalia. Onkohan herralla jo jotain iän tuomaa kremppaa...

Aku oli yksinkertaisesti sairaana ainakin nuo Allas sea poolin keikat. Taisi olla joku pitkittynyt flunssa, korona tms. Näin yhtye infosi somessa.

 

[korkki]

Aku oli yksinkertaisesti sairaana ainakin nuo Allas sea poolin keikat. Taisi olla joku pitkittynyt flunssa, korona tms. Näin yhtye infosi somessa.

Okei. Aika harvinaista on Epuilla olleet nuo tilanteet missä on ollut joku tuuraamassa. Tietty keikatkin on olleet harvassa.

 

[Individual]

Arkussa vainaan on kappale, joka on jäänyt mietittyttämään sen tiimoilta, että mistä siinä lauletaan. Itse veikkaisin kyseessä olevan jokaiselle luovalle sanankäyttäjälle, sekä ylipäätään kaikille, keiden töihin kuuluu tekstiä johonkin tarkoitukseen tuottaa, tuttu ilmiö, tyhjän paperin syndrooma "Writer´s block". Varaan koikeuden olla näkemykseni kanssa väärässäkin ja voihan olla, että M. Syrjä on asiaa sivunnut jossain haastattelussa.

Tämä seuraava ei liity varsinaisesti ketjun aiheeseen, mutta menkööt.
Vaikken sanataiteilija olekaan, vaan normi luovan alan toimistotyöläinen, niin aika ajoin tulee tuotantoa potkittua maton alle, kun ensin on huomannut, ettei se kaavailemansa kingi idea ja uusi kulma muutukaan kirjaimiksi tietokoneen näytöllä. Aikaa kuuluu, eikä saa itseään asian äärelle, koska, jos ei nyt pelkää, niin ainakin välttelee sellaista tunnetta, missä on edelleen lähtöpisteessä, ei edelleenkään osaa mitään ja on varmasti myös pettänyt tilaajan, kun joutuu tarjoilemaan sille omasta mielestään silkkaa paskaa. Ja apuahan ei voi pyytää. Mutta onneksi toimii myös alalla, missä ei ole mahdollista määräänsä enempää käyttää aikaa larpatakseen kärsivää taitelijaneroa. Kaikki ei ole aina superia ja kingiä, vaan joskus on tyytyminen siihen rutiinitasoon. Joskus taas ne oivaltavimmat jutut syntyy viidessä minuutissa. OT

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=A9mY7qo4Rqw

 

[Patarouva]

Arkussa vainaan on kappale, joka on jäänyt mietittyttämään sen tiimoilta, että mistä siinä lauletaan. Itse veikkaisin kyseessä olevan jokaiselle luovalle sanankäyttäjälle, sekä ylipäätään kaikille, keiden töihin kuuluu tekstiä johonkin tarkoitukseen tuottaa, tuttu ilmiö, tyhjän paperin syndrooma "Writer´s block". Varaan koikeuden olla näkemykseni kanssa väärässäkin ja voihan olla, että M. Syrjä on asiaa sivunnut jossain haastattelussa.

Tämä seuraava ei liity varsinaisesti ketjun aiheeseen, mutta menkööt.
Vaikken sanataiteilija olekaan, vaan normi luovan alan toimistotyöläinen, niin aika ajoin tulee tuotantoa potkittua maton alle, kun ensin on huomannut, ettei se kaavailemansa kingi idea ja uusi kulma muutukaan kirjaimiksi tietokoneen näytöllä. Aikaa kuuluu, eikä saa itseään asian äärelle, koska, jos ei nyt pelkää, niin ainakin välttelee sellaista tunnetta, missä on edelleen lähtöpisteessä, ei edelleenkään osaa mitään ja on varmasti myös pettänyt tilaajan, kun joutuu tarjoilemaan sille omasta mielestään silkkaa paskaa. Ja apuahan ei voi pyytää. Mutta onneksi toimii myös alalla, missä ei ole mahdollista määräänsä enempää käyttää aikaa larpatakseen kärsivää taitelijaneroa. Kaikki ei ole aina superia ja kingiä, vaan joskus on tyytyminen siihen rutiinitasoon. Joskus taas ne oivaltavimmat jutut syntyy viidessä minuutissa. OT

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=A9mY7qo4Rqw

Ajattelen, että siinä ollaan yksin kun ei osata puhua ja oma sanainen arkku on kiinni ja vainaan, kun on aikoinaan muut opettaneet, että älä sääli, älä puhu tunteistasi ja nyt se toinen on lähtenyt, kun ei enää jaksa puhumattoman kanssa. Nyt tekisi mieli kiljua ja raivota kaikille, joita pitää syyllisinä nykyiseen tilanteeseen. Ja edelleenkään ei pysty suutaan avaamaan ja kiljumaan tukahdutettuja tunteitaan. Siinä ollaan sitten kuin arkussa vainaan.

 

[Individual]

Ajattelen, että siinä ollaan yksin kun ei osata puhua ja oma sanainen arkku on kiinni ja vainaan, kun on aikoinaan muut opettaneet, että älä sääli, älä puhu tunteistasi ja nyt se toinen on lähtenyt, kun ei enää jaksa puhumattoman kanssa. Nyt tekisi mieli kiljua ja raivota kaikille, joita pitää syyllisinä nykyiseen tilanteeseen. Ja edelleenkään ei pysty suutaan avaamaan ja kiljumaan tukahdutettuja tunteitaan. Siinä ollaan sitten kuin arkussa vainaan.

"Mitä? Eikö se kertonutkaan minusta ja minun työstäni?!"
Kyllä tuo sinun luonnehdintasi kuulostaa paljon järkevämmältä ja minun tulkintani kielii ehkä enemmin elämänkokemuksen puutteesta, mutta näin eri tavoin biisit avautuu kuulijalle, ja hyvä niin.

 

[Patarouva]

"Mitä? Eikö se kertonutkaan minusta ja minun työstäni?!"
Kyllä tuo sinun luonnehdintasi kuulostaa paljon järkevämmältä ja minun tulkintani kielii ehkä enemmin elämänkokemuksen puutteesta, mutta näin eri tavoin biisit avautuu kuulijalle, ja hyvä niin.

Se lauluissa ja runoissa onkin hienointa, että sanat tarkoittavat kaikille vähän eri asioita.

 

[Nurmijärven Peto]

Martti Syrjä, Moog Konttinen, Juha Torvinen, Lacu Lahtinen... – Vapriikin yllätyskeikalla soittaa Manserockin superkokoonpano

Erikoiskonsertti on osa Vapriikin Manserock-näyttelyn oheisohjelmaa.

www.tamperelainen.fi

Reilun 3 viikon päästä Vapriikissa livemusaa tiedossa.

 

[Marleau]

Yksi kyllä ehdottomasti nostalgisimpia kotimaisia bändejä, jolla myös taso säilynyt koko ajan tässä vuosien mittaan. Muistan hyvin näitä Eppujen biisejä jo sieltä 80-luvulta lapsuusajoilta. Löytyy itselläni sekä CD-levyä, että myös vinyyliä ja ollut aina sellaisessa tasaisessa kuuntelussa.