Ensimmäinen maailmansota

[TomiP]

Olisivat Britit skipanneet tämän sodan niin 2. Maailmansota olisi jäänyt käymättä. Miksikö? Saksa olisi valloittanut Ranskan nopeasti ja Venäjä olisi luhistunut hyvin samalla tavalla kuin se luhistui muutenkin. Erona olisi ollut se, että Euroopassa olisi ollut vahva Saksa ilman rotuhygienian tarvetta niin Neuvostoliitto olisi pidetty hyvin aisoissa.

Brittien syytä kaikki, helkkarin sotahullut. Melkein yhtä kahjoja kuin saksalaiset.

Ei ole yhtään selvää, että Ranska olisi hävinnyt sodan. Saksan voima ei riittänyt kahden rintaman sotaan. Siksi on outoa, että natsit kuvittelivat, että voima riittäisi siihen toisessa maailmansodassa.

 

[TomiP]

Sota oli täydellistä miesten tuhlaamista. Typerät upseerit, eivät ymmärtäneet asetekniikan kehitystä ja eivät muuttaneet taktiikoitaan.

Oma lukunsa oli naisten osuus. Britanniassa ns. sulkanaiset painostivat miehiä sotaan. Nämä idiootit antoivat sulkia jopa useasti haavoittuneille veteraaneille, jos nämä eivät olleet sotapuvussa.

 

[Ollakseni]

Ei ole yhtään selvää, että Ranska olisi hävinnyt sodan. Saksan voima ei riittänyt kahden rintaman sotaan. Siksi on outoa, että natsit kuvittelivat, että voima riittäisi siihen toisessa maailmansodassa.

Lähinnä tuossa hassuttelun Bertrand Russellin ajatuksenjuoksulla. Sinällään ihan pätevä teoria siitä miten maailmanhistoria olisi saattanut mennä jos Iso-Britannia ei olisi osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan. Toki Ranskaa ja Venäjää vastaan sotiminen olisi hyvinkin saattanut muuttua vastaavanlaiseksi asemasota helvetiksi länsirintamalla ainakin. Brittien osallisuus kuitenkin varmisti sen ihmismyllyn joka tuotti miljoonien ihmisten kuoleman.


Toki ei sovi unohtaa tämän sodan sivullisia vaikutuksia. Kun miehet sotivat niin naisten tarvitsi siirtyä teollisuuden pariin ja tämä edisti feminismin perustavoitteiden saavuttamista.

 

[NDT665]

Yksi kohtuullisen mielenkiintoinen aspekti on, että Gavrilo Principin oli värvännyt ja aseistanut sen aikainen Serbian salainen poliisi. Samankaltaisia persoonia oli kymmenkunta ja heidän tehtävänään oli järkyttää Balkanin tilannetta.

Jännemmäksi tilanteen tekee, että mitä Itävalta-Unkari hyötyi tapahtumasta antamalla lian kovia ehtoja ja mopo jo kiiti kohden auringonlaskua? Turpiin ottivat lähes kaikki taustavehkeilijät, eli: Serbia, Venäjä, Itävalta-Unkari ja Saksa.

Kuinka paljon Isolla Britannialla oli osuutta Principin & Co värväämiseen, koska se oli myöhemmin suurin näennäinen hyötyjä, niin Afrikassa, Turkissa kuin muutaman muunkin meren takana?

 

[Remy Martin]

Sota oli täydellistä miesten tuhlaamista. Typerät upseerit, eivät ymmärtäneet asetekniikan kehitystä ja eivät muuttaneet taktiikoitaan.

Minäkin olen monesti ihmetellyt tätä ensimmäisen maailmansodan upseerien ja kenraalien puusilmäisyyttä mitä tuli taktiikoihin. En millään voi uskoa että päättämässä asemassa olevat ihmiset olisivat vaan olleet niin yksinkertaisia etteivät olisi tajunneet että pystyssä juosten kohti konekivääritulta ei välttämättä ole tehokkain tapa.

Eikö tuohon maailmanaikaan vaan välitetty ihmishengestä? Vai oliko hierarkia vaan niin kovaa että kun kenraali, jolla ei ollut ensikäden tietoa rintaman tapahtumista, käski niin alemmat upseerit toteutti? Seurauksista viis. Ymmärrykseni rajoissa olisi mikäli samalla taktiikalla oltaisiin yritetty muutama kuukausi, mutta kun sodan venyessä kenraalien parannusideoita oli lähinnä vaan miesten; ja näin myös kaatuneiden; määrän kasvattaminen.

Olis mukava kurkistaa juoksuhaudassa hyökkäyskäskyä (ja lähes varmaa kuolemaa) odottavan miehen pään sisään. Mahtaakohan kenellekään tullut missään vaiheessa mieleen, että eihän tässä ole mitään järkeä.

 

[Hereworth]

Minäkin olen monesti ihmetellyt tätä ensimmäisen maailmansodan upseerien ja kenraalien puusilmäisyyttä mitä tuli taktiikoihin. En millään voi uskoa että päättämässä asemassa olevat ihmiset olisivat vaan olleet niin yksinkertaisia etteivät olisi tajunneet että pystyssä juosten kohti konekivääritulta ei välttämättä ole tehokkain tapa.

Tuolloin vallinneessa luokkayhteiskunnassa tavallisella jermulla ei yläluokkaisen upseeriston silmissä ollut juurikaan arvoa, joten osittain tuo jääräpäisyys taktiikoissa ja turha miehistön uhraaminen johtui juurikin tästä ns. ihmisarvonkäsityksen puutteesta.

Osuutensa oli myös sillä, että vielä tuolloinkim esim. Kuninkaallisessa armeijassa upseerinarvo lähes vaati myös aatelisarvon, ja siviilissä monien yläluokkaisten miesten yksinkertaisesti piti olla upseerinarvossa. Pätevyydellä ei ollut niinkään väliä, vaan etenkin kenttäupseereiden arvo oli mahdollista jopa ostaa eikä epäpätevänä ollut mahdottomuus edetä jopa kenraalikuntaan. Tämä valitettavasti sitten myös näkyi sitten toteutuksessa.

 

[mjr]

Itse asiassa viime vuosina on ollut paljonkin revisionismia sodanjohdon suhteen, esim. Strachanin massiivinen tutkimus Sommen taistelusta. Ja on siinä sen verran järkeä, että teknologinen tilanne teki aika mahdottomaksi liikkuvan sodankäynnin - puolustautuminen oli paljon helpompaa. Mutta ei mikään revisionismi silti pysty muuttamaan itse perusasiaa: kysymys oli järjettömästä teurastuksesta, eurooppalaisen sivilisaation itsemurhasta ja korkea sodanjohto, joka ajoi sotilaita massoittain kuolemaan tuhosi samalla omaa maailmaansa ja omia arvojaan.

 

[Wiljami]

Ensimmäinen maailmansota on kiehtonut itseäni, sillä kyseessä on tavallaan kahden ajan kohtaaminen ja jonkunlainen nykyaikaan siirtyminen jumalattomien synnytyskipujen myötä. Toki teollinen vallankumous loi nykyajan, mutta tässä sodassa näytettiin mihin sillä teollisuudella voidaan päästä, jos se valjastetaan ihmisten tappamiseen. Aseteknologian kehitys on luonnollisesti ensimmäisenä mielessä kun mietitään teknologian vaikutusta ensimmäiseen maailmansotaan, mutta esimerkiksi hesarin kuukausiliitteen ansiokas juttusarja sodasta muistuttaa, että Keski-Eurooppaan ilmestyi rautatieverkosto (lähes) tyhjästä vuosisadan alkuvuosina ja ei-lainkaan-sattumalta jokainen rata oli suunniteltu siten että niitä kulkevat junat saavat kuskattua maksimaalisen määrän miehiä potentiaalisen vastapuolen rajalle.

Entis- ja nykyajan kohtaamisesta on kuitenkin tosiaan sodassa paljon viitteitä. Nuo muinaismuistotaistelutaktiikat (loistavassa brittisatiiri "Musta Kyy":ssä summattuna "kenraali Haig haluaa siirtää baarikaappiaan puoli metriä kohti Berliiniä") yhdistettynä ennennäkemättömän tehokkaaseen sotakoneistoon aiheuttivat miljoonien miesten täysin turhan kuoleman. Merisodassa taktiikat olivat kehittyneet nopeammin (teollisen kehityksen mukana ja toisaalta Japanin-Venäjän sodan seurauksena, kun viimeistään silloin kaikille merimahdeille tuli selväksi panssarilaivojen kehityssuunta), vaikka siinäkin tuli vielä joitain ilmiselviä virheitä tehtyä molemmin puolin. Tässä sodassa oli kuitenkin vielä "vanhan ajan" tyylistä seikkailuakin, esimerkiksi saksalaisilla oli kauppalaivoja vastaan käytössä kaapparialuksia, joista (jopa merkittävä) osa oli purjelaivoja. Ilmasota haki myös uomiaan ja alkujaan lentäjät kokivat lähinnä veljellisiä tunteita vastapuolen lentäjiä kohtaan. Jossain vaiheessa sodan alkupuolta vilkutukset vaihtuivat kuitenkin tulitukseen (alkujaan tähystäjä ammuskeli käsiaseilla, sittemmin kuvioon tuli kiinteä konetuliaseistus), mutta ilmasodasta on silti jäänyt pysyvästi "viimeiset ritarilliset" -vaikutelma elämään.

 

[TomiP]

Ensimmäinen maailmansota on kiehtonut itseäni, sillä kyseessä on tavallaan kahden ajan kohtaaminen ja jonkunlainen nykyaikaan siirtyminen jumalattomien synnytyskipujen myötä. Toki teollinen vallankumous loi nykyajan, mutta tässä sodassa näytettiin mihin sillä teollisuudella voidaan päästä, jos se valjastetaan ihmisten tappamiseen. Aseteknologian kehitys on luonnollisesti ensimmäisenä mielessä kun mietitään teknologian vaikutusta ensimmäiseen maailmansotaan, mutta esimerkiksi hesarin kuukausiliitteen ansiokas juttusarja sodasta muistuttaa, että Keski-Eurooppaan ilmestyi rautatieverkosto (lähes) tyhjästä vuosisadan alkuvuosina ja ei-lainkaan-sattumalta jokainen rata oli suunniteltu siten että niitä kulkevat junat saavat kuskattua maksimaalisen määrän miehiä potentiaalisen vastapuolen rajalle.

Entis- ja nykyajan kohtaamisesta on kuitenkin tosiaan sodassa paljon viitteitä. Nuo muinaismuistotaistelutaktiikat (loistavassa brittisatiiri "Musta Kyy":ssä summattuna "kenraali Haig haluaa siirtää baarikaappiaan puoli metriä kohti Berliiniä") yhdistettynä ennennäkemättömän tehokkaaseen sotakoneistoon aiheuttivat miljoonien miesten täysin turhan kuoleman. Merisodassa taktiikat olivat kehittyneet nopeammin (teollisen kehityksen mukana ja toisaalta Japanin-Venäjän sodan seurauksena, kun viimeistään silloin kaikille merimahdeille tuli selväksi panssarilaivojen kehityssuunta), vaikka siinäkin tuli vielä joitain ilmiselviä virheitä tehtyä molemmin puolin. Tässä sodassa oli kuitenkin vielä "vanhan ajan" tyylistä seikkailuakin, esimerkiksi saksalaisilla oli kauppalaivoja vastaan käytössä kaapparialuksia, joista (jopa merkittävä) osa oli purjelaivoja. Ilmasota haki myös uomiaan ja alkujaan lentäjät kokivat lähinnä veljellisiä tunteita vastapuolen lentäjiä kohtaan. Jossain vaiheessa sodan alkupuolta vilkutukset vaihtuivat kuitenkin tulitukseen (alkujaan tähystäjä ammuskeli käsiaseilla, sittemmin kuvioon tuli kiinteä konetuliaseistus), mutta ilmasodasta on silti jäänyt pysyvästi "viimeiset ritarilliset" -vaikutelma elämään.

Britanniassa sodan jälkeen kenttämarsalkka Haigia (joka oli brittiarmeijan korkein komentaja), syytettiinkin miesten tapattamisesta. Häntä on kuvattu menneisyyteen jähmettyneenä aasina.

Musta Kyy -sarjan satiiri kuvaa kenties osuvasti miesten tuntemuksia.

 

[Pipolätkä]

Ei ole yhtään selvää, että Ranska olisi hävinnyt sodan. Saksan voima ei riittänyt kahden rintaman sotaan. Siksi on outoa, että natsit kuvittelivat, että voima riittäisi siihen toisessa maailmansodassa.

Eivätkös natsit tämän juuri välttäneet? Solmimalla hyökkäämättömyyssopimuksen NL kanssa ja tämän jälkeen täydellä voimalla Ranskan kimppuun ja vasta kun se suunta oli selvä, lähdettiin Venäjää kohti. Tottakai sodan loppuvaiheessa rintamia oli kaksi tai oikeastaan kolmekin, mutta alussa suunnitelma oli juuri sotia vain yhdellä rintamalla.

 

[MustatKortit]

Harva muuten tietää sitä, kuinka kohtalokkaaksi Nikolai II:lle osoittautui lopulta hengaileminen lähellä rintamaa, kaukana Pietarin politikoinnista ja salajuonista.

Osallistuin aikanaan Johannes Remyn vetämälle neukkulan poliittisen hissan mielenkiintoiselle erikoiskurssille ja ovat suorastaan shokeeraavia nämä yksityiskohdat tsaarin viime hetkistä vallassa. Nykytutkijoista valtaosa on sitä mieltä, että Nikolai olisi onnistunut vielä aivan viime metreillä kääntämään koko maan suunnan ja kelkan, vallankumousta ei välttämättä olisi (ainakaan vielä) tullut.

Nikolai kuitenkin oleskeli satojen kilometrien päässä pääkallonpaikalta ja tästä johtuen ei ottanut tarpeeksi vakavasti esikuntaan saapuneita viestejä siitä, että kansan kärsivällisyys on katkeamispisteessä.

Tietysti Nikolai ei ole ainoa, kenelle nämä "vanhanaikaiset" ovat käyneet, historiansa lukeneet muistavat Ludvig XVI:n yllättyneisyyden, kun tapahtumat alkoivat toden teolla vyörymään. Versaillesin puutarhoista käsin katsottuna todellisuus näytti erilaiselta.

 

[Merovingi]

Harva muuten tietää sitä, kuinka kohtalokkaaksi Nikolai II:lle osoittautui lopulta hengaileminen lähellä rintamaa, kaukana Pietarin politikoinnista ja salajuonista.

Osallistuin aikanaan Johannes Remyn vetämälle neukkulan poliittisen hissan mielenkiintoiselle erikoiskurssille ja ovat suorastaan shokeeraavia nämä yksityiskohdat tsaarin viime hetkistä vallassa. Nykytutkijoista valtaosa on sitä mieltä, että Nikolai olisi onnistunut vielä aivan viime metreillä kääntämään koko maan suunnan ja kelkan, vallankumousta ei välttämättä olisi (ainakaan vielä) tullut.

Nikolai kuitenkin oleskeli satojen kilometrien päässä pääkallonpaikalta ja tästä johtuen ei ottanut tarpeeksi vakavasti esikuntaan saapuneita viestejä siitä, että kansan kärsivällisyys on katkeamispisteessä.

Nikolai II:n ensimmäinen virhe oli ylipäätään mennä rintamalle sodanjohtajaksi, koska silloin hän oli itse vastuussa Venäjän surkeasta menestyksestä ja suoranaisista murskatappioista rintamalla. Eihän Nikolai II itse sotatoimia käsittääkseni juuri johtanut, mutta sillä oli vain väliä että hän oli johdossa ja täten kansan silmissä vastuussa tappioista. Eikä asiaa auttanut Nikolai II:n aiemmat hölmöilyt, mm. verisunnuntai ja kyvyttömyys saada aikaan uudistuksia. Nikolaille oli kerran perusteltu ihan parlamentin toimesta että eräs laki/uudistus olisi tarpeellinen, mutta Nikolai totesi vain että kyllä tämä hyvältä kuullostaa, mutta tunnen jotenkin sisimmässäni etten sitä voi hyväksyä koska Jumala minua niin ohjaa. Lopulta uudistukset kaatuivat hänen vaimonsa vastustukseen, joka vastusti aikalailla kaikkia uudistuksia sillä perusteella, että ne heikentäisivät Nikolain perijän Prinssi Alexein asemaa. Niinpä uudistuksia ei saatu millään läpi.

Nikolaita ei kuitenkaan oltu luotu hallitsijaksi. Nuorena lähinnä humputteli ja piti hallitsemista tylsänä, mutta hänen isänsä teki kardinaalimunauksen, kun päätti aloittavansa poikansa valmistelun hallitsijaksi tämän ollessa vanhempi. Aleksanteri III:n terveys ei tosin kestänytkään niin hyvin kuin hän itse oletti ja ehti kuolla ennen kuin oli saanut poikaansa valtaan valmisteltua.

Tietysti Nikolai ei ole ainoa, kenelle nämä "vanhanaikaiset" ovat käyneet, historiansa lukeneet muistavat Ludvig XVI:n yllättyneisyyden, kun tapahtumat alkoivat toden teolla vyörymään. Versaillesin puutarhoista käsin katsottuna todellisuus näytti erilaiselta.

Ei ole, kävihän DDR:ssä vähän samat, kun koittivat ennen muurin murtumista Egon Krenzin nimityksellä luoda kuvaa uudistuksista, mutta ei kansa sitä enää ostanut ja DDR:n kaatuminen oli väistämättömyys.

 

[Pipolätkä]

Nikolai II:n ensimmäinen virhe oli ylipäätään mennä rintamalle sodanjohtajaksi, koska silloin hän oli itse vastuussa Venäjän surkeasta menestyksestä ja suoranaisista murskatappioista rintamalla. .

Itseäni on aina mietityttänyt miksi Venäjä oli niin surkea kuin olikaan. Kuitenkin miesmäärä, sotia harjoiteltu pitkin vuosisataa ja muutenkin suuri maa luulisi antavan hyvät resurssit sotaan vai oliko venäjän varustelun ja taktiikan laatu samaa mitä saksalaisilla tai Itävalta-Unkarilla vai oliko sodanjohto vain niin pihalla?

 

[Wiljami]

Itseäni on aina mietityttänyt miksi Venäjä oli niin surkea kuin olikaan. Kuitenkin miesmäärä, sotia harjoiteltu pitkin vuosisataa ja muutenkin suuri maa luulisi antavan hyvät resurssit sotaan vai oliko venäjän varustelun ja taktiikan laatu samaa mitä saksalaisilla tai Itävalta-Unkarilla vai oliko sodanjohto vain niin pihalla?

Venäjän höyryjyräähän pelättiin ennen sotaa euroopanlaajuisesti ja Venäjä saavuttikin sodan alkuhetkinä voittoja sekä Itävalta-Unkarista, että Saksasta. Voittoja ei muistaakseni osattu kuitenkaan hyödyntää strategisesti ja saksalaiset onnistuivat murskaamaan venäläiset Tannenbergin taistelussa (joka nimettiin tuolla nimellä lähinnä sen takia, että slaavilaiset olivat murskanneet teutooniritarien asevoimat ja samalla koko veljeskunnan viitisensataa vuotta aiemmin Tannenbergissä). Tannenbergin jälkeen venäläisten sotaonni kääntyi ratkaisevasti, ilmeisesti suuri syy tähän oli esimerkiksi ensimmäisen (Rennenkampf) ja toisen (Semsonov) armeijakunnan johtajien henkilökohtainen vihanpito (joka juontui jo kymmenen vuotta aiemmin käydyssä Venäjän-Japanin sodan tapahtumista), mistä johtuen kenraalikunta meni osittain uusiksi terävimmän kärjen osalta ja johtoon pääsi henkilöitä joiden pätevyys oli lähinnä suhteiden luomisessa.

 

[Merovingi]

Itseäni on aina mietityttänyt miksi Venäjä oli niin surkea kuin olikaan. Kuitenkin miesmäärä, sotia harjoiteltu pitkin vuosisataa ja muutenkin suuri maa luulisi antavan hyvät resurssit sotaan vai oliko venäjän varustelun ja taktiikan laatu samaa mitä saksalaisilla tai Itävalta-Unkarilla vai oliko sodanjohto vain niin pihalla?

Venäjällä oli massaa, mutta ei laatua juurikaan, mitä olen I maailmansodasta ymmärtänyt. Oli heillä silti eräs eliittiarmeija, joka oli armeijan paras iskunyrkki, mutta se taidettiin pistää juurikin Tannenbergissä aivan paskaksi - sotilaat päätyivät joko hautaan tai vangeiksi. Sinne meni siis se eliittiosasto, joka oli myös kova isku Nikolain vallalle sillä se oli myös hyvin lojaali Tsaarille. Tannenbergin taistelun mahdollisti eräs puute, joka oli suojaamaton radioliikenne. Venäjän armeijalla ei ollut välineitä salata radioliikennettä koko sodan aikana, joten Saksa tiesi aina mitä Venäjä suunnitteli. Kuulostaa aika uskomattomalta, mutta näin todella oli. Toisaalta ei tainnut kaikille asevelvollisille olla edes kenkiä tarjottavana, joten varusteista oli pulaa muutenkin.

Venäjä oli tosin hyvin kärryillä konekiväärien merkityksellisyydestä, niitä heillä olikin kunnolla ja siihen oli panostettu. Tähän muistaakseni vaikutti kokemukset niiden tehosta Port Arthurista Japanin-Venäjän sodassa kymmenisen vuotta aikaisemmin, mutta saattoivat myös muuten tajuta aseen tehon. Saksa oli toinen valtio, joka konekiväärien tehon ymmärsi ja valmisti niitä todella paljon sekä loi erillisen koulutusryhmän niiden käytölle. Saksalla oli tässä suhteessa mielenkiintoinen etu, sillä siellä nähtiin konekiväärit ensimmäistä kertaa Maximin koenäytössä, jossa paikalla oli Keisari Wilhelm II. Muut maat olivat nihkeämpiä konekivääreille, koska Gatlingit ja Gardnerit (eivät täysin konekiväärejä, mutta niiden esiaste) olivat epäluotettavia ammusten laadun takia. Maximilla tätä ongelmaa ei ollut, joten saksalaisilla olikin Suuren sodan syttyessä 16 konekivääriä pataljoonassa - briteillä oli huikeat kaksi.

Eivätkä britit meinanneet edes sodan alussa sitä konekiväärin merkitystä sotilasjohdossa tajuta, vaan varusteluministeri David Llyod George joutui väkisin runnomaan niitä tarvittavan määrän läpi. Sodan alussa Britannialla oli Vickers-konekiväärejä 1792 kappaletta mikä tarkoitti että rintamalle olisi jokaiselle pataljoonalle kaksi konekivääriä, mutta silloin ei olisi yhtään koulutusta varten. Kenraali Kitchener oli sitä mieltä, varusteluministerin painostaessa, vuonna 1915 että kaksi konekivääriä per pataljoona on riittävästi ja yli neljän menevä määrä on ylellisyyttä. George päätti välittää piut paut kenraalin mielipiteestä ja kuusintoistakertaisti hänen ehdottomansa määrän, jolloin brittien konekivääriongelma saatiin ratkaistua. Tämäkin onnistui sen avulla, että rintamalta palanneet sotilaat kertoivat hänelle niiden tehosta ja vaikutuksesta.

Miksi sitten konekivääreiden voimaa ei tajuttu? Niiden vaikutus ja teho oli kuitenkin huomattu Port Arthurissa ja siirtomaasodissa. Syynä oli upseerien vanhanaikaisuus, sillä he kävivät perinteisesti edellistä sotaa. Edelleen luotettiin pistinrynnäkköön, luotettiin jopa sodan jälkeen ja vielä 30-luvulla Iso-Britannian armeijassa koulutettiin pistinrynnäkön olevan oleellinen osa sodankäyntiä. Kyllä, jopa Suuren sodan massateurastuksen jälkeen pistinrynnäköstä ei osattu luopua. Halveksuihan osa upseereista jopa kiväärejä ja piti miekkoja tehokkaampana ja ylevämpänä aseena, sillä sota nähtiin miehisenä koitoksena. Tämä siitä huolimatta että seitsemän saksalaista 65 000 kaatuneesta tai haavoittuneesta Ranskan-Preussin sodassa sai vammansa miekasta. Port Arthurissa 0,4% 170 600:sta venäläisestä kaatuneesta tai haavoittuneesta sai sen pistinrynnäkön seurauksena. Myös ratsuväenrynnäkköä osa piti vieläkin toimivana taktiikkana, vaikka monet totesivat ratsuväen ainoan hyödyn olevan hienommat uniformut.

Konekiväärien ongelman ydin olikin upseerien vanhanaikaisuus sekä oikeasti aika valtava läpimurto aseteknologiassa. Jos joku osapuoli olisi tehnyt vielä pidemmälle meneviä päätelmiä niiden tehosta, olisi sota varmasti mennyt aivan toisin. Nyt kun niitä ei ymmärretty, juoksutettiin miehiä vuosia yli ei-kenenkään maan pistinrynnäköissä konekiväärejä vastaan.

Lähteinä lukemille konekivääreistä ja muutenkin suurelle osaa tietoa on Aseiden ase - Kalashnikovin tarina. Kyseisessä kirjassa käydään todella hyvin läpi sarjatuliaseiden kehitystä ja etenkin vaikutusta I Maailmansodassa.

 

[Denverin Munasyndi]

Itseäni on aina mietityttänyt miksi Venäjä oli niin surkea kuin olikaan. Kuitenkin miesmäärä, sotia harjoiteltu pitkin vuosisataa ja muutenkin suuri maa luulisi antavan hyvät resurssit sotaan vai oliko venäjän varustelun ja taktiikan laatu samaa mitä saksalaisilla tai Itävalta-Unkarilla vai oliko sodanjohto vain niin pihalla?

Venäjä nyt ei ollut ensimmäisessä maailmansodassa ihan niin "huono", kuin miltä voi nopealla silmäyksellä vaikuttaa. Vastassa vain sattui olemaan Euroopan paras armeija, minkä murtaminen ensimmäisen maailmansodan yleisillä taktiikoilla ja menetelmillä oli käytännössä mahdotonta. Venäläisillä oli myös ehkä hieman ironisesti puutetta kaikista varusteista aina kiväärinluoteihin ja saappaisiin asti.

Itävalta-Unkaria venäläiset toisaalta veivät miten mielivät useampaankin otteeseen, varsinkin kesällä 1916, jolloin Aleksei Brusilovin suunnittelema hyökkäys mursi koko Galitsian rintaman. Kriittinen tilanne saatiin tasapainotettua alistamalla koko itärintama saksalaiskomentoon sen jälkeen, kun saksalaiset apujoukot olivat pelastaneet kaksoismonarkian armeijan täydelliseltä romahdukselta.

 

[Pipolätkä]

Vastassa vain sattui olemaan Euroopan paras armeija, minkä murtaminen ensimmäisen maailmansodan yleisillä taktiikoilla ja menetelmillä oli käytännössä mahdotonta.

Itävalta-Unkaria venäläiset toisaalta veivät miten mielivät useampaankin otteeseen, varsinkin kesällä 1916, jolloin Aleksei Brusilovin suunnittelema hyökkäys mursi koko Galitsian rintaman. Kriittinen tilanne saatiin tasapainotettua alistamalla koko itärintama saksalaiskomentoon sen jälkeen, kun saksalaiset apujoukot olivat pelastaneet kaksoismonarkian armeijan täydelliseltä romahdukselta.

Tietysti venäjällä oli järkyttäväm pitkä rintama ja vihollisia joka suunnalla.
Oliko Itärintama enemmän muuten enemmän "moderni" rintama puollustus linjoineen, suurempine taktisine puolineen vai vanhan tyylinen suurine taisteluineen jossa miehet iskevät mies miestä vastaan rynnäköllä.

Itävalta nyt oli valtiona jo niin järjetön että ei tuossa voinutkaan olla muuta vaihtoehtoa. Monikansallinen armeija valtiossa joka muutenkin oli hajoamispisteessä.

 

[ndal88a]

Olisivat Britit skipanneet tämän sodan niin 2. Maailmansota olisi jäänyt käymättä. Miksikö? Saksa olisi valloittanut Ranskan nopeasti ja Venäjä olisi luhistunut hyvin samalla tavalla kuin se luhistui muutenkin. Erona olisi ollut se, että Euroopassa olisi ollut vahva Saksa ilman rotuhygienian tarvetta niin Neuvostoliitto olisi pidetty hyvin aisoissa.

Brittien syytä kaikki, helkkarin sotahullut. Melkein yhtä kahjoja kuin saksalaiset.

Toisaalta jos ennen sotaa Saksa ei olisikaan lahtenyt laivastokilpaan Englannin kanssa ja olisi pistanyt nekin resurssit armeijan kehittamiseen. Englanti ei paljon armeijaan satsannut, koska saari. Olisiko Ranska kestanyt Saksan rynnistysta?

JOL

 

[Wiljami]

Toisaalta jos ennen sotaa Saksa ei olisikaan lahtenyt laivastokilpaan Englannin kanssa ja olisi pistanyt nekin resurssit armeijan kehittamiseen. Englanti ei paljon armeijaan satsannut, koska saari. Olisiko Ranska kestanyt Saksan rynnistysta?

JOL

Englanti olisi eristänyt Manner-Euroopan muusta maailmasta Venäjän kanssa ja kasannut muutaman vuoden syklein koalitioita haastamaan herruudesta mannermaalla (vrt Napoleon vs. war of the coalition:it). Jenkit olisivat jossain vaiheessa liittyneet joka tapauksessa brittien puolelle. Tilanne olisi toki toinen jos Venäjä olisi myös lyöty ja keskusvallat olisi saanet hankittua resursseja sieltä/sen kautta. Eurooppa olisi joka tapauksessa blokattu täysin meriltä (brittien toimesta Atlantilta ja Välimereltä ja toisaalta Japanin toimesta Tyynestämerestä).

 

[Ollakseni]

Youtubessa on hieno kanava nimeltä The Great War, joka käy läpi ensimmäistä maailmansotaa läpi viikko kerrallaan. Kerran viikossa putkahtaa uusi jakso ilmoille jossa käydään läpi täsmälleen sata vuotta sitten tapahtuneita asioita. Videot ovat suhteellisen lyhyitä (alle 10 minuuttia yleensä), mutta niissä saa hyvän kuvan siitä mitä tapahtui ja myös miksi tapahtui joitain asioita. Mukana myös spesiaali jaksoja (esim. käydään läpi Ruotsin osallisuutta maailmansotaan), joista sitten löytyy kaikkea mielenkiintoista. Itselleni erittäin mukava kanava kun ei täysin ole tämän sodan historia hallussa.

Nythän mennään siis vuotta 1917 läpi tuolla kanavalla, eli joulukuussa kuullaan pääseekö Suomi mukaan ohjelmaan.

The Great War - YouTube

 

[Thusberg]

Ruotsin osallisuus kyllä niin Suureen Sotaan kuin myös Toiseen Maailmansotaan on kieltämättä varsin mielenkiintoisen vaikuttavia.

Välillä himoa tuntui olevan niin Piikkikypärien kuin Kenttäharmaiden/Kenttävihreiden kanssa kaveeraukseen ja välillä pelättiin molempia kuin hengenhädässä, mutta siltikin Ruotsi pelkäsi vielä Suuren Sodan päätteeksi tulleiden lähialueiden Sisällissotia eli käytännössä Suomen Sisällissotaa, mahdollista Suomen romahdusta, Lapin nk. Porosotia nimenomaan Suuren Sodan jälkijunassa vaikka sittemminhän nuo sodat kieltämättä verrattuna Toisen Maailmansodan nk. Porosotaan verrattuna jäi pienemmäksi ja tietenkin kommunismin mahdollista leviämistä kaukaisemmasta Itänaapurista tai lähemmästä Itänaapurista välillisesti...

Norjan osuus sitten nk. Neutraalina Liittolaisena Suuressa Sodassa oli myös melko merkittävä ja jostain syystä jo tuolloin norjalaiset halusivat aseapua englantilaisilta, ranskalaisilta tai yhdysvaltalaisilta mikäli kova paikka olisi tullut jo tuolloin Norjaan ja saksalaisvihamielisyys oli melko suurta kuten myös Ruotsin pelkääminen sinänsä juuri nimenomaan Piikkikypärien mielistelyn takia...

 

[Sako]

Ruotsi teki melkein sotatoimen 1MS, kun se miehitti Ahvenanmaata. Kun swedut oli päässeet saarille, niin sinne ilmaantui myös saksalaiset. Ne oli matkalla osallistumaan Vapaussotaan. Ruotsalaiset sotapäälliköt kysyi Tukholmasta, että miten toimitaan ja eivät saaneet mitään vastausta! Neuvottelivat sitten sopimuksen, jolla hankaukselta vältyttiin ja ruotsalaiset väisti, mutta jäivät silti. Tukholma sitten hyväksyi järjestelyn.

Varsin omituista vastuunkantoa poliitikoilta.

 

[adolf]

Tämä sota taisi olla jonkinlainen solmukohta siinä että Euroopassa ihmiset rupesivat heräämään siitä unesta että ei olekkaan kovin sankarillista, saatika järkevää kuolla sodassa. Satoja tuhansia ihmisiä piti kuolla täysin hyödyttömissä taisteluissa sitä ennen.

 

[Thusberg]

Tänä päivänä onkin tullut kuluneeksi Suuren Sodan päättymisestä tasan 100 vuotta kun 11.11.1918 Ensimmäinen Maailmansota päättyi.

Valitettavasti monet muut pienemmät sodat ja sisällissodat tämän sodan hedelminä eivät päättyneet vielä pitkään aikaan ja joidenkin mielestä eräänlainen viimeinen mahdollinen Suuren Sodan jälkinäytös oli tietenkin verinen ja vielä nykypäiviin asti etenkin kyseisten maiden ihmisten mielissä vaikuttanut Turkin-Kreikan Sota tai vaihtoehtoisesti myös Kreikan-Turkin Sota.

 

[Wiljami]

Olihan noita jälkinäytöksiä lähempänäkin, Puola-Venäjä -sota, Baltian vapautumiset, Ukrainan sisällissota (mihin yllättäen itänaapurimme innokkaasti osallistui) ja toki myös jäsentenväliset naapurissamme, mikä "lähihistorian suurimpana geopoliittisena katastrofina" johti Neuvostoliiton syntyyn.