Kaudella 2017-2018 HIFK:ssa hyökännyt Patrik Carlsson tekaisi tänään tehopisteet 2+1 CHL-ottelussa HIFK:ta vastaan. Todettakoon, että viimeisen neljän kauden aikana Carlssonin pistemäärä runkosarjassa on ollut tasaisen vakaata, 27-30 pistettä kaudessa.
"Omat koirat purevat"-taika toimii edelleen. Voisi pikkuhiljaa tämäkin taika paljastua, alkaa olla vähän kulunut stoori ja huumori kaluttu loppuun.
HIFK:n kannattajat eivät ole unohtaneet Purrea ja hän saikin tyylikkäät (ja täysin ansaitut) pikkuaplodit kummankin maalinsa jälkeen. Se nyt sentään vähän lämmitti mieltä, että rankaisijana oli edes joku omista pojista. Ja samaan aikaan vitutti, että piti taas kerran läpytellä. Olisin Carlssonin pitänyt kyllä mielelläni HIFK:ssa pidemmänkin aikaa kuin vain sen yhden kauden. En osannut missään vaiheessa olla pettynyt häneen, vaikka hän ei Officen övereihin hehkutuksiin täysin pystynyt vastaamaankaan. Mutta tuskin kukaan olisi, varsinkaan, jos oli yhtään tutustunut hänen aiempaan uraansa. Mielestäni täytti paikkansa, mutta tietenkin, jos HIFK maksoi hänelle palkkaa sen olettaman mukaan, että tekee 30+20, niin sitten ei varmaankaan pystynyt täysin vastaamaan huutoon. Itse en sellaista kyllä odottanut, vaikka häntä minullekin hehkutettiin.
Mutta Purre on hieno mies, eikä Jypiä vastaan tehdyt neljä maalia unohdu. Ei kyllä unohdu ko. peli muutenkaan, oli se sellaista tunteiden vuoristorataa: Alussa aivan karmeaa ja lopussa ah, niin ihanaa.
