Englanti EM-kisoissa 2016

[Turder]

Hodarilta vähän samanlainen jäätyminen kuin Suomen valmentajana. Junnataan 85-90min sitä alkuperäistä suunnitelmaa ja samalla kokoonpanolla, sitten joku vaihto muodon vuoksi, joka on onkin toimiva, mutta ah niin myöhään.

Jotain outoa oli kyllä Islanti-pelissä henkisellä puolella. Oliko se alun rankkarimaali ja odotusarvo jollekin 4-0 ylikävelylle vai menikö paskat housuun kun Islanti tasoitti heti ja vielä meni johtoon. Ehkä tuolla hetkellä tunne iski englantilaisten tajuntaan, että nyt on peli pedattu Islannille ja heidän ehdoilla. Tilanteessa, jossa Islanti on vahvimmillaan. En tiedä, mutta haluttomuus ja yksinkertaisesti tsemppi, taistelutahto ja yritys jäi nyt pois.

Mutta on aika raskas taakka maajoukkue. Sukupolvelta toiselle. Toivoisi välillä, että onnistuisivat. Nyt ajattelin että ovat vähän hajulla kun joukkueessa ei ollut perusbrittipuujalkoja vaan taitoa, nopeutta ja nuoruutta.

Facebookissa tuli oheinen teksti vastaan:

The long read article in the centre of today's Guardian is entitled 'Why Bad Ideas Refuse To Die' and looks at how notions such as that the earth is flat continue to be believed despite all the evidence to the contrary. This morning, I think we need to add the idea that England should win the Euros or the World Cup to that list. It's not just that all the evidence from the past 50 years suggests otherwise, that despite all the hubris that accompanies the Premier League, our national team is mediocre. It's the heartbreaking over-confidence with which we enter each competition.

Iceland are an in-form team at the moment. In their blue shirts they not only look like Leicester City, they play like them too, taking opponents by surprise with their speed and abilities. They beat Holland twice in qualification and held their own against Portugal in the group stage. Rather than go into the game giving them the respect they deserved, the press here concentrated on the size of their country and made comparisons between the Premier League and Iceland's top tier in which most of the players are part-timers.
Instead of recognising that Iceland are difficult opponents to beat, we saw them as the soft option, relieved to be facing them instead of Portugal in the round of 16.

With this mindset, defeat by a country with a smaller population than Dorset is bound to feel like humiliation. There is no disgrace in being beaten by a better team - ask Spain, put to the sword by a rampant Italy. That awful feeling you have this morning when you contemplate the fact that England have been knocked out of yet another competition without ever really getting into their stride is not humiliation. It's the terrible weight of expectation bearing down on you as an England fan, an unbearable pressure that we transfer onto the shoulders of the young men we send out to represent our country at football tournaments.

Isn't it about time we released them from that pressure by admitting to ourselves that we're fortunate just to be there at these international tournaments? That way we might release the tension the lads feel and allow them to play with some of the joy and verve we saw in our opponents last night. England were beaten by Iceland, but it is our expectation that has defeated us once again.

 

[Vellihousu]

Jotain outoa oli kyllä Islanti-pelissä henkisellä puolella. Oliko se alun rankkarimaali ja odotusarvo jollekin 4-0 ylikävelylle vai menikö paskat housuun kun Islanti tasoitti heti ja vielä meni johtoon. Ehkä tuolla hetkellä tunne iski englantilaisten tajuntaan, että nyt on peli pedattu Islannille ja heidän ehdoilla. Tilanteessa, jossa Islanti on vahvimmillaan. En tiedä, mutta haluttomuus ja yksinkertaisesti tsemppi, taistelutahto ja yritys jäi nyt pois.

Pitää muistaa että Englannin joukkueessa oli todella paljon arvokisojen ensikertalaisia. Niin oli tietysti Islannillakin, mutta heiltä, toisin kuin Englannilta, ei odotettu mitään. Ratkaisevassa ottelussa Islannilla oli pelkästään voitettavaa ja Englannilla hävittävää.

Muutenkin kyseenalaistin jo turnauksen alussa sen, onko Englannin joukkueessa riittävästi henkistä johtajuutta. Viimeistään Islanti - peli todisti että ei ollut, sellaista kunnon tappovaihdetta ei vain tullut peliin missään vaiheessa. Kyse oli toki paljon pelitaktista seikoista ja materiaalin rajoista, mutta kyllähän jokaisen brittipelaajan dna:ssa pitäisi olla koodi siihen että tappiotilanteessa henkeä pitää nostaa vaikka kovilla taklauksilla. Cahill oli varmaan ainoa jolla oli toisella jaksolla hetkellisesti yritystä tiohon suuntaan, mutta eihän se nyt vielä riittänyt mihinkään.

Vastapainoksi esimerkiksi neljä vuotta sitten Englanti lähti kisoihin todella huonoista lähtökohdista ja pelasi kamalaa jalkapalloa mutta selvisi kuitenkin puolivälieriin. Silloin joukkueessa olivat kuitenkin vielä mm. John Terry ja Steven Gerrard joista varsinkin jälkimmäisen johtajuus oli Englannilla äärimmäiseen tärkeää.

Eli kyllähän se haaste on tlevaisuudessakin siinä miten pelataan sitä modernimpaa jalkapalloa niin että myös lädi - vaihdetta saadaan silmään jos/kun sitä tarvitaan.

 

[Rod Weary]

Näin Pool-fanina jäin kaipaamaan Hendoa ja Milneriä kentälle. Hendo taisi jossain matsissa käväistä, Milneriä en havainnut. Mitä mieltä raati on, olisiko ollut käyttöä? Olen hiukan jäävi arvioimaan. Ei sillä, hyvin Dier ja Alli ruutunsa hoisivat, eikä Rooneyn suorituskaan ihan limbo ollut.

 

[Unkka]

Näin Pool-fanina jäin kaipaamaan Hendoa ja Milneriä kentälle. Hendo taisi jossain matsissa käväistä, Milneriä en havainnut. Mitä mieltä raati on, olisiko ollut käyttöä? Olen hiukan jäävi arvioimaan. Ei sillä, hyvin Dier ja Alli ruutunsa hoisivat, eikä Rooneyn suorituskaan ihan limbo ollut.

Itsekin Pool-fanina vastaan, että Hendoa en välttämättä olisi ottanut kentälle, Milmeriä puolestaan olisi kannattanut kokeilla. Ja Clyneä Walkerin tilalla, vaikkakin alkulohkossa Walker pelasi vakuuttavasti. Hän ei kuitenkaan oikealla laidalla saanut Islantia vastaan ollenkaan konettaan käyntiin. Toisaalta peli oli niin surkeata, että jäkiviisaana sanoisin, että vaihtopenkki oli parempi kuin avauskokoonpano.

 

[Rod Weary]

Itsekin Pool-fanina vastaan, että Hendoa en välttämättä olisi ottanut kentälle

No mä en olisi noin rikkonaisen kauden jälkeen valinnut edes joukkueeseen. Mutta olihan siellä Wilsherekin. Huomasin, kun erikseen kerrottiin, että on kentällä.

 

[RDivis]

Ja turha tarttua mainitsemaani Sterlingin aikaisempiin otteisiin. Ei kiinnosta, enkä ole nähnyt eilistä lukuunottamatta yhtään peliä mieheltä tällä kaudella. Eilen oli ainoa, joka pystyi uskottavasti haastamaan Islantia ja aktiivisuudellaan aiheuttamaan ongelmia.

Otetaan vielä sen verran tästä kiinni, että Sterling oli kovin pettynyt itseensä alkulohkon jälkeen. Eikä mediankaan kritiikki hellintä mahdollista ollut. Osin toki aiheesta.

Pep oli raporttien mukaan soittanut Raheemille. Puhelun sisältö luokkaa "Pää pystyyn. Tiedän, että olet hyvä pelaaja. Tee lujasti töittä, niin sinulla on paikka joukkueessani". Sterling oli kovasti yllättynyt ja otettu moti-puhelusta. Pitääkö tämä paikkansa? En tiedä. Kyllä mies pirteämmältä vaikutti. Ei hän ollut maaginen, mutta kykeni tekemään haastoja. Kovin moni muu ei tässä ottelussa pystynyt.

 

[Domi28]

Ei sillä, hyvin Dier ja Alli ruutunsa hoisivat, eikä Rooneyn suorituskaan ihan limbo ollut.

Hoitivatko?
Alli oli jotakuinkin hyödytön koko kisojen ajan. Dierin taso laski loppua kohden. Rooney oli kohtuuhyvä, lukuunottamatta viimeistä ottelua, jossa oli kentän huonoin.
Hendersonin taso ei terveenäkään pitäisi riittää kuin vaihtopenkille, mutta Milner olisi saattanut tuoda edes vähän asennetta kentälle.
Lisäksi Lallana oli alkupeleissä erittäin hyvä (paitsi maalinteossa), joten Islantia vastaan olisi hänellekin voinut olla käyttöä, jolloin Walkerkin olisi uskaltanut nousta laidallaan rohkeammin.

 

[benicio]

Hoitivatko?
Alli oli jotakuinkin hyödytön koko kisojen ajan. Dierin taso laski loppua kohden. Rooney oli kohtuuhyvä, lukuunottamatta viimeistä ottelua, jossa oli kentän huonoin.

Alli oli kyllä iso pettymys, koska odotin sellaista payetmaista sisääntuloa kv-tasolle. Mitään järkevää annettavaa ei ollut. Dierin kisat huipentuivat erittäin klassiseen oveckinmaiseen "controller disconnected" suoritukseen Islannin voittomaalissa. Ei ollut ihan valmis vielä Dier tuohon rooliin.
Oikeastaan Kane meni samaan laariin, ei tietysti ollut hänen vikansa että murtautumisvaihetta ei Englannilta löytynyt, mutta ihan päin vittua hän sitä palloa potkiskeli kun sen sattui saamaan esim kulmalipulla.
Nämä pelaajat voivat olla Englannin runkopelaajia seuraavat kymmenen vuotta ja siksi on tietysti traagista, että kaikkien arvoturnausurat lähtivät tällaisella äärienglantilaisella sulamisella liikkeelle. Versus jos olisivat esim pudonneet huikean ottelun jälkeen Ranskalle.

 

[Rod Weary]

Minä en nähnyt Allia niin suurena pettymyksenä. Tosin vertailukohtana oli muu Englannin joukkue. Eikä sen Dierinkään taso niin paljon minusta loppua kohti laskenut. Sanoin "ihan hyvin", mikä tarkoittaa minun kielenkäytössäni huonommin kuin "hyvin".

 

[Vellihousu]

Näin Pool-fanina jäin kaipaamaan Hendoa ja Milneriä kentälle. Hendo taisi jossain matsissa käväistä, Milneriä en havainnut. Mitä mieltä raati on, olisiko ollut käyttöä?

Milner taisi käväistä Venäjä - matsin loppuhetkillä kentällä eikä ihmeitä ehtinyt esittämään, mutta noin yleisesti häntä olisi kannattanut ehdottomasti peluuttaa enemmän, olisi tuonut kaivattua juurevuutta toimintaan. Hodgsonin pakkomiellettä Wilsheren peluuttamiseen oli vaikea käsittää.

 

[Tadu]

Monista muista poiketen minun ei ole esimerkiksi lainkaan vaikea ymmärtää miksi Hodgson halusi peluuttaa Sterlingia niin innokkaasti, tämä on kuitenkin ainoa Englannin pelaaja joka voisi tyylinsä puolesta periaatteessa pelata vaikka Belgian maajoukkueessa. Samoin Sturridge ja liian vähän peliaikaa saanut Rashford edustavat minun silmissäni tätä "uudempaa" Englantia. Nimenomaan vanhoista ihanteista sen suhteen mitä Englannin pitäisi olla pitäisi päästä eroon jos Englanti aikoo kehittyä.

Eikä tämä todellakaan tarkoita sitä että Englannin pitäisi olla Espanja. Saksa on hyvä esimerkki maasta joka on muokannut jalkapalloidentiteettiään erittäin voimakkaasti kadottamatta kuitenkaan olennaista itseään.

Juonikkuudesta samaa mieltä, mutta kannattaa peli-identiteettiä lähteä kehittämään jos kerran ei ole oikeanlaisia pelaajia? Nythän Englanti olisi voinut pelata tyypillistä brittiläistä 4-4-2 jalkapalloa. Puolustukseen oli hyvät pelaajat, keskikentän keskelle oli hyvät pelaajat ja hyökkäykseen olisi saanut todella kuuman Vardy-Kane kaksikon. Ainoa kysymysmerkki toisaalta olisivat olleet vain laiturit, mutta eiköhän Sterling olisi toisen laidan osannut hoitaa. Milner sitten vaikka toiseen laitaan puolustavampaan rooliin ja laitapuolustaja olisi tehnyt juoksuja keskikentän ohi ja Milner paikannut.

Vaikutti siltä, että Hodari yritti Englannille samaa kuin Mixu Suomen majulle.

Helppo toki näin jälkikäteen arvostella, mutta olihan Englanti täysin luokaton. Valmentajan vastuulle koko homman voi ja pitää laittaa. Yhtään valopilkkua ei koko joukkueesta nimittäin kentällä erottanut Islantia vastaan.

 

[Vellihousu]

Juonikkuudesta samaa mieltä, mutta kannattaa peli-identiteettiä lähteä kehittämään jos kerran ei ole oikeanlaisia pelaajia?

Ei, mutta kyllähän tuossa nyt nähdyssä ryhmässä oli sentään vähän eri lailla pallollista potentiaalia kuin vaikka Englannin neljän vuoden takaisessa Em - ryhmässä. Mukana oli muun muassa monta Tottenhamin kaveria jotka ovat tottuneet vähän vaativampaan pelitapaan seurajoukkueessa. Tottenhamia tuo Britannia parhaimmillaan muistuttikin, toki huonoimmillaan mieleen tuli tosiaan Mixun aikaiset Huuhkajat.

Maailman tappiin voidaan tietysti pyöritellä että mikä olisi ollut juuri tällä ryhmälle se sopivin pelitapa, mutta jotenkin tuntuu että olisi ollut mikä tahansa, olisi tulos saattanut hyvinkin olla suunnilleen sama.