No, moni myös toivoi Kaskelle jatkoa - ja näki potentiaalin - jo aikaisessa vaiheessa (ihan hyvin menneellä kevätkaudella 2016-2017 ja myös hieman heikomman jakson keskellä syksyllä 2017). Itse sijoitin häntä alkukauden hazardeista huolimatta loka-marraskuussa 2017 (kautta 2018-2019 ajatellen) kakkospariin (jättäen muistaakseni O'Connorin joissakin viesteissä ilman jatkoa ja joissakin kolmospariin), joskaan en itsekään olisi uskaltanut luvata Kaskelle paikkaa kakkosparista. Ison näytönpaikan olisin kyllä luvannut.
Mielestäni nuorten pelaajien kehitystyö ei ole IFK:ssa ollut ikinä kovin johdonmukaista.
Unohtaisin tästä keskustelusta ne Granlundit ja Heiskaset, jotka on tiedostettu laajalti hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä liigapelejään tuleviksi NHL-staroiksi ja jotka ovat olleet vahvistuksia 1. ottelusta alkaen, mutta tällaiset poikkeusyksilöt eivät ole jokavuotista herkkua eikä heidän panoksestaan päästä nauttimaan kuin hyvin rajallinen aika.
Oikeanlaisen jatkuvuuden toteuttamiseksi sinne pelaajabudjetin edullisempaan päähän pitäisi tulla kaudesta toiseen sisään potentiaalisia nuoria yksilöitä, joiden kohdalla ei ole välitöntä NHL-peikkoa, mutta joita jalostetaan päämäärätietoisesti tasokkaiksi liigapelaajiksi siten, että kun se kehityksen kruunu sieltä tulee, niin se on IFK, joka korjaa hedelmät. Jääskä on hyvä esimerkki; NHL tuskin on viemässä käsistä ihan lähitulevaisuudessa, mutta on olemassa kaikki ainekset aivan ykköskorin liigapelaajaksi jopa parin kauden sisällä.
Kasken kohdallahan kävi niin, että IFK maksoi kehitystyöstä ja kärsi kasvukivuista, mutta Pelicans tällä hetkellä nauttii hedelmistä. Vastaavia esimerkkejä toki löytyy todella paljon, joista onneksi kaikki eivät ihan viime vuosilta ole. Sitten toinen ääripää on "eemeliheikkiset", eli vähemmän lupaavien pelaajien vuosikausien mukanaroikottaminen ja "pakkojalostaminen", joista on lähes jokainen huomannut alusta alkaen, ettei se taso tule riittämään kuin hädintuskin Mestikseen.