Ihan ”mielenkiintoista keskustelua” näköjään ollut viime yönä täällä. :D Jos jotain satunnaisia ajatuksia raapustaisi itsekin asiasta, tässä illan matseja odotellessa.
Iso osa tännekin kirjoittavista ottaa asiat niin saatanan mustavalkoisina, villeleinojen ja ralphien kaltaiset fanipojat etunenässä. Jos satut olemaan suosikkini, olet läpeensä hyvä ja täydellinen ihminen, et voi tehdä mitään kyseenalaista, enkä sinua mistään kritisoi. Kaiken selitän ja käännän aina parhain päin. Vaikea sanoa, vetävätkö jotain palstaroolia vai ovatko oikeasti noin lapsellisia. Toki kärjistys ja sen sellainen kuuluu nettikirjoittelun henkeen, mutta rajansa kaikella.
Ja vastaavasti joku Ronaldo on sitten monien mielissä paholaisesta seuraava. Mielestäni vihaamista saa hävitä, vaatimustason tuleekin olla korkealla, mutta sitten taas sen verran on itsekin tullut pelattua, että aina pitää osata antaa vastustajalle arvoa, kunnioittaa peliä ja myös tulosta. Miinusta esimerkiksi Ronaldon Islanti-pelin jälkeisistä kitinöistä. Esimerkiksi tästä syystä joku Peyton Manning’kin on ihan ylivoimaisia suosikkejani. Osaa suhtautua peliin terveellä tavalla, ja juuri siten kuin pitää: elämässä on muutakin. Kuitenkaan koskaan ei ole valmistautumisesta hänen kohdallaan jäänyt homma kiinni, pikemminkin päinvastoin. Eläköitymispressistään voi kukin tykönään tarkistella löytyikö rakkautta ja arvostusta lajillensa. Monia muitakin kyseenalaisia tai arveluttavia kommentteja on Rolle kenties antanut, mutta paljon myös on hyvää uraltaan, on aidosti juhlinut joukkuekavereiden maaleja (seriously? :D), enkä sen enempää häntäkään halua demonisoida.
Vaikka Ronaldossa on monia piirteitä joistan en pidä, tällainen laajemman mobin jatkuva lynkkays kääntää minut lopulta lähes aina sympatiseeraamaan; vähän sama tapahtui esim. Alexander Ovechkinille muutama vuosi sitten synkimpinä aikoinaan: iloitsin aina vähän extraa hänen maaleistaan ja muista onnistumisista, vaikka alunperin kaksikon tullessa liigaan, olin pikemminkin "pro-crosby", jos näin voi sanoa.