Sinällään ihan totta, että joukkue siellä häviää tai voittaa, mutta toisaalta kun siihen voittoon pitäisi riittää 2 tai 3 maalia, niin silloin suora maalinjohtanut junnuvirhe vie voittotodennäköisyyttä aika paljon alaspäin. En minäkään näe mitään krapulaa, mutta suorittamisesta katoaa rentous, kun ei tule onnistumisia.
Tosiasia on, että omiin on päästetty ihan liikaa maaleja ja sillä tavoin ei otteluita voiteta. 3-5 maalin antaminen vastustajalle pelistä toiseen on pitkässäjuoksussa kestämätön tilanne.
Pelitapa sinällään vaikuttaa jonkin verran siihen kuinka hyvin sitä voidaan tai ehkä paremminkin sanoen pystytään noudattamaan. Iso koulukuntakysymys on se, että onko helpompaa puolustaa kiekon kanssa vai ilman kiekkoa. Virta on sitä mieltä, että kiekon ollessa omilla puolustaminen on helppoa. Toista mieltä on sitten vaikkapa Risto Dufva, joka pyrkii etupäässä tukkimaan parhaan maalintekoalueen ja iskemään vastustajan menetyksistä nopeasti takaisin...
Mielestäni Pekka Virran pelifilosofian perusajatuksena tähän asti on ollut ns. "hyökkäys on paras puolustus" ja en täysin mene takuuseen, onko se optimaalisesti paras tapa pelata Ässien nykyisellä pelaajistolla, varsinkaan puolustuksen osalta.
Viime syksynä tuli hyvä startti tämän vuoden tapaan ja koneen alkaessa hyytymään Jesse kantoi Ässiä reppuselässään kunnes kroppa alkoi pettää ja sitten joukkue joutuikin isoon kriisiin. Kriisi ratkaistiin panemalla työhaalarit päälle ja selvästi siirtymällä yksinkertaisempaan tekemiseen. Varmasti omista pois ja kärsivällisesti odottamaan vastustajan virhettä. Toisaalta alkukauden kiekollisuus varmasti kantoi nyt hedelmää, yksinkertaisen kiekollisen suorittamisen taso oli erittäin korkea, korkeampi kuin koko kauden rännikiekon mättämisellä olisi ollut. Ja kaiken takana tietenkin Antti Raumalta.
Kyllä näin on. Jesse Joensuu kantoi osaltaan Ässiä pitkälle viime kaudella, kunnes loukkaantui. Vuodenvaihteen aikoihin joukkue taapersi syvällä, mutta kokosi lopulta hienosti kevääksi rivinsä viimeistään Dixonin lähtiessä. Kaikki pelaajat alkoivat kantaa vastuuta ja tehdä haalarihommia joukkueen eteen. Joel Armian pelistä huomasi tämän kauden ratkaisupeleissä, itsekkyys oli tipotiessään. Ilmiömäinen Raanta maalilla oli sitten kirsikka kakun päällä ja sinetti mestaruuteen.
Nyt Virralla alkaa olla edessä tilanne, jossa pisteitä pitää alkaa kaapimaan kasaan väkisin, muuten jopa säälipelit alkavat karata. Jäljellä on 50 peliä, joista pitää saadaa noin 1.4-1.5 pinnaa per peli, jotta ollaan kympin sakissa. Kuuden joukkoon tarvitaan jo 1.7-1.8 pinnaa per peli. Tässä valossa merkittävä kysymys on, mennäänkö isolla riskillä ja yritetään edelleen mennä vähän vaikeamman pelitavan kautta vai nöyrrytäänkö pelaamaan yksinkertaista peliä. Riittääkö Ässien nykyinen maalivahtipeli tuottamaan voittoja, jos itse tehdään vain 1-3 maaliin per peli? Siinpä Pekalle pohtimista.
Oma mielipiteeni asiaan on, että Virran valmentajana ja peliä kaukalossa toteuttavien pelaajien tulisi nöyrtyä pelitavassaan tiivimpään koko viisikon puolustuspelaamiseen samoin kuten teki Kivikin joukkueensa kanssa mestaruuskaudella. Riksmankaan maalissaan ei ehkä vielä ole ollut hänkään ihan parhaimmillaan, mutta terveenä pysyessään on edelleen huippumaalivahti, siitä ei ole kahta sanaa. Nuori Rinne on vielä kokematon liigatasolla, mutta potentiaalia hänessäkin on nähtävissä. Kenttäpelaajat eivät ole tähän mennessä pelatuissa otteluissa kumpaakaan maalivahtia virheillään auttaneet.
Missään tapauksessa koko orastavaa mahalaskua ei voi kaataa Pekka Virran piikkiin. Tämän kauden joukkueen rakentaminen oli monella tavalla hyvin monen kompromissin summa. Ensinnä jälleen selvisi hyvin myöhään, että viime kaudesta tulee menestys sekä taloudellisessa että urheilullisessa mielessä. Toivolan kädestä meni aika monta katsomatonta korttia pakkaan, kun joukkueen rakentamisen raamit olivat aivan sumussa. Tuleeko miljoona takkiin ja kausi päättyy vähän karsintaviivan päälle. Tässä skenaariossa voisivat hyvinkin Savinainen ja Heshka edelleen pelata sopimuksiaan loppuun Ässissä. Mistä puolestaan olisi seurannut se, että vapaata rahaa uusiin hankintoihin olisi hyvin vähän.
Omastakaan mielestäni Virran piikkiin on turhaa kokonaan laittaa huonoja peliesityksiä, mutta hän silti ensisijaisesti kuitenkin vastaa peluutukseen liittyvistä asioista ja paniikinomaisia merkkejä on ollut ajoittain nähtävissä mm. ketjuruletissa ja otteluiden kokoonpanoissa. Joukkueen rakennuksesta voi tietenkin jossitella maailmantappiin mitä jos niin tai näin.. Joensuun ja Savinaisen kaltaisille vahvoille voimahyökkääjätyömyyrille & Heshkan tasoiselle pelimannille puolustuksessa olisi kysyntää tässäkin joukkueessa. Nyt palikat on kuitenkin nämä ja Kreps on myös saatu takaisin terveiden kirjoihin ja pelaajia päästään vihdoinkin peluuttamaan ns. "oikeilla paikoilla" mistä tullaankin siihen kysymykseen, että Padan rosteri on todella kapea, eikä kärsisi juurikaan pelaajien loukkaantumisia.
Toisekseen jossain määrin oli selvää, että joukkue menee viime kauden jälkeen isosti uusiksi. Mikä pitäisi olla iso kuva tälle kaudella ja parille seuraavalle? Iso nuorennusleikkaus ja menestystavoitteen siirto 3-4 vuoden päähän? Iso satsaus ja hankkia kovien lähtijöiden tilalle vähintään samana tason miehiä? Lopullinen ratkaisu oli enemmän jälkimmäinen skenaario, mutta tiettyjen Ässiä seuraavien rajoitusten mukaan. Rinki jäi määrällisesti kapeaksi ja muutama kärkihankinta meni Ässien tyypilliseen tapaan joko toivotaan toivotaan kategoriaan (Jeglic, Rinne ja pakkoraossa hankittu Ribben), haen uutta nousua uralle (Kreps ja Huhtanen), ensimmäistä kertaa yksin poissa kotoa (Cohen ja Parikka), uuteen rooliin tekemään tulosta (Hagman ja Heino), taitelijaluonne (Umi) tai takana paljon aikaa sairastuvalla (Riksman). Kapeaan rinkiiin ei saisi tulla erityisesti ison pelinajan miehiin juurikaan loukkaantumisia ja tässä Ässät on ollutkin kohtuu onnekas aika pitkään. Tällä kaudella homma ei ole sitten mennytkään onnellisten tähtien alla ja puolikuntoisten miehien pelatessa tahtoo aina vain tulla uusia potilaita. Sattumaa vai virheitä fysiikkavalmennuksessa? Vai oliko vaikkapa Kreps jo valmiiksi rikki, jolloin hinta laski ja Ässien rahat riitti?
Sivusin edellisessä jo tuota Ässien rosterin kapeutta. Hitusen leveyttä olisi saatava, varsinkin kun Cohen lähti omista syistään takaisin rapakon taakse takaisin, on pakistossa ainakin tilaus yhdelle kunnolliselle puolustajalle. Myöskin Ribbenstrand try-outillaan ei ole pelannut sillä tasolla, että sopimusta olisi syytä jatkaa. Lindbohm oli tähän paikkaan hyvä haku lainalle, mutta luopuisiko Jokerit lupaavasta pelaajastaan kokonaan? epäilen vahvasti ettei. Omat juniorit tietenkin parhaansa mukaan ovat paikanneet loukkaantumisia, mutta heistäkään ainakaan kaikista ei vielä jatkuvasti ole pelaamaan korkealla tasolla illasta toiseen. Parikka ja Lammikko ovat täyttäneet paikkansa pelaamissaan otteluissa mallikkaasti.
Kamalin mahdollinen paikka valmentajalle on saapua mestaruuden 35 vuoden tauon jälkeen voittaneeseen joukkueeseen kiekkohulluun kaupungiin. Ainoa suunta on käytännössä alaspäin ja tuon suunnan kääntämisen yrittämiseen tulee sitten tehtyä kaikkea mahdollista ja tuosta kaikesta mahdollisesta ainoastaan pieni osa on sitä hyvää tuovaa. Ei ketjujen jatkuvalla sekoittamisella saa aikaan kuin sekaannusta. Mutta toisaalta onko nykyiset ketjut edes sinne päin oikeat? Onko paniikki vienyt näköalaa? Ajatellaampa ykkösketjua Pihlman-Niemi-Elo. Jos pitäisi nimetä liigasta isokokoinen maalintekijäksi profiloitunut laitahyökkääjä, jolla on kova laukaus yhdistettynä vähintäänkin kohtuulliseen maalintekovainuun, liike vähän niin ja näin. Ensinnä otetaan listalta vanhemman taiteilijan oikeudella Tuomas Pihlman ja hyvänä kakkosena Eero Elo ja kolmantena vaikkapa vähän pehmoisempi Jussi Pesonen. No, tuntuuko hyvältä ajatukselta pistää samaan ketjuun kaksi lähes toistensa kopiota? Voivatko molemmat pelata omillaan vahvuksillaan? Ovatko veljet ideaalisia kiekonliikkuttamisesta elävälle keskushyökkääjä Niemelle? Sanoisin, että vastaus on tripa EI, mutta onko valmennus jo sen verran paniikissa, että metsää ei näy enää puilta?
Mikään maailman helpoin tilanne ei tosiaan ole tulla uudelle koutsille valmentamaan joukkuetta kaupunkiin, jossa on juuri voitettu mestaruus monen kymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Joukkue on jokatapauksessa vielä uusi ja pelaajavaihtuvuus on ollut runsasta. Kuitenkin hiljalleen pitäisi alkaa jo näkymään merkkejä paremmasta myös vieraspeleissä, sen verran ryhmä on saanut aikaa jo hioa omaa juttuaan, jota toki myös loukkaantumiset ovat osaltaan sotkeneet. Nähtäväksi jää, tuleeko tästä kaudesta pelkkä jälleenrakennuskausi, vai saako Pekka myytyä ajatuksensa läpi joukueelle? Vielä kaikki on joukkueen omissa käsissä, mutta loputtomiin ei tässä liigassa kannna pelkät kotivoitot jos aiotaan realistisesti tavoitella edes sijoitusta 10. sakkiin runkosarjassa. Kannattajilla mestaruuden jälkeen mahat täynnä on ehkä myös astetta pidempi vieteri tämän asian suhteen.
Mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu seuraavan kuukauden aikana. Kannattajan näkökulmasta ei tässä nyt pieni konttauskaan tunnu ihan maailmanlopulta, kun aina voi katsella uudelleen viime kevättä ja sen ihmettä.
Aletaan lähestyä vedenjakajaa. Miten kauan seurajohdon kantti kestää jos peliesitykset jatkuvat nähdyn kaltaisina? Reagoidaanko kenties mahdollisilla pelaaja- tai peräti valmentajavaihdoksilla Hirsimäen & Toivolan toimesta? Paljon on kysymysmerkkejä ilmassa joukkueen osalta. Tarvittavat ainekset on jokseenkin olemassa, valmennuksen tehtävä on saada paras miehistöstä irti ja peli vapautumaan sille tasolle, mitä Pataa rinnassaan kantava soturi pystyy parhaimmillaan esittämään.