Mielestäni tuosta mainitusta palkasta 455 euroa kuukaudessa kahden lapsen elätusmaksuna kuulostaa linjassa olevalta molempia osapuolia ajatellen, mutta se todellinen kysymys taitaa olla, kuinka paljon mainitsemiasi ylimääräisiä maksuja tulee kuukausittain tuon päälle? 900 eurolla kyllä pyörittää kahden kasvavan lapsen tarpeet, ruoat, muut välttämättömät hankinnat kuten vaatteet ja pienemmät hankinnat, mutta vaikea kuvitella itsekin kahden lapsen isänä, että tuo riittäisi kaikkiin kalliimpiin hankintoihin.. polkupyörät, sukset, kännykät, tietokoneet, kuukausittaiset kalliit harrastusmaksut jne. kasvavien lasten kohdalla näitä em. juttuja joutuu uusimaan lähes vuosittain.
En nyt halua masentaa, mutta lapsiin kohdistuvat menot tulevat tuosta ainoastaan kasvamaan lasten varttuessa. Ensimmäiset kymmenen vuotta lasten osalta ovat vielä halpaa kuin saippua, eli kyllä teidän siitäkin näkövinkkelistä käsin kannattaisi saada sovittua asiat exäsi kanssa sille mallille, että molemmilla riittää raha elämiseen. Ikävähän se on todeta lapselle, että nyt ei vanhempien taloudellinen tilanne kestä jonkun kalliin harrastuksen kustannuksia, mutta jos tämä on realiteetti, niin sitten se on. Eikö lähipiiristä, isovanhemmat, kummit.. löydy ketään, joka voisi auttaa vaikkapa näiden korkeiden harrastuskulujen kanssa?
Oman mielenrauhasi kannalta järkevintä olisi asennoitua asiaan siten, että lapset hoidetaan oman elämän alkuun ja sen jälkeen on mahdollisuus säästää itsellekin hiukan enemmän. Eihän tilanne kuitenkaan täysin toivoton ole, kun on kuitenkin mahdollisuus asua/maksaa omistusasuntoa samaan aikaan. Tuon pakotetun kolmion hankkiminen perustelun jättäisin kyllä käyttämättä, sillä vaikkei kalliimmalle kolmiolle ilman lapsia olisikaan tarvetta, niin tavallaan kuitenkin säästät sillä tavoin itsellesi rahaa tulevaisuuteen. Lasten aikuistuessa voit sitten vaihtaa pienempään asuntoon ja saat siitä hiukan säästöjä. Sitä en epäile ollenkaan, että tiukkaa on taloudellisesti nykyisessä elämäntilanteessasi.
Jos välit ovat edes auttavasti kunnossa ex-vaimosi kanssa, niin eikö noista elatusmaksun ulkopuolisista maksuista (varsinkin jos ne ovat huomattavia) voisi keskustella, siis jos koet että olet liiaksi maksumiehen roolissa? Ehkä olisi jopa parempi, että elatusmaksun osuus tuosta nousisi, mutta sitten myös sovittaisiin tarkasti mitä kaikkea se sisältää, viitaten noihin muihin kuukausittain maksamiisi kuluihin?
Ymmärrän, että vuosittaiset ulkomaanmatkat (tosin ensin mainitsit pelkästään Balin matkan ja myöhemmin muutit muotoon pari matkaa vuodessa, mikähän tässä se totuus on?) saavat asian tuntumaan, että nyt ei ole asia balanssissa jos samaan aikaan itse ostaa kaupasta halvinta lauantaimakkaraa. Mutta asialla on toki toinenkin puoli. Ensinnäkin ihmiset kuluttavat rahansa niin eri tavoin, että ns. ylimääräistä käytettävissä olevaa rahaa on aikalailla mahdotonta vertailla. Tupakoitsijalla ja alkoholiin viehtyneellä menee vuodessa helposti pariakin ulkomaanmatkaa vastaava summa ns. savuna ilmaan tai kultaisena suihkuna pönttöön. En minä kyllä osaa täysin tuomita sitäkään, että ex-vaimosi käy vuosittain ulkomailla lomailemassa. Päävastuu perheen pyörittämisestä on kyllä kokopäivätyö ja tämä vielä oman palkkatyön päälle. Kyllä siinä varmasti on välillä tiukilla jaksamisen kanssa ja pieni breikki arjesta tulee enemmän kuin tarpeeseen.
Ymmärsin viestistäsi myös, ettei vaimollasi ole myöskään uutta miestä arjen kuluja jakamassa?
