Jatketaanpas. Helsinki-hollola-levy julkaistiin keväällä 2000 ollessani armeijassa. Kun tulin lomalle, oli äitini ystävällisesti käynyt jo hankkimassa levyn. Alter egoa yleisilmeeltään pirteämpi levy potki hyvin heti alusta lähtien (joskaan ei minulla ole Alter egonkaan kanssa ollut ongelmia). Erityisesti levyn avaava Sinä sekä biisit kuten Koivuniemen herra, ilahduttavan 60-lukulainen Lennokki ja Tällaisena iltana tekivät heti lähtemättömän vaikutuksen. Radiosoittoa taisi jonkin verran Koivuniemen herran ohella saada myös Asunto 35.
Viimeistään tässä vaiheessa silloinen tuleva vaimonikin fanitti bändiä jo ihan täysillä. Saattaa kuulostaa ällöttävältä, mutta Egotripin Tavastian-keikoilla käymisestä on tullut sellainen mukava yhteinen harrastus. Todettakoon kuitenkin, että emme suinkaan ole samaa mieltä kaikista biiseistä.
Moulaa!-b-puolikokoelma julkaistiin joskus surullisten Lahden MM-hiihtojen aikana. Itseäni tuplalevyllä on erityisesti viehättänyt sen kakkoskiekko, jossa on mm. akustisia 8-raitaversioita aiemmin levytetyistä biiseistä. Esim. Kalpea poika -kappaleen nerouden taisin lopullisesti tajuta vasta Moulaa!-levyn pelkät lauluraidat sisältävän version kuultuani. Ykköslevyllä viehättää esimerkiksi The Chicago -cover Jos sä lähdet pois.
Kesällä 2001 julkaistiin välipalana single Polkupyörälaulu. Kyseinen biisi kuuluu ehdottomasti minun Egotripin biisit top3:een. Perkele, suomeksi tehdään biisi rahojen tuhlaamisesta levyostoksilla! Ja se helvetin röyhkeä puhallinsovitus, joka kuulemma oli tuottaja Lasse Kurjen idea.
Seuraava studioalbumi Matkustaja julkaistiin keväällä 2003. Polkupyöralaulun lisäksi tuolta levyltä on mainittava erityisesti avauskappale Mustat varjot. Tämä biisi toimii mielestäni levyllä paremmin kuin levyllä. Lähinnä siksi, että levytetyssä versiossa C-osan melodia soitetaan jollakin puhaltimella (en nyt tähän hätään pääse tarkistamaan millä, ehkä fagotilla), kun taas keikalla Skele soittaa sen kitaralla, mikä kuulostaa hiukan rujolta. Tässäkin biisissä on sellaista 60-lukulaista tunnelmaa ja psykedeliaa, mikä ei ole koskaan väärin.
Älä koskaan ikinä taisi olla Egotripin suurin hitti tähän mennessä. Monelle tämä on Se on tosi jeesin tavoin toiminut kurkkuun työnnettyjen sormien lailla. Itse tykkäsin kyllä heti. Mainittakoon, että bändi tappeli levy-yhtiön kanssa hullun lailla biisin julkaisemisesta singlenä. Levy-yhtiö siis halusi, mutta Egotrippi ei. Levy-yhtiöpomo Kari Hynnisen mukaan joku jäsenistä, olisiko ollut Knipi, uhkasi jopa erota bändistä mikäli Älä koskaan ikinä singleksi päätyy. No, päätyihän se ja hitti siitä tuli. (Lisää faktoja ja anekdootteja Egotrippi-kirjasta.) Tässä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, millaisen kattauksen radiosoitto voi bändistä tarjota. Se radiossa soiva hitti ei välttämättä edusta kovinkaan hyvää otantaa bändin tuotannosta.
Matkustaja-levyllä Knipi alkoi ensimmäisen kerran laulaa myös leadia. Minulla ei ole mitään sitä vastaan ja livenä Knipi laulaa mielestäni jopa puhtaammin kuin Mikki. Toisaalta, kuten Knipi on itsekin todennut, ei hänestä ole samalla tavalla revittämään. Varmaankin tästä syystä ne kappaleet, jotka on Knipin laulamana levytettyjä, ovat monesti akustisiksi himmailuiksi sovitettuja. Olen huomannut, että Egotripin kappaleista minuun kolahtaa loppujen lopuksi eniten hieman äänekkäämmät biisit. Niinpä useammin suosikkibiiseissäni laulaja on Mikki, vaikkei sillä muuten merkitystä olekaan.
Tässä yhteydessä palaan vielä tuohon Polkupyörälauluun, jonka Knipi oli alun perin ajatellut J. Karjalais -tyyliseksi akustiseksi palaksi. Onneksi tuottajalla oli toinen visio!
Matkustaja-levylle nimensä antanut, mutta levyltä pois pudotettu Matkustaja-biisi julkaistiin täkynä 20 suosikkia -kokoelmalla sekä singlenä talvella 2014. Biisi nousi kaikille mahdollisille listoille ja soi joka niemessä notkossa ja saarelmassa. Minua kyseinen biisi on aina jokseenkin vituttanut. Onhan se hieno sävellys sinänsä, mutta jotenkin sovituksineen aivan liian kliseinen suomirock-biisi. Vähän sellaista Yö-kamaa. On hienoa, että Egotripin musiikki soi ja myy, mutta perkele, sen pitäisi tapahtua parhailla biiseillä! Okei, myönnetään, ehkä hieman fanipoikamainen mielipide.
Tähän kohtaan on hyvä päättää kirjoituksen toinen osa.
Viimeistään tässä vaiheessa silloinen tuleva vaimonikin fanitti bändiä jo ihan täysillä. Saattaa kuulostaa ällöttävältä, mutta Egotripin Tavastian-keikoilla käymisestä on tullut sellainen mukava yhteinen harrastus. Todettakoon kuitenkin, että emme suinkaan ole samaa mieltä kaikista biiseistä.
Moulaa!-b-puolikokoelma julkaistiin joskus surullisten Lahden MM-hiihtojen aikana. Itseäni tuplalevyllä on erityisesti viehättänyt sen kakkoskiekko, jossa on mm. akustisia 8-raitaversioita aiemmin levytetyistä biiseistä. Esim. Kalpea poika -kappaleen nerouden taisin lopullisesti tajuta vasta Moulaa!-levyn pelkät lauluraidat sisältävän version kuultuani. Ykköslevyllä viehättää esimerkiksi The Chicago -cover Jos sä lähdet pois.
Kesällä 2001 julkaistiin välipalana single Polkupyörälaulu. Kyseinen biisi kuuluu ehdottomasti minun Egotripin biisit top3:een. Perkele, suomeksi tehdään biisi rahojen tuhlaamisesta levyostoksilla! Ja se helvetin röyhkeä puhallinsovitus, joka kuulemma oli tuottaja Lasse Kurjen idea.
Seuraava studioalbumi Matkustaja julkaistiin keväällä 2003. Polkupyöralaulun lisäksi tuolta levyltä on mainittava erityisesti avauskappale Mustat varjot. Tämä biisi toimii mielestäni levyllä paremmin kuin levyllä. Lähinnä siksi, että levytetyssä versiossa C-osan melodia soitetaan jollakin puhaltimella (en nyt tähän hätään pääse tarkistamaan millä, ehkä fagotilla), kun taas keikalla Skele soittaa sen kitaralla, mikä kuulostaa hiukan rujolta. Tässäkin biisissä on sellaista 60-lukulaista tunnelmaa ja psykedeliaa, mikä ei ole koskaan väärin.
Älä koskaan ikinä taisi olla Egotripin suurin hitti tähän mennessä. Monelle tämä on Se on tosi jeesin tavoin toiminut kurkkuun työnnettyjen sormien lailla. Itse tykkäsin kyllä heti. Mainittakoon, että bändi tappeli levy-yhtiön kanssa hullun lailla biisin julkaisemisesta singlenä. Levy-yhtiö siis halusi, mutta Egotrippi ei. Levy-yhtiöpomo Kari Hynnisen mukaan joku jäsenistä, olisiko ollut Knipi, uhkasi jopa erota bändistä mikäli Älä koskaan ikinä singleksi päätyy. No, päätyihän se ja hitti siitä tuli. (Lisää faktoja ja anekdootteja Egotrippi-kirjasta.) Tässä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, millaisen kattauksen radiosoitto voi bändistä tarjota. Se radiossa soiva hitti ei välttämättä edusta kovinkaan hyvää otantaa bändin tuotannosta.
Matkustaja-levyllä Knipi alkoi ensimmäisen kerran laulaa myös leadia. Minulla ei ole mitään sitä vastaan ja livenä Knipi laulaa mielestäni jopa puhtaammin kuin Mikki. Toisaalta, kuten Knipi on itsekin todennut, ei hänestä ole samalla tavalla revittämään. Varmaankin tästä syystä ne kappaleet, jotka on Knipin laulamana levytettyjä, ovat monesti akustisiksi himmailuiksi sovitettuja. Olen huomannut, että Egotripin kappaleista minuun kolahtaa loppujen lopuksi eniten hieman äänekkäämmät biisit. Niinpä useammin suosikkibiiseissäni laulaja on Mikki, vaikkei sillä muuten merkitystä olekaan.
Tässä yhteydessä palaan vielä tuohon Polkupyörälauluun, jonka Knipi oli alun perin ajatellut J. Karjalais -tyyliseksi akustiseksi palaksi. Onneksi tuottajalla oli toinen visio!
Matkustaja-levylle nimensä antanut, mutta levyltä pois pudotettu Matkustaja-biisi julkaistiin täkynä 20 suosikkia -kokoelmalla sekä singlenä talvella 2014. Biisi nousi kaikille mahdollisille listoille ja soi joka niemessä notkossa ja saarelmassa. Minua kyseinen biisi on aina jokseenkin vituttanut. Onhan se hieno sävellys sinänsä, mutta jotenkin sovituksineen aivan liian kliseinen suomirock-biisi. Vähän sellaista Yö-kamaa. On hienoa, että Egotripin musiikki soi ja myy, mutta perkele, sen pitäisi tapahtua parhailla biiseillä! Okei, myönnetään, ehkä hieman fanipoikamainen mielipide.
Tähän kohtaan on hyvä päättää kirjoituksen toinen osa.