Yksi ongelma meidän jääkiekossa on, ettei edellenkään löydy riittävän hyviä henkilökohtaista valmennusta harrastavia valmentajia ja menttaalipuolen valmennus on sitä ja tätä.
Ja kun annetaan mahdollisuuksia, niin peliaika on tyypillisesti alle 7 minuuttia per matsi, Ulanderilla tällä kaudella edareissa 1 minuutti. Vaikea on siinä ajassa mitään oppia, mutta helppo menettää itseluottamus aika täydellisesti.
Lahjattomimmalle junnulle ei ehkä löydy sitä kovan luokan henkilökohtaista valmentajaa. Mutta talentille löytyy aivan varmasti. Änäripelaajat tulee kesäksi tänne, ja treenaa pienryhmissä juuri sen henkilökohtaisen valmennuksen vuoksi sellaisten heebojen komennuksessa, joilla on mainetta hieman laajemmallakin. Meillä on änäriin tähtääviä pelaajia, jotka pelaavat nimenomaan täällä siksi, että kokevat saavansa parasta mahdollista valmennusta. Jenkipolun valinneista en ole kenenkään kuullut kehuvan parempaa valmennusta, vaan ovat valinneet tiensä hioakseen taitojaan pieneen kaukaloon, ja ollakseen enemmän esillä sikäläisessä kiekkoskenessä.
Liigatasolla kaikissa seuroissa on panostettu rahaa oman junnupolun terävöittämiseen juuri valmennusta parantamalla. Jääkiekkoliitto tukee junnuseuroja Taitovalmentaja-ohjelmalla, jolloin pienilläkin junnuseuroilla on mahdollisuuksia palkata oikeasti päteviä valmentajia. Ja nykyinen valmennustrendi Suomessa kaikissa junnuryhmissä on lajitaitojen kehittämisessä, jossa henkilökohtainen ohjaaminen on se keino, millä niitä lajitaitoja viedään eteenpäin.
Junnukiekkoilija opetetaan kädestä pitäen treenaamaan, lepäämään, syömään ja nukkumaan ammattilaisuuteen riittävälle tasolle, niin uskotko oikeasti, että tuo kaikki pilattaisi menttaalipuolen sitä ja tätä puuhastelijoilla?
Ulander on -97 syntynyt, ja pelannut Liigassa lähes 50 peliä, Mestis päälle. Vaikka itseluottamus olisi välillä mennyt, niin kyllä tuossa on ollut riittävästi pelejä keräillä sitä takaisikin.