Jopas on negatiivista ajattelua yhden pelin tappioputkessa. Itse en odottanut, että uuden valmennuksen ja mm. paljon muuttuneen hyökkäyksen jälkeen peli lähtisi heti rullaamaan ilman kurittomuutta ja virheitä ym. Eilen Kalpa oli hyvä, pelinopeus kova ja joukkue lähti kovalla latauksella kotipeliinsä hakemaan ensimmäistä voittoa isompaan kotikaukaloonsa, jonne heidän vikkelät pelaajat sopivat. Jos tätä vertaa ässiin, jolla kotivoitto alla, matkustaminen, vieraspeli, hieman isompi kaukalo ja latauskin oli selvästi kotijoukkuetta pienempi ja vielä epävarmuus pelaamisessa. Jos vaikka kääntäisi tilanteen toisin päin, eli ässät olisi pelannut kotona pienemmässä kaukalossa kova lataus ja puhti päällä, olisi Kalpa voinut hyvinkin jäädä samaan asemaan kuin ässät nyt jäi.
Tietysti typerääkin kurittomuutta, syötöt ja viisikkopeli ei kunnolla toiminut, mutta moni asia tässä pelissä on niin pienestä kiinni. Jos saadaan alkuun hyviä ratkaisuja ja sitä kautta tulostakin aikaan, se tuottaa paremmin oikeita ratkaisuja pelin edetessäkin, etenkin uudistuneessa joukkueessa. Nyt taas kävi oikeastaan juuri päinvastoin.
Itse näen ensimmäiset kymmenen peliä totutteluna, jossa harjoitellaan sitä omaa peliä ja rutiinia ja sen jälkeen voi odottaa hieman parempaa. Jos vuoden loppuun saakka pääsisi 1,5 pisteen pelikeskiarvoon, se olisi hyvä. Oma lukunsa on nämä kunnon ajoittamiset, milloin jalka kulkee ja milloin tökkii, se on valmennuksen asioita, jotka katsoja voi havaita siitä miten luistin kulkee eri aikoina, vaikka siinäkin voi olla muita syitä jos ei liike ole hyvää, kuten huonot ajoitukset, etäisyydet ym.
Nämä mittasuhteet pelin ongelmista tuntuu olevan tässä kohtaa liioiteltavan suuria, ihan kuin lukisi viime tammikuun tapahtumia. Täälläkin tietysti negatiivisyys dramatisoituu ja siihen on helppo yhtyä. Vaikka sen kymmenen pelin jälkeen nähdään hieman enemmän mikä on draaman määrä silloin.