Radiomasto
Jäsen
Viime kaudella tuo täytti paikkansa kolmosparissa kun pelasi Marttisen kanssa jaetusti 5. ja 6. suurimmat minuutit. Kahdella tuota edeltäneellä kaudella Jalvanti kellotti jälleen kolmosparin minuutteja ja esimerkiksi Jani Forsströmkin pelasi enemmän, eikä tuollakaan sitten lopulta kivet mihinkään riittäneet. Noista puolustajista silti saatiin terävimmän kärjen takana irti se mitä haluttiin, koska kentälle jatkuvasti omassa roolissaan pääsivät.Taisi viuhua pointti vähän ohi, mutta miksei näitä richmondeja ja korpikareja hommattu jo 3 vuotta sitten Jalvannin tilalle vaan jaksettii katsoa sen koomailua?
En tiedä, mutta ainoa looginen selitys minkä keksin että omasta junnusta yritettiin kasvattaa liigapakkia. Ja niinhän sitä tulikin Bluesille kun Pelsuille ei jäänyt käteen mitään.
Pointtina se, että joka kaudelle on hankintoja peräpäähän tullut, eikä noita Richmondeja ja Korpikareja nytkään hommattu mihinkään kolmosparin rooleihin. Jalvanti ei ole valmentajien papereissa korkeammalle kuin kolmospariin mahtunut, eikä ilmeisesti olisi mahtunut tälläkään kaudella, mikä varmasti oli Jalvannilla selvillä kun ratkaisunsa teki.
Nyt tuo sitten nosti kytkintä, käsittääkseni ihan omasta tahdostaan suuremman roolin perässä. Mies kehittyi liigapakiksi, mutta ei tarpeeksi hyväksi mahtuakseen Pelicansin neljän pelaavimman puolustajan rooleihin.
Omasta junnusta kasvoi siis lopulta liigapakki. Pelicansille tuo tarkoittaa 5. tai 6. pakkia, kun taas Bluesille 3. tai 4. puolustajaa. Jalvanti valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon, joten yhtä hyvin sen miehen lähdön aiheuttaman harmituksen voi vähän kärjistäen vyöryttää pelaajan niskaan, kun ei tahtonut "kotiin" jäädä oli rooli mikä tahansa.