Egotrippi

[hätrikki ||]

Joko lasini ovat uusimisen tarpeessa, mutta en löytänyt tästä bändistä topikkia. No, korjaillaan sitten.

Sain likkafrendiltä lahjaksi uusimman albumin Vielä koittaa uusi aika, hetken jo pienessä päässäni epäilin että hän halusi kertoa mietelmänsä kappaleen "Nämä ajat eivät ole meitä varten" sanoja ja sointuja mukaillen. Sen kun olin kuullut radiosta ennen sitä.

No, pelkoni osoittautui vääräksi, ja uudesta albumista tuli ykköslevy soittimiin. Niin kauniita, tunteita herättävää, syvää lyriikkaa sisältävää tuotantoa. Parasta aikoihin. Monet kappaleet saavat ihania mietelmiä: Arvoitus, Asfaltin pinta, Mian laulu, Rakkaani. Mahtavaa settiä koko levy.

Tämä uusin albumi on bändin ensimmäinen omistamani. Pojat ovat saaneet kasattua rakkauden, jättämisen ja surun tunteet samoihin kansiin, loppujen lopuksi erittäin iloisilla melodioilla. Tää porukka osaa kertoa tunteista, valonpilkahdus tässä masssamusiikin maapallolla. Kiitokset teille.

 

[Hartiapankki]

Jaahas, pitänee tutustua tarkemmin. Heräsin Egotrippiin oikeastaan vasta viime vuonna, Matkustaja varsinkin kolahti kunnolla. Aikaisemmin ei oikein iskenyt, vaikka melodiat olivatkin tarttuvia ja joskus (ärsyttävänkin) mieliinpainuvia.

 

[hätrikki ||]

Aikaisemmin ei oikein iskenyt, vaikka melodiat olivatkin tarttuvia ja joskus (ärsyttävänkin) mieliinpainuvia.

Sama juttu mulla, kappale Älä koskaan ikinä tuntuu olevan aivan eri planeetalta. Mutta kaunis on Egojen herkempi puoli.

 

[Metalwarrior]

Tuo "Älä koskaan ikinä" on järkyttävää kurasontaa. Bändillä on monta parempaa biisiä. Tosin ei tämäntyylinen juurikaan ole itselleni kolahtanut. Vähän mitäänsanomattomaksi jää.

 

[Anadigi]

On muuten mystistä, ettei bändille ole syntynyt omaa ketjua, sillä kyseessä on yksi kotimaisista ehdottomista bändihelmistä.

Oma rakkauteni Egotrippiin syttyi joskus -97 tietämillä, kun orkesteri julkaisi albuminsa Se on tosi jees. Egotrippi esiintyi promona Hyvät,Pahat ja Rumat ohjelmassa kappaleellaan Tänään ei kukaan vastaa, ja se oli sitten menoa sitä myöden. Kävin tarkastamassa orkesterin livenä Ylivieskan Vieskassa muistaakseni kesällä -97 ja paikalla oli tuona lämpimänä torstai-iltana reilut 50 henkilöä. Ei se mitään, sillä keikka on edelleen yksi parhaita näkemiäni live-vetoja.

Orkesterin musiikki on kasvanut samaa tahtia, kuin itsekin. Alkuun orkesterin tuotanto oli aika kevyttä ja keskittyi enemmän kivaan korvakarkkiin, sovitukset ovat olleen aina poikkeuksellisen laadukkaita. Alter Ego levy oli hienoinen pettymys julkaisuhetkellään, sillä odotin samaa railakasta menoa levyn verran, jota Se on tosi jees aikoinaan edusti. Muutaman kuuntelukerran jälkeen levy aukesi, mutta myös huomatakseni musiikillisen suuntauksen muuttuvan.Ehdoton helmi tuolla levyllä on yllättäen cover-biisi "Lautturi".

Helsinki-Hollola on varmaan minun eniten kuuntelema Egotrippi levy. Levy on ihmeellisen kaksijakoinen: toisaalta bändi oli tehnyt muutaman todella railakkaan vedon levylle, mm. Koivuniemen herra, Käytettyä ilmaa ja Vuoristorata. Toisaalta joukossa oli todella rajuja tekstejä kappaleiden Terhi tai Tiedätkö mitä sinusta puhutaan selkäsi takana -muodossa.

Matkustaja on tullut hankittua, samoin tämä uusin Vielä koittaa uusi aika. Ne on tullut kuunneltua ja ihastuttua. Koko tuotanto kolisee edelleenkin. Knipin entistä suurempi mukaantulo tulkitsemisessa ja tuotannon ehdottomuudessa jotenkin säväyttää. Mikki on kuulunut omanlaisensa laulutekniikan vuoksi suurimpiin suosikkeihini solistitaivaalla.

Egotrippi on oikeastaan orkesteri, joka on ainoana kotimaisena bändinä kyennyt puhuttelemaan pitään ja hartaasti. Suosittelen kyynikoitakin tutustumaan. Orkesterin tuotanto ei rajoitu pelkästään kappaleisiin Älä koskaan ikinä tai Matkustaja ja on kirjavuudessaan takuulla laadukkaan musiikin ystäville tutustumisen arvoinen. 10 pistettä ja papukaijamerkki!

 

[Blackie]

Egotripin vanha tuotanto oli jopa aika grungahtavaa kamaa paikka paikoin. Olen edelleen sitä mieltä, että esim. Unihiekkaa on hyvä biisi. Vaikuttaisi, että bändi on nykyään mennyt paljon hempeämpään suuntaan. Nykyään se on aika Eppu Normaalia. Itse kuuntelen silloin tällöin kyllä eppuja, mutta Egotripistä en ole erikoisemmin innostunut. Pelkkää herkkiskamaa ei jaksa koko levyllistä kuunnella, vaan kyllä pitää muutama meneväkin biisi mun makuun löytyä levyltä. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jokaiselta heavy-levyltä on löydyttävä ainakin yksi vähän rauhallisempi ja hempeämpi biisi, jotta olen tyytyväinen.

 

[Lexa]

Kyseiseen bändiin tutustuin ensimmäisen kerran 1997, kun Se on tosi jees ja Unihiekkaa alkoivat pauhata radiossa. Tästä innostuneena ostin Superego-levyn, joka on mielestäni yhä bändin paras. Seuraava levy Alter Ego ei sitten ollutkaan edellisen veroinen, vaikka pari hyvää biisiä siltäkin löytyi. Näiden levyjen aikaan kävin muutaman otteeseen bändin keikalla ja vaikkei yleisöä juuri ollutkaan, niin musiikki toimi livenä erittäin hyvin.

HELSINKI-HOLLOLA albumin kohdalla kiinnostus bändiä kohtaan lopahti melkoisesti. Tähän suurimpana syynä oli albumi itse ja ennenkaikkea Mikin (solisti) heikko ääni. 90-luvun lopun livekeikoilla kyseisen herran ääni oli erittäin hyvä, kunnes se muuttui vuosituhannen vaihteessa epäpuhtaaksi kiekumiseksi (varsinkin livenä). Näillä uusimmilla levyillä laulu kuulostaa jälleen paremmalta ja ennenkaikkea biisit toimivat paremmin.

 

[pygmalion]

Oma rakkauteni Egotrippiin syttyi joskus -97 tietämillä, kun orkesteri julkaisi albuminsa Se on tosi jees.

Egotripillä ei ole tuon nimistä albumia, kappale kylläkin. Se taas löytyy pirteältä "Superego"-levyltä.

Se siitä saivartelusta. Egotrippi on minusta hieno esimerkki bändistä, joka on todella kasvanut ja kypsynyt ansiokkaasti vuosien mittaan. Näin vuosikymmenessä on edetty iloisen railakkaasta powepopista tämän päivän seesteisiin pop-helmiin. Itse ainakin olen viehättänyt molempien äärilaitojen viisuista bändin tuotannossa. "Helsinki-Hollola" ja "Alter ego" kuluvat yhä yllättävän usein soittimessa, mutta toisaalta "Matkustaja"-levyn linja on omaan makuuni melko optimaalinen nykyisellään. Kaikille levyille yhteistä ovat hyvät sävellykset, vahvat sovitukset ja orkesterin hienot stemmaveisuut.

Avausviestissä kehuttu uusi levy vaatii kaikessa seesteisyydessään melko huolellista perehtymistä, mutta myös palkitsee kuulijansa. Levy on täyttänyt pitkän tauon nostattamat odotukset.

Ja Egotrippihän on orkesteri, joka kannattaa ilman muuta tsekata lavalla. Materiaalin monipuolisuus tulee hienosti esiin ja bändi osaa asiansa vakuuttavasti live-tilanteessa.

 

[Anadigi]

Egotripillä ei ole tuon nimistä albumia, kappale kylläkin. Se taas löytyy pirteältä "Superego"-levyltä.

Aaaargh! Aloittelijan moka. Menen takaisin koppiini.

 

[Sistis]

Egotrippi on bändi, johon en oikein koskaan ole syttynyt. Jotenkin minun makuuni kappaleet ovat pääasiassa tylsiä renkutuksia, joista puuttuu se jokin. Totuuden nimissä on pakko toki myöntää, että olen oikeastaan kuullut vain näitä suurimpia hittejä ja aika usein (lähes aina) kaikilla bändeillä ne parhaat tekeleet löytyvät sieltä vähemmän tunnettujen joukosta.

Pitäisi joskus paremmin tutustua kyseiseen orkesteriin, jotta saisin paremmin selkoa heidän tuotannostaan.

Parhaiten tähän mennessä on iskenyt tuo Eppu-cover Lautturi. Eikä sekään yllä orginellin tasolle.

 

[-KBR-]

Tutustuin tähän bändiin jo "Superego"-levyn aikaan, ja täytyy sanoa että kyllähän ne vieläkin vanhat kunnon "Se on tosi jees", "Unihiekkaa" ja "Tänään ei kukaan vastaa" toimivat. Sen jälkeen kun Zen Garden myytiin BMG:lle ja bändistä tuli ns. iso, on levyjen taso laskenut kuin lehmän häntä. Hitinhakuisuutta liikaa havaittavissa. Ehkä musta tai bändin jätkistä on tullut vanhoja, mutta nykyinen linja ei vaan toimi mulle.

 

[Major Julli]

Tutustuin tähän bändiin jo "Superego"-levyn aikaan, ja täytyy sanoa että kyllähän ne vieläkin vanhat kunnon "Se on tosi jees", "Unihiekkaa" ja "Tänään ei kukaan vastaa" toimivat. Sen jälkeen kun Zen Garden myytiin BMG:lle ja bändistä tuli ns. iso, on levyjen taso laskenut kuin lehmän häntä. Hitinhakuisuutta liikaa havaittavissa. Ehkä musta tai bändin jätkistä on tullut vanhoja, mutta nykyinen linja ei vaan toimi mulle.

Superego oli aikoinaan kova sana ja Egotrippi oli tuoretta, energistä musaa. Vuosi vuodelta bändi on liukunut kohti humppaa ja Radio Novan voimasoittoa. Superegolta löytyy juuri jo aiemmin mainittu "Unihiekkaa" sekä monta hyvää vauhdikasta biisiä.

Minkähän takia suomalaisten bändien suunta on yleensä tuo, hyvää energistä alkua seuraa "vakavoituminen" ja biisien muuttuminen melankolia-humpaksi?

 

[Mustaine]

Suomalaisen, lähinnä suomeksi lauletun nykymusiikin alennustilassa Egotrippi on kohtalaisen piristävä ilmestys. Tykkään hyvistä melodioista, ja esim. Matkustaja on erittäin hyvä, melodinen biisi.

 

[Osmo Rapeli]

Minkähän takia suomalaisten bändien suunta on yleensä tuo, hyvää energistä alkua seuraa "vakavoituminen" ja biisien muuttuminen melankolia-humpaksi?

Egotripin tuoreempien biisien rakenne on kyllä melko kaukana humpasta. Sovitukset ja sävellykset ovat ottaneet askeleita enemmänkin päinvastaiseen suuntaan siitä peruspoppiksesta jolla bändi aikanaan nousi kartalle, tosin kyllähän sitä itsekin salaa toivoo että aihemaailmaltaan hempeissä ja melankolisissa biiseissä kokeiltaisiin myös jotain vielä synkempää ja rankempaa. Ai että.

MATKUSTAJA on aiheiltaan julmempi ja kylmempi biisi kuin aluksi kuulostaa. Menee Suomi-historiaan kärkikahinoihin, ei siitä pääse mihinkään. Saman nimen omaava levy oli myös MUSTAT VARJOT etunenässä parhaimmillaan aika lohduton levy. Kyseisen sekä uuden VIELÄ KOITTAA UUSI AIKA-levyn Beach Boys-stemmat ovat harvinaisen kauniita eikä vastaavaan oikein mikään bändi Suomessa pysty. Harmittaa siksi että kappaleen aiheissa ja soundeissa mennään jo ehkä askel liikaa itsesäälin ja suremisen puolella, en henkilökohtaisesti pysty siksi nauttimaan tuoreimmasta levystä ihan täysillä, oma filosofiani ei jaksa venyä surkuttelemaan. "Kokoo ittes, Puppe!"

NÄMÄ AJAT EIVÄT OLE MEITÄ VARTEN on myös "melkein perkeleen hyvä" biisi, loppuhuipennukset pilaavat pikkuisen kuuntelunautintoa kun sinne on tungettu se jo tuhanteen kertaan lainattu Lennonin IMAGINE-tahdittelu. Oliko ihan pakko?

Mutta kyllä, nautin bändin tuotoksista suuresti, olkoonkin että en toivo enempää valtaa naisille ja että bändiläisten lempinimet Knipi etunenässä ovat Affankin nimissä tuhoon tuomittuja ja hölömöjä. Orkele.

 

[pokki]

Nyt sai kieltämättä oikea bändi oman ketjunsa!

Muistan hyvinkin elävästi ensikosketukseni bändiin. Vuotta en muista, mutta mentiin koulun järjestämälle matkalle Puhdas Elämä Lapselle-konserttiin ja kun hiukan myöhässä päästiin vihdoin stadikalle sisään, en voinut kuin ihmetellä Egotripin raikasta menoa lavalla. En onneksi missannut keikasta paljon, ainoastaan Unihiekkaa-biisistä en kuullut kuin n. puolet. Unihiekan lisäksi pojjaat vetivät muistaakseni "Pois minusta paha henki" ja "Ulkopuolella".

Tästä alkoi melkoinen kiinnostus ja yritin kissojen ja koirien kanssa etsiä Unihiekka-kappaletta nimellä Mariaanien hauta. No ei löytynyt ei, mutta Alter Ego-albumi tuli hommattua hyvinkin pikapuoliin.

Alter Egon jälkeen en kuitenkaan ole hommannut kuin 20 suosikkia-kokoelmalevyn, josta kyllä löytyy sitten yhtyeen kaikki kirkkaimmat helmet alkuajoista asti. Esimerkkeinä voisi antaa Unihiekkaa, Ulkopuolella, Matkustaja, Sininen, Posteljooni, Asunto 35 ja ehkäpä yksi Egotripin parhaista vedoista, livekappale Gloria. Yhtään heikkoa lenkkiä kokoelmalta ei mielestäni löydy.

Viime viikolla sitten oli pakko repäistä ja ostaa Egotripin uusin albumi, "Vielä koittaa uusi aika". Olen ollut aina huono ostamaan levyjä, mutta kun toistakymmentävuotta levyjä arvostellut ihminen sanoo, että tuo levy menee klassikkojen joukkoon divarin hyllyjen sijaan - ei jää kovinkaan paljon vaihtoehtoja.

Enkä ole totisesti pettynyt albumiin. Olen jopa sitä mieltä, että se on kirkkaasti Egotripin paras albumi. Nämä kaverit todella tietävät, miten musiikkia tehdään ja miten siinä pitää kehittyä, ettei jää paikalleen polkemaan. "Vielä koittaa uusi aika"-albumi on ehkäpä hiukan herkempää egoilua. Varauksettomat propsit lähtee täältä suunnalta "Mian Laululle", jonka herkkyys laittaa sanattomaksi. Siinä on vaan jotain aitoa, kun suomalainen mies laulaa tunteista ja rakkaudesta, eikä edes yritä riimitellä sanoituksissaan.

Ja vielä lopuksi. Vaikka Egotrippi on ottanut vaikutteita Eppu Normaalista ja yhtye on ollut kavereiden esikuva, on aika halpaa sanoa Egotripin olevan kuin Eppu Normaalia.

 

[vision]

Se on tosi jees sekä älä koskaan ikinä ovat eittämättä suomipopin kauheimpien kappaleiden top kympissä. Jännä juttu miten yhtye joka on levyttänyt unihiekkaa kappaleen on saanut myös tuollaiset kappaleet aikaan. Varsinkin tosi jees aiheuttaa vieläkin samoja puistatuksia kuin vuosi sitten. Aina kyseisen kappaleen kuullessa tulee pohtineeksi ovatko egot olleet aivan tosissaan sitä levyttäessään.

Kokonaisuutena aika mitäänsanomaton perusrokkia vääntävä median suosikki jolla on yksi loistava kappale, muutama ihan jees ja tukku toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kappaleita. Sinkut ovat tainneet olla järjestäen tarkoituksella radiosoittoon tehtyjä jotka jäävät vainoamaan ihmistä koukkuineen ja kertosäkeineen.

Uusimman sinkun kuullessani olin melkein varma, että Sirkesalo on noussut kuolleista. Aika pelottavaa.

 

[laKu_a]

Sama kuin missä tahansa fanituksessa, mä en voi ymmärtää miten joku
ei pidä Egotripistä ;)

Vertailu Eppu Normaaliin, tai väite siitä että musiikkin on "mitäänsanomatonta perusrokkia", tuntuu ihan käsittämättömältä varsinkin näiden parin uusimman levyn kohdalla.

Itsehän olen ihan sieltä Superego -ajoilta kuunnellut bändiä enemmän tai vähemmän aktiivisesti, jopa se ensimmäinen levy tuli aikanaan hommattua, tosin ei siitä sen enempää.

- Mustat Varjot
- Varovasti Nyt
- Sinä Vain
- Gloria
- Tällaisena Iltana
- Käytettyä ilmaa

Tuosta ainakin lähtisin ensimmäisenä tutustumaan tuotantoon, jokaiselle jotakin. Livenä nuo kaikki biisit toimivat kuin _ .

Uusin levy on aivan käsittämättömän hieno, jokaiselle hyvän ja miksei aika herkänkin musiikin ystäville pakko-ostos!

 

[hannes_ko]

Moni näyttää vihaavan Älä koskaan ikinä -piisiä ja liityn toki porukkaan. Mutta vielä kamalampi viisu on Unihiekkaa. Jostain syystä en voi sietää kappaletta, vaikka järjellä ajatellen se on hienosti tehty. Mutta kun yököttää, niin yököttää.

Matkustaja taas on ehkä 2000-luvun komein suomalainen piisi ja ehdoton klassikko tästä ikuisuuteen. Muitakin hyviä piisejä Egotripillä on, renkutuksista esim. Asunto 35 on sellainen.

Aika jännää, että sama bändi voi olla totaalisen sietämätön ja äärimmäisen loistava.

 

[Ted Raikas]

Mian laulu

Onkos tämä nyt sitten se sama biisi, mikä lauleltiin Salkkareissa joskus vuosia sitten?

 

[Grome]

Hirveästi en ole tutustunut Egotripin biiseihin, mitä nyt radiosta tullut.

Älä koskaan ikinä - rasittava biisi
Unihiekkaa - helmi biisi

 

[dali]

Onkos tämä nyt sitten se sama biisi, mikä lauleltiin Salkkareissa joskus vuosia sitten?

No ei tod. Gott sei danke, etteivät egot ole tällaiseen sortuneet.

Ja sen Miian laulun oikea nimi oli Siniseen. Maikkari vain markkinoi biisiä (esim. soittoäänissä) tuolla Miian laulu -nimellä.

 

[Ted Raikas]

No ei tod. Gott sei danke, etteivät egot ole tällaiseen sortuneet.

Tiesinkin. Kunhan koetin kepillä jäätä. Se salkkareitten renkutus oli musiikkia sieltä hirveimmästä päästä...

***

En ole paljoa Egotrippia kuunnellut, mutta käsitykseni on muodostunut aika neutraalisti. Ei ärsytä, eikä ole huonoa, mutta ei liiemmin säväytä tai anna musiikkina suuria tunteita.

Voisi tosin joskus kuunnella ihan ajatuksen kanssa.

 

[Sininen Lanka]

Vertailu Eppu Normaaliin, tai väite siitä että musiikkin on "mitäänsanomatonta perusrokkia", tuntuu ihan käsittämättömältä varsinkin näiden parin uusimman levyn kohdalla.

Egotrippi saisi minusta ainakin ottaa oppia Eppu Normaalilta siitä, kuinka saada studiolevyihin hyvät soundit. Monessa kappaleessa minua häiritsee kitaroiden ja muiden instrumenttien suttuisuus. Mutta kai sekin on makuasia.

Se matkustaja kappale on kyllä loistava. Samoin tälläisenä iltana.

 

[dali]

En ole paljoa Egotrippia kuunnellut, mutta käsitykseni on muodostunut aika neutraalisti. Ei ärsytä, eikä ole huonoa, mutta ei liiemmin säväytä tai anna musiikkina suuria tunteita.

Voisi tosin joskus kuunnella ihan ajatuksen kanssa.

Jos näin teet, pyöräytä ihan huviksesi Superego soittimeen. Radiohittien sijaan perehdy biiseihin Lydia, Ympyrä ja Elokuu.

Muutenkin suosittelen ihmisille tutustumista bändin vähemmän tunnettuihin biiseihin. Varovasti nyt, Sinä vain, Suklaasydän, Gloria ja Umpikujassa antanevat varsin kattavan kuvan pumpun tasosta. Tämä lista meni nyt Lemonator-herran kanssa samoille linjoille, mutta mikäs näitä biisejä on diggaillessa!

 

[girlzilla]

Ehdottomasti lempibändejäni. Uutta levyä en ole vielä ehtinyt ostaa, mutta voisi tällä viikolla hankkia.

Lempibiisejä varmaankin Gloria, Varovasti nyt (ehkä yksi kauneimmista kappaleista ikinä), Tällaisena iltana ja Koivuniemen herra. Viimeksi mainittu muistuttaa minua itsestäni.