Teen tähän aiheeseen ihan pienen katsauksen. Tämä voisi kyllä olla jo toisen ketjun asiaa, mutta liittyy vielä ohuella langalla SpaceX:ään ja sitä kautta Muskin visioon. Elon Musk on ollut aktiivinen Mars-siirtokuntien puolestapuhuja jo todella pitkään:
en.wikipedia.org
"Elon Musk, founder of SpaceX, has engaged in space advocacy relating to the colonization of Mars since at least 2001 at the Mars Society."
- - -
Ensin pari sanaa siitä, miksi tietyt SpaceX:n kehitystyön tulokset voivat tukea Mars-lentoja:
1) Raptor: metaani on ajoaine, jonka valmistaminen Marsissa voisi olla mahdollista.
2) Super Heavy: Miehitetyt Mars-lennot tarvitsevat oletettavasti paljon "matkatavaroita" mukaan ihmisen pitämiseksi hengissä Marsin pinnalla. Mitä raskaamman kuorman saa kerralla avaruuteen, sen vähemmän tarvitaan laukaisuja ja sen vähemmän tarvitsee tuskailla sen kanssa, miten Mars-alus saadaan koottua kiertoradalla.
- - -
Sitten jotain vertailua:
1. Kiertorata: ISS on kiertoradalla ja tarjoaa meille kaikkein parhaan nykytiedon siitä, kuinka ihminen pidetään hengissä avaruudessa. ISS on saavutettavissa Maan pinnalta noin parhaimmillaan 45 minuutissa, vaikka käytännössä kaikki ISS:lle matkanneet avaruusalukset ovatkin käyttäneet lähestymiseen muutamia vuorokausia turvallisuussyistä. ISS:ltä saadaan hätätapauksessa ihmiset alas lähes välittömästi, olettaen että laskeutumiseen tarvittu alus on telakoituneena asemaan. ISS:ää on huolettu säännöllisillä lennoilla koko se aika, mitä se on ollut olemassa.
2. Kuu: Laukaisuikkuna Maan pinnalta ja kiertoradalta Kuuhun on avoinna noin 90 minuutin välein. Matka kestää viitisen vuorokautta per suunta. Kuuhun voidaan laskeutua ja sieltä nousta "mopoilla", kuten Apollo-lentojen kuumodulilla (LEM) ja sen osana olleella nousualuksella (Ascension Module), kts.
en.wikipedia.org
3. Mars: Laukaisuikkuna Maasta Marsiin (ja takaisin) on avoinna noin kahden vuoden välein. Matka kestää noin 9 kk. Marsiin on laskettu luotaimia, mutta vielä sieltä ei olla noustu takaisin avaruuteen. Tällaisia missioita on kyllä ollut suunnitteilla, joissa Marsista palautetaan näytteitä Maapallolla analysoitavaksi. Sekä laskeutuminen että nousu ovat kertaluokkaa vaativampia kuin Kuuhun, johtuen Marsin omasta painovoimasta ja kaasukehästä. Marsista on sanottu sellaistakin, että se on yksi ongelmallisimpia paikkoja laskeutua: sillä on kaasukehä, jota ei voi jättää huomiotta, mutta se on liian ohut toimiakseen hyvänä jarruna.
- - -
Mitä meiltä siis puuttuu Mars-matkaa ajatellen?
1. Tarvitaan lähes itsenäisesti toimiva elämää ylläpitävä avaruusasema. Jo Kuu-asema on vaikeasti suoraan Maapallolta huollettavissa, Mars-aseman suhteen se on käytännössä mahdotonta: täydennyksiä voidaan tuoda noin 2 vuoden välein, ja käytännössä huoltotarve on tiedettävä paljon etukäteen, koska aluksella kestää lähes vuosi saapua paikalle. Aseman on tuotettava ruoka ja happi, sen on tuotettava energiaa, ja sen on tuotettava ainakin kaikkein tärkeimmät varaosansa itse. Ihmisen kannalta olisi myös hyvä, että se sisältää tarpeelliset lääketieteelliset fasiliteetit, koska asemalta ihmisiä saadaan Maapallolle hoitoon todella heikosti.
Puhutaan paljon ISRU:sta, In Situ Resource Utilization eli paikanpäällä olevien raaka-aineiden hyödyntämisestä. Jo 70-luvulla tultiin tulokseen, ettei pysyvästi miehitettyä asemaa saada Kuun pinnalle ilman Kuu-materiaalien käyttöä - tulee vain yksinkertaisesti liian raskaaksi tukea asemaa Maapallolta käsin.
ISRU:
In situ resource utilization - Wikipedia
2. Mitä todennäköisimmin tarvitaan tapa nostaa materiaalia (ihmisiä) Marsin pinnalta. Tähän on kaavailtu sellaista, että raketti toimii metaanilla ja hapella, ja tämä valmistetaan Marsissa (kaasukehän hiilidioksidista).
3. Tarvitaan tapa laskea tuollainen asema, paluuraketti ja metaanintuotantolaitos Marsin pinnalle. Tähän saakka Marsin pinnalle on laskettu luotaimia.
4. Tarvitaan raketti, jolla tuo paketti viedään Marsin kiertoradalle (eli saadaan ensin Marsiin vievälle radalle ja saadaan jarrutettua Marsin kiertoradalle).
Tästä kokonaiskuvasta meillä on käytännössä testattua teknologiaa vain pieniä, hajanaisia osia. Näistä kaikkein haasteellisin on tuo ykköskohta, itsenäisesti toimiva, ihmistä elossa pitävä asema. Se, minkä kokoinen siitä tulee, vaikuttaa rajusti siihen, kuinka haastavaksi miehitetty Mars-lento tulee: mitä enemmän Marsiin pitää vielä tavaraa asemaa varten, sen suuremmaksi hanke kasvaa täällä lähtöpäässä (eksponentiaalisesti). Jokainen kilo, joka käytetään tuossa listauksessa kohtiin 1-3, kertautuu hankkeen kustannuksina täällä lähtöpäässä, ja silti hanke on iso riskihanke: mikä tahansa epäonnistuminen lähes missä vaiheessa tahansa (lähtö, kiertoradalle asettuminen, laskeutuminen, ihmisen ylläpito) romuttaa koko hankkeen (eli tuloksena on kuolleita ihmisiä ja hankkeen epäonnistuminen).
- - -
Erilaisia miehitettyjä Mars-lentoja on suunniteltu jo pitkään:
en.wikipedia.org
Kaikissa näissä koetetaan jollain tavalla taklata noita esitettyjä ongelmakohtia. "Mars One" lähti sellaisesta ajatuksesta, että matka on yksisuuntainen ja kahden vuoden välein Marsiin lasketaan lisää ihmisiä ja samalla tuodaan täydennyksiä siellä jo oleville. Meno-paluumatkat ovat olleet 2010-2020 -välisenä aikana vähemmän muodissa, koska sellaisen matkan järjestäminen on melko vaativaa suhteessa siihen, että matkaa varten joudutaan joka tapauksessa ratkomaan iso osa niistä ongelmista, jotka mahdollistavat myös pidemmän oleskelun Marsin pinnalla.
Iso ongelma miehitetyissä Mars-lennoissa on kysymys: Miksi? Miksi ihminen pitäisi saada Marsiin? Paljonko olemme valmiita maksamaan sen teknologian kehittämisestä, että ihminen voi elää Marsin pinnalla, ja mitä uskomme saavamme siitä? Hyvää mieltä? Jotain muuta?
Miehitetty Mars-lento on monin tavoin kilpajuoksua robotiikkaa vastaan. Mitä kyvykkäämmäksi tulee avaruusrobotiikka, sen pienemmäksi käy tarve lähettää mukaan ihmistä.
- - -
Siksi sanon, että SpaceX ei vielä ole kovin paljoa kehittänyt teknologiaa Mars-lentoja varten, vaikka onkin tehnyt valtavan hyvää työtä kantorakettien suhteen.