Joo, nyt loppui ymmärrys Baxteria kohtaan. Epäpätevä voi olla, mutta se ylimielinen paskapuhe jota kaveri lehdistötilaisuudessa jauhoi ja ne "näkemykset" joita hän IFK:sta esitti eivät vastaa käsitystäni valmentajasta, ei millään tasolla. "No nyt pelattiin hyökkäävää kiekkoa, kai olette nyt sitä vaatineet kaikki tyytyväisiä tulokseen?" Ei herranen aika, tämäkö tämänpäiväinen oli hyökkäävää kiekkoa, hurlumheita jossa puolustus unohdettiin ja lähdettiin maalintekokilpailuun? Näin asian näkee HIFK:n päävalmentaja. Ammattilainen. Sallikaa minun nauraa. Jos kaksi tehtyä maalia on hyökkäyspainotteista niin mikä sitten on... Ai niin, kaksi peräkkäistä 0-0:aa.
Kauan odotettu tapahtui, eli syy tämän illan tappiosta menee fanien piikkiin kun kehtaavat vaatia hyökkäyspeliä kunnon tiiviin 0-0:n sijaan. Katson vielä hallissa lauantain Ässät-pelin, sitten oletan kuulevani valmentajan vaihdoksesta / muista suuremmista muutoksista. Jos ei kuulu, lähtee kausikortti kiertoon.
Tämä ei tietenkään ratkaise suurempaa ongelmaa, eli Penaa + hallitusta jotka tämän kaiken sonnan ovat luoneet, tai vähintään siunanneet. Mutta niiden vaihtumisen suhteen olen jo menettänyt toivoni. Ei tätä peliä katsojille pelata, vaan toimitusjohtajille ja hallitukselle. Miksi katsojien mielipiteestä pitäisi välittää. Tuleville lapsilleni tulen kertomaan historiallisesta HIFK:sta niin kuin puhun historian Egyptistä. Jotain suurta, eeppistä, jota ei enää ole olemassa. Samalla nimellä jatkaa jääkiekkojoukkue jolla ei ole tämän historian kanssa mitään yhteyttä, paitsi satunnaiset epätoivoiset yritykset ratsastaa menneisyyden maineella. Yhtä säälittävää kuin touhu nyky-Egyptissä.
Mitta on täynnä. Jo suruksi muuttuneen kiukun keskeltä kumpuaa uusi raivo joka tuntuu paremmalta kuin suru, mutta valitettavasti se tällä hetkellä johtaa minua pois sen seuran luota jonka rinnalla olen elämääni elänyt, jonka iloista riemuinnut, jonka surut jakanut. Ei vaan pysty.