Uutta Eloa elämään.
Tästäkin bändistä kiertää näköjään kaksi versiota. Jeff Lynne ja sitten joistain ex-jäsenistä koostuva porukka, joka on muuten Kulttuuritalolla joulukuussa. Mutta nimenomaan ensin mainittu pitäisi saada Suomeen.
Tuota toista nyt ei voi nimetä ELOn miksikään versioksi koska kyse on vain tribuutti/parasiittiorkesterista jonka jäsenet eivät ole tehneet yhtään ELO-kappaletta. ELO ilman Lynneä ei ole ELO.
Joka ei laske ELOn neljää ensimmäistä jonkin sortin rockprogeen kuuluvaksi voi laskea housunsa, pyllistää ja ottaa 66 pajunvitsan vihellystä kankuilleen.
Siitä eteenpäin ajassa mennään sitten enemmän popin maastossa vain pikkasen syrjähypähdellen sinne tänne.
Tuplalevy Out of the Blue on minulle se "The Levy", jonka olen kuunnellut läpi useita kertoja vuodessa sen jälkeen kun sen CD:nä aikoinaan ostin. Toki vinyylinä jo paljon sitä ennen. "Concerto for a Rainy Day". Aah...Kovia nuo kaikki. Kyllä, hieno yhtye. Mainittakoon vielä, että ensimmäinen ja toinen albumi ovat tarkkailulistalla, eli ne hankitaan sitten kun tulevat sopuhintaan jostain vastaan.
Nostan ketjua ylös ja lainaan vanhaa viestiä, koska tunnen todellakin piston sydämessäni. Tarkempi tutustuminen ELO:n musiikkiin ja juuri näihin alkupään levyihin on osoittanut, kuinka hienosta yhtyeestä on kyse. Ja kyllä, olin todella väärässä, ja ansaitsin nuo virtuaaliset piiskat. Hyvinkin progressiivista, vaikkei stereotypistä progea olekaan.
Levyhyllystäni löytyy nyt Eldorado CD:nä. Ja tuo On The Third Day löytyi äskettäin käytettynä LP:nä divarista edullisesti, joten olihan se pakko hankkia. Ja lisäksi reilu vuosi sitten levymessuilta löytyi tuo alkuvuosien Showdown-kokoelma kohtuuhintaan.
Kovia nuo kaikki. Kyllä, hieno yhtye. Mainittakoon vielä, että ensimmäinen ja toinen albumi ovat tarkkailulistalla, eli ne hankitaan sitten kun tulevat sopuhintaan jostain vastaan.