Eihän tässä nyt tarvitsisi pyörää keksiä uudestaan; 14 joukkueen pääsarja ja 12 joukkueen kakkostason sarja. Pääperiaatteena playouttien häviäjä tippuu kakkostasolle ja kakkostason mestari nousee seuraavalle kaudelle pääsarjaan. Samaten kakkostaso auki Suomisarjan kanssa ja niin edelleen.
Tuo joukkuemäärän pudottaminen voitaisiin tehdä vaikka siten, että seuraavan kauden pääsarjan neljä viimeisintä ja Mestiksen mestari pelaisivat kaksinkertaisen karsintasarjan (8 ottelua), jossa kahdelle parhaalle olisi paikka seuraavan kauden pääsarjaan. Ja jäljelle jäävät kolme seuraa sitten pelaisivat kakkostasolla seuraavalla kaudella. Karua, tiedetään, mutta jotain tälle täytyy tehdä.
Samalla sitten runkosarjan pelimäärät tulisivat nelinkertaisen sarjan mukaan, eli pääsarjassa 52 runkosarjapeliä ja kakkostasolla 44 runkosarjapeliä.
-----
Tässä on nyt Suomikiekkoa viimeiset 25v näivetytetty suljetuilla sarjoilla ja Mestiksen taso on siinä sivussa kärsinyt jo ihan senkin vuoksi, ettei siellä ole seuroilla ollut oikein mahdollisuuksia hakea menestystä kun polku ylöspäin on ollut suljettu (pl. kabinettinousut.) On todettava, että varmaan muutaman vuoden ajan nämä ex-liigaseurat (jos markkinatalouden ehdoilla pysyvät pystyssä tippumisesta) olisivat suurimmaksi osaksi niitä joukkueita jotka aidosti kamppailisivat noususta, mutta varmasti sieltä nousisi nykyiset Mestiksen kärkiseurat nopeahkosti aidosti haastamaan.
Ja mitä noihin lisenssivaatimuksiin tulee muun muassa hallin osalta, sen hallin koon ei pitäisi olla este nousemiselle missään olosuhteissa. Uskallan väittää, että jos joku noista pienemmän pään hallin omaavista Mestisseuroista pelaamalla itsensä nostaisi ylöspäin ja vakiinnuttaisi paikkansa ylimmällä sarjatasolla, sille uudelle hallillekin löytyisi kyllä rahoitus... Ja eihän esimerkiksi Oskarshamn olisi voinut täällä nousta Liigaan kun heidän hallinsa on "liian pieni", Ruotsissa se ei ole mikään este.
---
Ruotsissahan muuten tälle kaudelle poistettiin tuo tippuvan seuran "laskuvarjoraha", eli enää tippuva seura ei saa nousevalta seuralta rahallista kompensaatioita tippumisestaan. Tuon todettiin Ruotsissa vääristävän kilpailuasetelmia, kun tippuva seura sai melkoisen kasan "ylimääräistä" rahaa tavoitellakseen nousua seuraavalla kaudella ja nouseva seura taasen ei saanut SHL:ltä niin suurta rahaosuutta mitä muille seuroille maksettiin (, koska laskuvarjoraha otettiin näistä nousevalle seuralle maksettavista korvauksista.)