Hassua lukea miten täällä yleisesti suolataan yksilöitä kun mielestäni ongelman ydin on täysin siinä miten valmentaja saa alaisensa toteuttamaan haluamaansa pelitapaa. Se on ihan yksi mikrodetalji miten Malkamäki tai Marttinen pelaavat yksittäisiä tilanteita yksilönä. Niillä ei käännetä tappioita voitoiksi. Ei siellä kenelläkään mitään krapulaa ole.
Sinällään ihan totta, että joukkue siellä häviää tai voittaa, mutta toisaalta kun siihen voittoon pitäisi riittää 2 tai 3 maalia, niin silloin suora maalinjohtanut junnuvirhe vie voittotodennäköisyyttä aika paljon alaspäin. En minäkään näe mitään krapulaa, mutta suorittamisesta katoaa rentous, kun ei tule onnistumisia.
Edes sillä millaista pelitapaa Virta valmentajana ajaa ei minun mielestäni ole tässä olennaista merkitystä. Ratkaisevaa on se miten hyvin hän saa pelaajansa sitä valitsemaansa tapaa jäällä toteuttamaan. Tässä on tällä hetkellä Ässien ongelman ydin.
Pelitapa sinällään vaikuttaa jonkin verran siihen kuinka hyvin sitä voidaan tai ehkä paremminkin sanoen pystytään noudattamaan. Iso koulukuntakysymys on se, että onko helpompaa puolustaa kiekon kanssa vai ilman kiekkoa. Virta on sitä mieltä, että kiekon ollessa omilla puolustaminen on helppoa. Toista mieltä on sitten vaikkapa Risto Dufva, joka pyrkii etupäässä tukkimaan parhaan maalintekoalueen ja iskemään vastustajan menetyksistä nopeasti takaisin. Jos tätä peilataan Ässien vieraspelaamiseen, niin edellisillä kausilla Ässät pelasi vieraissa nimenomaan Dufvaa ja voitti paljon pelejä. Kotona yritettiin enemmän Virtaa ja ajoittain oli isojakin vaikeuksia voittaa pelejä kiekollisesta hallinnasta huolimatta. Dufva vaatii onnistuakseen hyvän maalivahtipelin, koska siinä ei saa käytännössä mennä yhtään helppoa, kun itsekin tehdään vain tyyppillisesti vain 1-3 maaliin.
Viime kauden alussa Kivi ajoi Ässiä selvästi Virran suuntaan pois Duffalaisuudesta, koska edelliskevään JYP sarjan opetus oli, että pelaamalla periaatteessa samaa kiekkoa, mutta piirun huonomalla tasolla tai pelaajilla, tulee turpaan. Vastaavasti vaikkapa Kalpalla oli hyvä rekordi Jyppiä vastaan aivan erilaisella pelitavalla. Viime syksynä tuli hyvä startti tämän vuoden tapaan ja koneen alkaessa hyytymään Jesse kantoi Ässiä reppuselässään kunnes kroppa alkoi pettää ja sitten joukkue joutuikin isoon kriisiin. Kriisi ratkaistiin panemalla työhaalarit päälle ja selvästi siirtymällä yksinkertaisempaan tekemiseen. Varmasti omista pois ja kärsivällisesti odottamaan vastustajan virhettä. Toisaalta alkukauden kiekollisuus varmasti kantoi nyt hedelmää, yksinkertaisen kiekollisen suorittamisen taso oli erittäin korkea, korkeampi kuin koko kauden rännikiekon mättämisellä olisi ollut. Ja kaiken takana tietenkin Antti Raumalta.
Nyt Virralla alkaa olla edessä tilanne, jossa pisteitä pitää alkaa kaapimaan kasaan väkisin, muuten jopa säälipelit alkavat karata. Jäljellä on 50 peliä, joista pitää saadaa noin 1.4-1.5 pinnaa per peli, jotta ollaan kympin sakissa. Kuuden joukkoon tarvitaan jo 1.7-1.8 pinnaa per peli. Tässä valossa merkittävä kysymys on, mennäänkö isolla riskillä ja yritetään edelleen mennä vähän vaikeamman pelitavan kautta vai nöyrrytäänkö pelaamaan yksinkertaista peliä. Riittääkö Ässien nykyinen maalivahtipeli tuottamaan voittoja, jos itse tehdään vain 1-3 maaliin per peli? Siinpä Pekalle pohtimista.
Missään tapauksessa koko orastavaa mahalaskua ei voi kaataa Pekka Virran piikkiin. Tämän kauden joukkueen rakentaminen oli monella tavalla hyvin monen kompromissin summa. Ensinnä jälleen selvisi hyvin myöhään, että viime kaudesta tulee menestys sekä taloudellisessa että urheilullisessa mielessä. Toivolan kädestä meni aika monta katsomatonta korttia pakkaan, kun joukkueen rakentamisen raamit olivat aivan sumussa. Tuleeko miljoona takkiin ja kausi päättyy vähän karsintaviivan päälle. Tässä skenaariossa voisivat hyvinkin Savinainen ja Heshka edelleen pelata sopimuksiaan loppuun Ässissä. Mistä puolestaan olisi seurannut se, että vapaata rahaa uusiin hankintoihin olisi hyvin vähän.
Toisekseen jossain määrin oli selvää, että joukkue menee viime kauden jälkeen isosti uusiksi. Mikä pitäisi olla iso kuva tälle kaudella ja parille seuraavalle? Iso nuorennusleikkaus ja menestystavoitteen siirto 3-4 vuoden päähän? Iso satsaus ja hankkia kovien lähtijöiden tilalle vähintään samana tason miehiä? Lopullinen ratkaisu oli enemmän jälkimmäinen skenaario, mutta tiettyjen Ässiä seuraavien rajoitusten mukaan. Rinki jäi määrällisesti kapeaksi ja muutama kärkihankinta meni Ässien tyypilliseen tapaan joko toivotaan toivotaan kategoriaan (Jeglic, Rinne ja pakkoraossa hankittu Ribben), haen uutta nousua uralle (Kreps ja Huhtanen), ensimmäistä kertaa yksin poissa kotoa (Cohen ja Parikka), uuteen rooliin tekemään tulosta (Hagman ja Heino), taitelijaluonne (Umi) tai takana paljon aikaa sairastuvalla (Riksman). Kapeaan rinkiiin ei saisi tulla erityisesti ison pelinajan miehiin juurikaan loukkaantumisia ja tässä Ässät on ollutkin kohtuu onnekas aika pitkään. Tällä kaudella homma ei ole sitten mennytkään onnellisten tähtien alla ja puolikuntoisten miehien pelatessa tahtoo aina vain tulla uusia potilaita. Sattumaa vai virheitä fysiikkavalmennuksessa? Vai oliko vaikkapa Kreps jo valmiiksi rikki, jolloin hinta laski ja Ässien rahat riitti?
Kamalin mahdollinen paikka valmentajalle on saapua mestaruuden 35 vuoden tauon jälkeen voittaneeseen joukkueeseen kiekkohulluun kaupungiin. Ainoa suunta on käytännössä alaspäin ja tuon suunnan kääntämisen yrittämiseen tulee sitten tehtyä kaikkea mahdollista ja tuosta kaikesta mahdollisesta ainoastaan pieni osa on sitä hyvää tuovaa. Ei ketjujen jatkuvalla sekoittamisella saa aikaan kuin sekaannusta. Mutta toisaalta onko nykyiset ketjut edes sinne päin oikeat? Onko paniikki vienyt näköalaa? Ajatellaampa ykkösketjua Pihlman-Niemi-Elo. Jos pitäisi nimetä liigasta isokokoinen maalintekijäksi profiloitunut laitahyökkääjä, jolla on kova laukaus yhdistettynä vähintäänkin kohtuulliseen maalintekovainuun, liike vähän niin ja näin. Ensinnä otetaan listalta vanhemman taiteilijan oikeudella Tuomas Pihlman ja hyvänä kakkosena Eero Elo ja kolmantena vaikkapa vähän pehmoisempi Jussi Pesonen. No, tuntuuko hyvältä ajatukselta pistää samaan ketjuun kaksi lähes toistensa kopiota? Voivatko molemmat pelata omillaan vahvuksillaan? Ovatko veljet ideaalisia kiekonliikkuttamisesta elävälle keskushyökkääjä Niemelle? Sanoisin, että vastaus on tripa EI, mutta onko valmennus jo sen verran paniikissa, että metsää ei näy enää puilta?
Mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu seuraavan kuukauden aikana. Kannattajan näkökulmasta ei tässä nyt pieni konttauskaan tunnu ihan maailmanlopulta, kun aina voi katsella uudelleen viime kevättä ja sen ihmettä.