Olen kuullut villiä huhua, että hockey olisi momentum game.
Lieneekö totta vai ei, sitä en tiedä.
Khöm, tämä on kiistaton tosiasia. But hockey is also much more: "We just need to keep our legs moving and get the puck to the net" ja "Thank you guys, I appreciate it" (vaikka naama olisi kuin sitruunan syöneellä, ääni alakulosta väristen. Mistä tulikin mieleeni, että olisko ollut Tyra Banks Top Modelissa joka opasti nuoria tyttöjä ammattilaisten käytöstavoille. Eli aina haastattelujen ja kuvausten jälkeen pitää muistaa hymyillä ja kiittää vastapuolta. Ihan inhimillistä ja loogista - ja sama toimintamalli on osana myös raavaiden kiekkoammattilaisten lajikulttuuria. Onx vähän ihQuu, hei!)
Melkosta vaihtelua tapahtuu pelin sisällä, eka erä ja erityisesti 10 ekaa minuuttia oli uskomattoman huonoa jääkiekkoa Suomelta. Hyökkäyksiinlähdöistä, pelin rakentamisesta ja keskialueen ylityksestä alkaen. Yhtään kunnon hyökkäystä ei saatu ja jonkun verran nähtiin tätä kuuluisaa fiaskojääkiekkoa, jossa kiekkoa kuskataan hitaasti, heitellään päätyyn ja laiturit lähtee seisovin jaloin karvaamaan. Sitten kun toiseen erään saatiin siitä punaisesta langasta kiinni ja keskialue ylitettiin fiksummin ja tehokkaammin niin alko jo vähän tapahtuakin. Hyökkäyspäädyn kulmapelissä Suomi sai vahvuutensa käyttöön ja kyettiin rakentemaan peliä, sekä hallitsemaan kiekkoa huomattavasti ensimmäistä erää paremmin. Sitten vielä pelin lopussa Shedden teki peluutuksellisesti fiksun liikkeen ja otti energiaa uhkuvat Hytösen ja Saarisen kehiin. Kirsikkana kakun päälle, klassinen ja täydellisen oikeaoppinen pelikirjapelikirjapelikirja hyökkäys, joka päättyi Saarisen maaliin. Pääsi lahtelainen kuittaamaan aiemman missinsä.
Haataja-Pihlman-Immonen värkkäsi yhden komean ja yhden tärkeän maalin. Tasapainoinen esitys heiltä. Pirnes ei ollut aivan yhtä näkyvä kiekollisessa roolissa kuin eilen, Lehtosella oli omat väläyksensä ottelun aikana, mutta välillä ketju hävisi kuvasta. Hirschovits nosti hieman kiekollista tasoaan ja otti vastuuta, vaikkei Voutilaiselta parasta mahdollista tukea saanutkaan. Luoma tuntui pelaavan isoja minuutteja, vaikka varsinkin kiekollisena oli välillä hitaanlainen ja epävarma. Mäntylältä komea avojääpommi ja hyvää taistelua ainakin. Vehanen oli hyvä, otti tarvittavat kiekot kiinni ja antoi kenttäpelaajille työrauhan. Ainakin ekan puoliskon olin tyytyväinen Bulanovin vihellyksiin, vaikutti jämerältä työskentely. Loppua kohti tuntu vaan putoilevan hepposempiakin jäähyjä ja perään sitten yhtä hepposia paikkoja. Mahtuhan mukaan tosin molemminpuolin turhia, keskittymisen, pelikurin tai kokemuksen puutteesta johtuvia jäähyjä.
Vähän tääkin turnaus jätti kysymysmerkkejä ilmaan. Turnauspelaaminen, peruspeli, pelin tason säilyttäminen ottelujen ja erien välillä. Mutta kaikki tähtää tässä sirkuksessa Kanadaan, siellä on eri miehet pelejä ratkomassa ja millään muulla ei ole väliä kuin pelillä nro 7. (seitsemän)
